Työvuoroon on tyrkyllä uusi kesämies.
”Ja kesämies, jumalauta! Katokin sitten, että kahvi on valmista ajallaan”, konkarimyrkyttäjä komentaa jo ennen apellia.
”Totta kai, kun kerrot vaan milloin oikeat ajat ovat”, kesämies lupaa.
”Ota selvää”, myrkyttäjä tuhahtaa.
”Sitähän mä parhaillaan yritin.”
”Oikee aika on tiätty sillon ku mua kahvituttaa.”
Muutamat naureskelevat myrkyttäjän puheille. Kesämiestä ne hämmentävät. Hänen on vaikea suhtautua ilmiöön. Kouluopit eivät jeesaa ja ilmiön olemassaolon hän tajusi vasta nyt.
Paikalle tullut ylipalomies haluaa pehmentää kesämiehen aloitusta.
”Mennään kohta yhdessä keittämään. Kerron samalla sulle vähän talon tavoista.”
”Mikä helvetin tuuttori susta on tullut. Omillaan täällä ovat kaikki muutkin pärjänneet”, myrkyttäjä jatkaa.
”On kaikkien etu, että uutta kaveria jeesataan”, ylipalomies sanoo.
”Sulla alkaa olla päivän Hevonpaskaa-bingo jo täynnä, vaikka vuoro ei ole edes alkanut.”
Ylipalomiehen väliintulo oli juuri sitä, mitä kesämies halusikin mutta ei osannut edes toivoa sellaista.
Ylipalomies neuvoo kesämiehelle kahvimasiinan käytön ja keittiöpalvelun pikkuhienoudet.
Kahvikupit täyttyvät ja tyhjenevät. Konkaripalomies mutisee työnantajastaan vähemmän mairittelevia sanoja. Päällikkö on kuulemma kohdellut häntä epäreilusti ja tietenkin ilman mitään syytä.
”Mitä talo on sulle tehnyt?” ylipalomies kysyy.
”Älä nyt ala hankalaksi.”
Ylipalomies lähtee pöydästä. Kesämies jää kuuntelemaan konkarin murinaa.
”Älä sitten liian tarkasti tota ruskeekieltä kuuntele”, myrkyttäjä neuvoo.
”Ei kai se mitään paskaakaan puhu?”
”Siinä ja siinä. Kyllä se melkoista pokkurointia on. Vähemmälläkin nuoleskelulla asiat hoituisivat.”
Kesämies on hiljaa, hörppii mokkaansa ja uskaltautuu sanomaan oman mielipiteensä.
”Ei tossa mun mielestä mitään nuoleskelua ollut.”
”Siinä mulla on taantumisen mestari!” myrkyttäjä räjähtää.
”En aio taantua. Aioin muodostaa itse kuvan siitä, mitä koen”, kesämies toteaa.
”Anna mun kaikki kestää. Luuletko saavasi mitalin tai keksiväsi polkupyörän.”
Kesämies tajuaa, että kovimman äänen myötäily olisi tavallaan helppoa – ei joutuisi niin helposti hampaisiin, mutta siinä pitäisi luopua periaatteistaan.
Ylipalomies tulee takaisin ja pyytää kesämiehen mukaansa. Hän aikoo näyttää pari juttua. Myrkyttäjä huutaa perään:
”Muista mitä mä sulle sanoin. Muista että sä oot duunari. Älä tee ittestäs kätyriä.”
Kesämies kävelee pois pöydästä ja hänen olonsa helpottuu.
”Olisikohan tämä merkki siitä, että jalanjäljet, jota nyt seuraan, ovat oikeat? Oman selviytymiseni kannalta on näköjään kysymyksiä, joihin on itse oivallettava ratkaisu. Niitä eivät anna oppikirjat, eivätkä välttämättä esimiehen käskyt”, kesämies pohtii.
Teksti: Marko Partanen
Kuva: Mika Latvanen
