Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Teemu Veneskari tarkastelee blogissaan pelastusrobotiikkaa suomalaisen pelastustoimen näkökulmasta. Kuva: Merisade Kuusela
Pelastusrobotiikan kehitys on ollut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti nopeampaa kuin moni osasi ennakoida. Teknologiat, joita vielä muutama vuosi sitten pidettiin tutkimushankkeina tai tulevaisuuden visioina, ovat siirtyneet osaksi pelastustoimintaa. Miehittämättömät ilma-alukset ovat tästä hyvä esimerkki. Mutta mitä uusia suorituskykyjä seuraavaksi siirtyy tutkimuksesta käytännön pelastustoimintaan?
Tulevaisuuden pelastusrobotiikka ei rakennu yksittäisten laitteiden ympärille. Kehityksen keskiössä ovat autonomiset järjestelmät, tekoälyn hyödyntäminen, monirobottijärjestelmät sekä kyky yhdistää eri lähteistä saatava tieto pelastustoiminnan johtamisen tueksi. Samalla herää kysymys: pitäisikö pelastustoimen odottaa markkinoiden tarjoavan valmiita ratkaisuja vai osallistua aktiivisemmin omien tarpeidensa mukaisten järjestelmien kehittämiseen?
artikkeli jatkuu
Pelastustoimessa kysymys ei ole siitä, korvaavatko robotit pelastajia. Olennaisempaa on pohtia, mitä sellaisia tehtäviä robotiikalla voidaan toteuttaa, jotka nykyisin sitovat henkilöstöä vaarallisiin tai erityisen vaativiin ympäristöihin. Voisiko robotti tulevaisuudessa tiedustella sortumaa ennen pelastajia, analysoida vaarallisen aineen leviämistä tai tuottaa johtajalle ennusteen tilanteen kehittymisestä seuraavien tuntien aikana?
Teknologian mahdollisuuksien rinnalla on kuitenkin tarkasteltava myös sen rajoitteita. Kuinka paljon autonomiaa pelastustoimen järjestelmille voidaan antaa? Miten tekoälyä voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena siten, että vastuu säilyy edelleen ihmisellä? Entä milloin tutkimusvaiheessa oleva teknologia on riittävän kypsää siirtymään osaksi operatiivista toimintaa?
Tulevaisuuden pelastustoimessa merkittävin kysymys ei välttämättä ole, mitä teknologiaa on saatavilla. Tärkeämpää voi olla se, mitä ongelmia pelastustoimen tulee ratkaista ja millaisia suorituskykyjä niiden ratkaiseminen edellyttää.
Pelastustoimen historia osoittaa, että merkittävimmät innovaatiot eivät ole muuttaneet ainoastaan käytössä olevia välineitä, vaan pelastustoiminnassa käytettyjä toimintatapoja. Virve-radiot muuttivat johtamista, lämpökamerat tiedustelua ja miehittämättömät ilma-alukset tilannekuvan muodostamista. Onko pelastusrobotiikka seuraava vastaava murros pelastustoimen kehityksessä? Se ratkaistaan tutkimuksen, kokeilujen, koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta tulevina vuosina.
Teksti Teemu Veneskari
Kuva Merisade Kuusela
