Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Olemme tottuneet siihen, että hädän hetkellä palokunta rientää apuun. Moneen muuhun yhteiskunnan palveluun nähden vieläpä nopeasti. Nopean avun järjestämisen takalauta on pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Se asettaa valtakunnalliset rajat sille, kuinka nopeasti palokunnan on saavuttava onnettomuuspaikalle. Vaatimus riippuu onnettomuuden sijainnista – mitä enemmän on rakennuksia ja ihmisiä, sitä nopeammin palokunnan on tultava paikalle.
Suomessa on paljon sellaisia alueita, joissa apu ei ennätä paikalle toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaisesti. Mikäli puute on huomattava, voi aluehallintovirasto määrätä sen korjattavaksi. Näin on tapahtunutkin, mutta korjattavaa velkaa on runsaasti, erityisesti runsasväkisimpien kaupunkien ympäristössä.
Koska vaatimusten täyttäminen on ollut vaikeaa, on alan sisältä tuotu ajoittain esille mielipiteitä, että nykyiset toimintavalmiuden aikavaatimukset ovat liian tiukkoja ja epätarkoituksenmukaisia. Esityksiä on tullut myös niiden höllentämiseksi. Tilanne on erikoinen. Miksi julkisen palvelun tuottaja haluaa tuottaa heikompaa palvelua kuin on lakiin tai ohjeisiin kirjattu?
Vastaavassa ongelmatilanteessa oleva poliisi järjesti hiljattain näyttävän valtakunnallisen lobbauskampanjan omien resurssiensa saamiseksi tasolle, jolla se voi hoitaa tehtäviään vaatimusten mukaisesti. Olisiko syytä ottaa mallia?
Kun niukkuutta jaetaan, ovat myös pelastustoimen palvelut juustohöylän tähtäimessä. Euro lähtee jatkossa hyvinvointialueen kirstusta vain soikeana.
Sisäministeriöllä on käynnissä hanke toimintavalmiuden suunnitteluohjeen päivittämiseksi. Hanketyössä on mukana henkilöitä pelastustoimen eri organisaatioista: pelastuslaitoksista, Pelastusopistosta ja aluehallintovirastoista. Nykyisen ohjeen mukaisesti järjestettynä nopein apu ei ole aina siellä, missä sille on eniten tarvitsijoita, minkä vuoksi päivittäminen on paikallaan. On tärkeää pitää kuitenkin huolta siitä, ettei päivitystyössä leikata oman toimialamme toimintaedellytyksiä löysäämällä toimintavalmiusvaatimuksia kategorisesti. Siitäkin huolimatta, että korjattavaa jää tuskaisen paljon.
Hyvinvointialueiden taloudesta on alkanut tihkua julkisuuteen ensimmäisiä madonlukuja. Budjettialijäämien yhteenlaskettu summa lienee miljardiluokkaa. Kun niukkuutta jaetaan, ovat myös pelastustoimen palvelut juustohöylän tähtäimessä. Euro lähtee jatkossa hyvinvointialueen kirstusta vain soikeana. Silloin toimintavalmiuden suunnitteluohje ja palvelutasopäätös on syytä kaivaa pelastusjohtajan pöytälaatikosta, sillä lukkarinrakkaudella pelastustoimen palveluita ei enää rahoiteta. Puoliaan on pidettävä määrätietoisesti ja paperit on oltava järjestyksessä. Muutoin pelastustoimen ylpeydenaihe rapistuu: apua joutuu odottamaan niin kauan, ettei sillä ole enää merkitystä.
Kolumni on julkaistu Pelastustiedossa 6/2023.
