Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Ennakoin Pelastustiedossa 4/2025, että Puolan kaltainen drooniparvi voi lentää myös Suomen itärajan yli. Ja nyt puolisen vuotta myöhemmin lensi, sillä poikkeuksella, että droonit eivät olleet venäläisiä, vaan sieltä Suomeen harhautuneita ukrainalaisia drooneja. Yksi niistä putosi tänne Pohjois- ja Etelä-Karjalan rajalle Pyhäjärven jäälle. Molempien alueiden pelastuslaitokset avustivat droonin räjäytysoperaatiossa, ja tehtävä oli pelastushenkilöstölle poikkeuksellinen. Se herätti keskustelua myös siitä, mitä jos seuraavan kerran ei olekaan yhtä hyvä tuuri, vaan drooni osuisi esimerkiksi asutuskeskukseen? Ukrainan sota tuli meitä lähemmäksi kuin koskaan ennen.
Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Sitä ovat korostaneet sekä valtionjohto että viranomaiset myös tämän tapahtuman jälkeen. Ja näinhän se on. Mutta, onko asia enää tämän päivän turvallisuusympäristössä näin mustavalkoinen – on uhkaa tai ei ole uhkaa? Tilanne, jossa normaalioloissa maahamme lentää taistelukärjellä varustettuja sotilasdrooneja ei tunnu ihan tavalliselta normaaliolojen uhalta, vaikka viranomaisina olemme tämänkaltaisen uhkaskenaarion toki tunnistaneet. Nopeasti kehittynyt droonitilanne ei siis tullut viranomaisille täysin yllätyksenä, vaikkakin yllättäen päälle tulikin. Medialle ja kansalaisille tilanne oli ehkä sitäkin yllättävämpi.
artikkeli jatkuu
Suomi on turvallinen maa, ja haluamme välittää kansalaisillemme vahvaa turvallisuuden tunnetta. Tosiasia kuitenkin on, että vastaava tilanne voi toistua ja aiheuttaa myös vaaraa väestölle. Viro varoitti väestöään drooneista, Suomessa väestön varoittamista ei ollut Puolustusvoimien mukaan tarpeen suositella, koska vaaraa väestölle ei ollut. Mutta luulen, että kynnys tähän on meillä Viroa korkeammalla, koska olemme normaalioloissa ja väestön varoittaminen ilmavaarasta on perinteisesti lähtenyt sotilaallisesta uhasta sekä poikkeusolojen toimintamalleista. Taistelukärjellä varustettujen droonien uhka on kuitenkin olemassa nyt ja tässä. On mahdollista, että joudumme varoittamaan väestöä tästä syystä. Viranomaisina olemme tähän varautuneet, ja kehittämme tämänkin tapauksen pohjalta yhteistyötämme. Mutta, miten reagoivat kansalaisemme, kun väestöhälytin pärähtää yllättäen soimaan ja vaaratiedote kertoo välittömästä drooniuhasta?
”Sota tuli lähemmäs kuin koskaan ennen.”
Itse olen sitä mieltä, että asiasta tulisi uskaltaa puhua entistä avoimemmin ja valmistella yhteiskuntaamme tämänkaltaisia tilanteita varten – ilman, että turvallisuuden tunnetta tarvitsee menettää. Pelastusviranomaisina me teemme oman osamme väestön suojaamisessa ja kansalaiset tekevät varmasti omansa – kun tiedossa vain on, miten toimia ja olemme henkisesti yhteiskuntana tähän valmistautuneet. Tämä lisäisi myös yhteistä resilienssiämme, mikä korostuu tämän päivän muuttuvassa ja epävarmassa turvallisuusympäristössä. Hyvä alku tähän on, että sisäministeriö julkaisi kansalaisohjeistuksen droonihavaintoja varten ja että yhteistyötä asiassa on pelastuslaitosten sekä yhteistyöviranomaisten kanssa tiivistetty.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 2/2026.
