Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja sekä Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Pelastusalan koulutusuudistus jakaa alan mielipiteitä, mutta onneksi suurin osa on kuitenkin sitä mieltä, että uudistus on tarpeen. Allekirjoittanutta häiritsee se, että meiltä puuttuu alalla rohkeus oikeasti uudistaa.
Olen esimerkiksi sitä mieltä, että pelastajan koulutusta ei tulisi säilyttää ammatillisena tutkintona. Työelämän tarpeet ja tulevaisuuden osaamisvaatimukset on toki huomioitava uudistuksessa, mutta meidän ei tarvitse tinkiä koulutuksen ja sen tuoman osaamisen sekä tutkinnon tasosta.
Pelastajan ammatin arvostus ei näy palkkauksessa. Yksi syy siihen on matala koulutustaso. Tulevilla hyvinvointialueilla koulutus- ja osaamisvaatimukset tulevat olemaan aiempaa korkeammat. Ammatillisella tutkinnolla pelastajia vertaillaan muiden vastaavan tutkintotason omaavien ammattiryhmien kanssa, eikä sairaanhoitajan palkkatasosta tarvitse haaveilla. Koulutustaso ei myöskään tue työkiertoa tai urapolkuajattelua, koska hyvinvointialueen asiantuntija-, koulutus- tai kehittämistehtäviin ammatillisella tutkinnolla pääseminen voi olla vaikeaa. Päällikkötason tehtäviin vaatimuksena tullee olemaan ylempi korkeakoulututkinto, joten myös päällystökouluksemme tulisi samalla uudistaa vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin.
”Ollaan ylpeitä omasta alastamme ja ammatistamme, ja nostetaan se tasolle, mille se kuluu.”
Hyvä esimerkki siitä, miten työelämän tarpeet ja osaamisvaatimukset sekä monimuotoinen sukupuolineutraali opiskelijajoukko ja korkea koulutuksen taso on onnistuttu yhdistämään, löytyy poliisikoulusta. Amk-koulutuksessa nuoremmat konstaapelit lähtevät kentälle tekemään harjoittelujaksoa ja poliisin työtä perusopintojen jälkeen.
Mikseivät nuoremmat pelastajat voisi peruskoulutusjakson jälkeen tulla pelastuslaitoksille työvoimaksi ja oppimaan työelämätaitoja opintojen ohella? Tämän jälkeen opiskelija valitsisi sitten oman erikoistumislinjansa. Opiskelu toteutettaisiin monimuotokoulutuksena, joka mahdollistaa palkallisen harjoittelun. Samalla pelastajakoulutuksen pääsyvaatimukset voisi uudistaa nykypäivän työn vaatimuksia vastaavaksi ja monimuotoistaa alalle pyrkivien hakijoiden joukko ympäröivän yhteiskunnan mukaiseksi. Tällä kokonaisuudella voisimme vastata paitsi työelämän tarpeisiin, huomioida myös tulevaisuuden osaamisvaatimukset ja muiden julkisten alojen kanssa kilpailukykyisen koulutus- ja palkkatason.
Kun uudistetaan, uudistetaan sitten kunnolla. Ollaan ylpeitä omasta alastamme ja ammatistamme, ja nostetaan se tasolle, mille se kuluu. Pelastusalan työ on vaativaa ja henkilöstön ammatillinen osaaminen on korkealla tasolla. Tätä myös alan tutkintojen tason tulisi tulevaisuudessa vastata.
