Veikko Pullinen on Espoon Palokunnat Ry:n puheenjohtaja, palokunnan varapäällikkö sekä Länsi-Uudenmaan sopimuspalokuntien neuvottelukunnan jäsen.
Ilkka Horelli pohti blogitekstissä palokuntayhdistysten tulevaisuutta ja sitä mikä yhdistysten asema tulevaisuudessa yhteiskunnassamme onkaan. Nyt jos koskaan palokuntayhdistysmuotoiset vapaaehtoisuuteen vankasti nojaavat, sopimuksen perusteella toimitetut palvelut yhteiskunnalle ovat osa tulevaisuutta, mikäli haluamme säilyttää nykyisen palvelutason myös tulevaisuudessa sekä lapsillemme.
Viimeaikaiset eri oikeusasteiden päätökset niin varallaolosta, kuin työajan tulkitsemisesta tarkoittavat myös osaltaan palokuntien, ja pelastustoiminnan palaamista juurilleen, josta aate on lähtenyt. Ihmisten vilpittömästä halusta auttaa kanssakansalaisiaan vapaaehtoisesti järjestyen, kylien ja kaupunkien hyväksi. Varallaoloaikojen pidentyminen ja muiden järjestelyiden uudelleenrakentaminen aiheuttavat lähes väistämättä ilmiön, jossa pelastustoimen sivutoimisten nopeat lähtöajat perustuvat vapaaehtoisuuteen ja haluun auttaa, eivätkä sopimukseen työntekijän ja työnantajan välillä.
Palokuntien erilainen toimintamuoto ja erot vapaaehtoisuuden ja palkatun työn välillä ovatkin alueellisesti ilmeisiä. Tätä voidaan pitää rikkautena, joka antaa meille mahdollisuuden tutkia useampia järjestelmiä, kehittäessämme palokuntatoimintaa yhteiskunnan hyväksi. Osassa maata palokunnat osallistuvat alueellaan hälytyksiin ensilähdön palokuntina yli 100 kertaa vuodessa, saamatta henkilökohtaisia korvauksia suoritetusta työstä ja ohjaamalla tästä yhdistyksille saadut tulot takaisin yhteiskunnan hyväksi palokunnan valmiuden ja pelastustoimen ylläpitoon. Osassa alueita henkilökohtainen palkkaus taas on ilmeinen osa ja toiminta on kuin toinen työ.
Vaikka pelastustoimessa ei ole käyty vahvaa aatteellista keskustelua, on pelastustoiminnan palvelutaso mitä suurimmissa määrin myös poliittinen ja aatteellinen kysymys. Keskustelu, joka tulisi alalla vakavasti käydä. Onkin kysymys siitä minkä tasoinen palvelu yhteiskunnan on verovaroilla tuotettava ja milloin kansalaisten on itse otettava vastuuta myös pelastustoimeen osallistumisesta vapaaehtoisesti, kun yhteiskunnan varat eivät sen ylläpitämiseen nykyisen tasoisena välttämättä riitä?
Voimme valmistella ohjeet ja lait, joita on noudatettava koko valtakunnassa, ja kuinka nopeasti eri alueet on tavoitettava millaisella väellä. Maakuntauudistuksessa on kuitenkin esitetty valtaisia leikkauksia pelastustoimen alueiden rahoitukseen, jolloin on myös aiheellista kysyä, kuinka nykyinen palvelutaso eri ohjeiden velvollisuudet täyttäen varojen kadotessa onkaan mahdollista ylläpitää ilman vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää?
Tulevaisuudessa onkin panostettava vahvasti palokuntajärjestelmään. Vahvan osittain jo kadonneen palokuntahengen uudelleen luomiseksi yhteisöissämme. Pelastusalan osalta tämä tarkoittaa mahdollisten olemassa olevien raja-aitojen poistamista ja uuden luomisen välttämistä kehittämisen varjolla, jotta kansalaiset saadaan innostumaan oman lähialueensa turvallisuuden takaamisesta ja liittymään mukaan oman kylän palokuntaan.
Teksti: Veikko Pullinen
Espoon Palokunnat Ry:n puheenjohtaja, palokunnan varapäällikkö sekä Länsi-Uudenmaan sopimuspalokuntien neuvottelukunnan jäsen.
