Itsenäisyyspäivä on paljon muutakin kuin kättelyjono ja pukujen arvostelemista. Kuuntelin Jannikan ja Apulannan Tonin tulkitseman evakon laulun monta kertaa ja tietysti itkin. Kuuntelin sanoja ja mietin evakoiden muodostamaa jonoa, kun sodan pauhu kuului rajan pinnassa. Siihen kauheuteen en voi tietenkään samaistua. Tilanne on kuitenkin sellainen, että tämä saattaa toistua, meidän elinaikanamme. Me olemme valmiina vai olemmeko?
Olen kiitollinen, että Suomen puolustuksesta puhutaan päivittäin. Huoltovarmuudestakin puhutaan, mutta mitä kaikkea se huoltovarmuus sisältää? Osa on jossain piilossa, osa toimijoista nähdään päivittäin.
artikkeli jatkuu
Hämärtyykö ajatuksemme, kun näemme jotakin asioita päivittäin tai olemme niiden kanssa tekemisissä päivittäin? Tuleeko asioista itsestäänselvyyksiä? Minä heräsin tähän harhaan itsenäisyyspäivänä. Osallistuin Puolustusvoimien järjestämään paraatiin, joka oli hieno ja näyttävä tilaisuus. Katselimme näyttävää ja nykyaikaista kalustoa, kun joukot marssivat kadulla. Muiden mukana paraatissa marssivat sotilaskodin henkilökunta, Maanpuolustuskoulutuksen toimijoita ja Maanpuolustusnaisten Liitto. Minulle tuli olo, että me olemme ja pysymmekin turvassa, mutta sitten kupla puhkesi. Kulkueen häntäpäässä ajelivat ensihoidon- ja pelastustoimen yksiköt. Aivan! Ne ovat iso osa meidän maanpuolustustamme.
Työni puolesta olen tavalla tai toisella toimijoiden kanssa tekemisissä, päivittäin. Hävetti. Heidän marssinsa tuli yllätyksenä minulle, joka elän ja hengitän aihealuetta päivittäin, sanoinko jo, hävetti! Miten juuri minä olin niin sokaistunut, että ajattelin marssia vain Puolustusvoimien näkökulmasta.
Mietitäänpä sitten, mitä hyvinvointialueilla tällä hetkellä tapahtuu, etenkin ensihoitoyksiköiden kohdalla? Punakynä käy ja yksiköitä vähennetään. Sanon toki kyllä uudistuksille, sillä kaikki potilaat eivät tarvitse ensihoitoa. Kohteeseen voidaan lähettää esimerkiksi kotisairaalan yksikön tekemään hoidon tarpeeseen arvioinnin. Potilaat hoidetaan kotona ja vältetään turhat päivystyskäynnit. Potilas toivottavasti kiittää ja rahaa säästyy.
Tällä hetkellä punakynä viuhuu kuitenkin turhan nopeasti. Sillä piirretään paperiin niin syviä uurteita, että kohta paperi on puhki. Saammeko sitä enää ehjäksi?
Hyvinvointialueen päättäjille toivon viisautta päätöksiin. Muistakaa, että ensihoito ja pelastustoimi ovat iso osa maamme puolustuskykyä.
Teksti ja kuva Satu Lindgren
