Jouluaattoaamuna kaunis, valkoinen lumi on levittäytynyt koko Takametsän peitteeksi. Upean sään kruunaavat parin asteen pakkanen ja auringonpaiste. Näin oli käynyt joka joulu sen jälkeen, kun Takametsästä oli tullut eläinten hallitsema luonnollispuisto, jossa luonnonlaki määrää, että joulun tulee myös näyttää joululta.
Pakkasukko kipuaa hyvissä ajoin lasaretin takana olevalle vuorelle ja henkäilee sieltä kylmää pakkasilmaa alas Takametsään. Luontoäiti parkkeeraa vitivalkoiset pilvensä metsän ylle, ja laskee lumilastinsa alas Takametsään. Niin koko metsä saa kauniin, lumisen joulun.
Takametsän perimmäisessä kulmauksessa ahertaa Täkki Hämähäkki. Se oli virittänyt ompeleensa kahden isoimman puun väliin. Täkki kutoo valtavaa purjetta, jolla pystyisi varmasti liikuttamaan isompaakin venettä, mutta sellainen ei ollut purjeen perimmäinen tarkoitus. Joka ikinen vuosi Täkki Hämähäkki kutoi purjettaan isommaksi.
artikkeli jatkuu
Valtavaa purjetta tarvitaan aina jouluisin. Täkki kutoo parhaillaan purjeen viimeistä nurkkaa, kun hänen luoksensa saapuvat Takametsän voimanpesät Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu.
”Jokos täällä on valmista?” Hauber-norsu röhähtää ystävällisesti.
”Mikä on meininki, pannaanko purje niskaan?” kysyy Mammutti Lihapää.
Täkki Hämähäkki pyysi odottamaan hetken, sillä sen pitää tehdä vielä pari ristipistoa, jonka jälkeen purje on tältä joululta valmis. Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää päättävät juoda odotellessa glöginmakuiset proteiinipirtelöt, sillä pian sen tuomaa energiaa tarvittaisiin.
”No niin hyvät herrat, nyt purje on valmis”, Täkki Hämähäkki sanoo.
”Pannaanpa hösseliksi ja laitetaanpa porukka kummastelemaan”, Mammutti Lihapää uhoaa.
Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu käyvät puiden väliin purjeen alle. Täkki Hämähäkki kiipeää irrottamaan peitteen kiinnitykset molemmista puista, jolloin iso ja raskas purje putoaa Lihapään ja Hauberin selkään. Purje on niin kestävää tekoa, että Täkki Hämähäkki on antanut sille pari vuotta yli ikuisen takuun. Lisäksi purje on niin pitkä, että kun Lihapää ja Hauber alkavat vetää sitä, ei purjeella näy olevan loppua ollenkaan.
Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu kiskovat purjetta kohti vuoren huippua ja mylvivät mennessään. Se on merkki vuoren huipulla olevalle pakkasukolle, että täältä tullaan. Silloin pakkasukko tietää olla puhaltamatta Takametsään kylmää ilmaa ainakaan kovin voimakkaasti. Kylmä vastatuuli tekisin peitteen vuorelle vetämisestä monin verroin työläämpää.
Vuorelle nousu on todella raskas, mutta kaverukset Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu ovat tehneet sen monta kertaa ennenkin. Vanhasta tottumuksesta ja glöginmakuisen proteiinipirtelön antamalla voimalla Lihapää ja Hauber saavuttavat vuorenlakea askel askeleelta.
Vuoren huipulta vuoren sisään sukeltaa valtava kraatteri.
”Varo alas putoavaa kraateria”, Mammutti Lihapää muistuttaa kaveriaan, vaikka tietää tämän muistavan sen muutenkin. Ensin Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu levittävät purjeen ja kipuavat sitten vielä viimeiset metrit aivan ylös, kraatterin aukolle asti. Lihapää ja Hauber kurottautuvat katsomaan kraatteriin, mutta sieltä kurkistaa takaisin vain sysimusta pimeys. Sitten ne karjaisevat alas pimeyteen niin kovaa kuin jaksavat: ”Onko joulumieltä?”
”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä ”, kraatterin kivisten seinien kaiku vastaa.
Kun kaiku on ohi, kraatterin pohjalla syttyy soihtu, sitten toinen, kolmas ja neljäs, kunnes koko kraatterin pohjan valaisee kirkas soihtumeri. Niitä on valtavasti ja lopulta ne valaisevat koko vuoren sisustan. Moniääninen kuoro vastaa Lihapään ja Hauberin karjaisuun: ”Tottakai on joulumieltä!”
Ja taas kraatterin kiviset seinät kaikuvat: ”Joulumieltä, joulumieltä, joulumieltä!”
Eläimet ovat päässeet kraatterin sisään Takametsästä alkavan luolan kautta. Vuoren huipulta kraatteriin tähystävät Hauber ja Lihapää näkevätkin, että kraatterin pohjalle on tänäkin jouluna kokoontunut koko Takametsän väki. Tätä jouluhauskuutusta ei ole kukaan halunnut jättää väliin.
”Käykää hissilavalle”, Mammutti Lihapää huutaa ja kaikki muut paitsi linnut, jotka pystyvät lentämään ylös käyvät hissilavalle. Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu kiskovat vuoren huipulla olevilla köysillä hissilavan ylös. Ensin vuoren huipulle lehahtaa valtava parvi lintuja ja heti perään niiden imussa hyttysarmeija. Vähitellen mutta varmasti sinne nousee myös Mammutti Lihapään ja Hauber-norsun vetämä hissilava. Siihen on asettautuneena Takametsän muu väki.
Mammutti Lihapää ja Hauber-norsu vetävät ja mylvivät: ”Hii-op, hii-op” ja hissilava hilautuu vuoren huipulle.
”Kaikki purjeen päälle!” Hauber-norsu komentaa kohteliaasti. Kaikki mahtuvat kuin mahtuvatkin purjeen päälle. Sitten Hauber-norsu ja Mammutti Lihapää kiskovat purjeen vauhtiin ja hyppäävät sen kyytiin lopulta itsekin. Purje liukuu vuoren rinnettä alas leppoisaa mutta mukavasti etenevää vauhtia. Takametsän eläimet toivottavat toisilleen: ”Hauskaa joululaskua”.
Samalla he ihastelevat Takametsään asetettuja jouluvaloja. Jopa kivitaskut myöntävät, että ne näyttävät kauniilta.
Vuoren rinteen jyrkempi osuus saa purjeen liukumaan entistä kovemmin.
”Varopas Aargh, etteivät isot kunniamerkit putoa näin rajussa kyydissä”, päällikkö Lepsu Leijona sanoo. ”Ai niin, niin-niin, noinnin varovainenhan tässä täytyy olla, että isot kunniamerkit pysyvät kyydissä.”
”Jouluniloja, Jouluniloja, syödään torttuja monia kiloja”, Karhu Taikinakoura kehottaa.
”Se on sillä lailla, että hyvää joulua kaikille”, Silmälasikäärme Tarkka huudahtaa.
”Kyllä on näin, että hyvät joulut!” toivottaa Mittarimato Summanmutikainen.
”Hyvää joulua, Takametsän väki!” päällikkö Lepsu Leijona toivottaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin, hyvää joulua vaan. Olisikohan se nyt niin, että se joulu on sieltä kuitenkin tullut ”, apulaispäällikkö Aasi Aargh sanoo.
Kertomus Takametsän auttajista päättyy tähän.
Teksti Marko Partanen
Piirrokset Marjut Makkonen
