Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Pelastusopistolta alkoi syksyn mittaan kuulua kummia – uusille pelastajille ei olisikaan valmistuttuaan töitä. Pelastusopistolta valmistuu vuoden 2025 lopussa 155 uutta pelastajaa, joista 17 ilmoitti Pelastusopiston marraskuun kyselyssä työllistyvänsä pelastajan virkaan vuoden 2026 alussa. Tilanne kuulosti ensi kuulemalta hurjalta, koska pelastajien koulutusmääriä lisättiin juurikin vastaamaan pelastuslaitosten vallitsevaa työvoimapulaa.
Sisäministeriön pelastusosaston marraskuussa 2025 toteuttaman kyselyn mukaan pelastuslaitosten rekrytointitarve vuodelle 2026 on minimissään 150 virkaan rekrytoitavaa sekä 38 määräaikaista.
artikkeli jatkuu
Tämän mukaan tilanne ei siis ehkä olisikaan niin synkkä, kuin miltä ensi kuulemalta vaikutti, vaikka luvut sisältävät epävarmuuksia. Toki valmistuvien pelastajien vastaukset kuvastavat heidän henkilökohtaista tilannettaan vuoden 2026 alussa, eikä tilanteen mahdollinen parantuminen myöhemmin juurikaan lämmitä kortistoon joutuvien uusien ammattilaisten mieltä. Tilanne on huolestuttava ja pelko siitä on aito, että osa työttömäksi valmistuvista hakeutuu muille aloille.
Omalta osaltani voin sanoa, että ymmärrän, miltä se tuntuu, koska olin samassa tilanteessa 25 vuotta sitten. Työttömyyttä kesti lopulta vain kaksi viikkoa, mutta se tiesi poismuuttoa työn perässä silloisesta kotikaupungista Kuopiosta, ja pätkätöitä riitti useaksi vuodeksi eri paikkakunnilla ennen vakituista virkaa.
”Kyllä töitä varmasti löytyy, kun jaksaa hieman odottaa ja laajentaa työnhakupiiriä.”
Vaikka tilanne on jokaiselle kortistoon joutuvalle ja alan maineelle ikävä, niin esitän valmistuville pelastajille toiveen ja samalla kannustuksen siitä, että maltti on tässäkin asiassa valttia. Kyllä töitä varmasti löytyy, kun jaksaa hieman odottaa ja laajentaa työnhakupiiriä. Hyvinvointialueiden taloustilanne pääsi hetkellisesti yllättämään, kun suunniteltuja rekrytointeja ei pystyttykään tekemään, koska yhteistoimintaneuvottelut säästöineen rajoittavat rekrytointeja voimakkaasti. Uskon kuitenkin, että vaikka juuri tässä hetkessä uusien pelastajien palkkaaminen ei ole ennalta arvioidussa laajuudessa mahdollista, niin myöhemmin tilanne parantuu. Tarve alalla ei ole poistunut mihinkään, ja uskon tilanteen vielä korjaantuvan hyvinvointialueiden taloustilanteen pikkuhiljaa parantuessa.
Malttia toivon myös valtioneuvoston suuntaan, että hätäjarrua ei koulutusmäärien osalta vedettäisi, vaan tilannetta seurattaisiin hieman pidemmälle. Mikäli jarrua pelastajien koulutuksen osalta jossain vaiheessa painetaan, niin olisi toivottavaa, että saatua lisärahoitusta ei oteta Pelastusopistolta pois. Se olisi syytä kohdentaa esimerkiksi alipäällystö- ja päällystökoulutukseen tai sortumapelastukseen, jossa koulutustarvetta olisi yllin kyllin muuttunut turvallisuusympäristö huomioiden. Tähän lisärahoitusta Pelastusopistolle olisi joka tapauksessa syytä jatkossa osoittaa.
Kiitoksia Pelastustiedon lukijoille kuluneesta vuodesta, rauhallista joulunaikaa ja hyvää tulevaa vuotta kaikille!
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 6/2025.
