Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Olen toiminut Pohjois-Karjalan pelastusjohtajana reilut viisi vuotta. Sitä ennen ja lisäksi nykyisen pestini aikana myös sisäministeriössä. Näissä tehtävissä olen huomannut, että kaipaamme pelastusalalla enemmän yhtenäisyyttä. Viimeksi tätä peräänkuulutettiin alkuvuodesta pelastusjohtajien ja sisäministerin tapaamisessa. Nyt sitä yhtenäisyyttä kaivattaisiin enemmän kuin koskaan ennen suuren soten rinnalla hyvinvointialueilla ja vaikeassa taloustilanteessa toimiessamme. Olemme pieni toimiala, jossa yhtenäisyys toisi paljon etuja. Se olisi helppo toteuttaa paitsi teoriassa, myös käytännössä. Mutta kun se ei ole. Miksi? Sitä olen usein pohtinut. Alaamme vaivaa vahva sisäinen vastakkainasettelu. Sisäministeriö ei kuule, se ohjaa liikaa ja mikromanageeraa ohjauksessaan. Aluehallintovirasto on tarpeeton paha, jonka voisi lakkauttaa ja joka puuttuu aiheettomasti pelastuslaitosten toimintavalmiusongelmiin. Pelastuslaitokset puuhaavat kumppanuusverkostossa omiaan ja haluavat olla itsenäisiä alueillaan. Ammattijärjestöt ajavat vain henkilöstönsä etua ymmärtämättä työantajan puolta ja ahdinkoa.
Tunnustan, että kärjistän vahvasti, enkä halua syyttää ketään osapuolia. Mutta ehkä tässä on myös pieni totuuden siemen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä vastakkainasettelua, ja olen sen myös tuonut useasti esille. Ja olen lopun kyllästynyt siihen, että pieni alamme tuhlaa paukkuja aivan turhaan osoittelemalla syyttävällä sormella toisiaan. Sen sijaan, että voisimme käyttää kaiken sen energian yhteisten asioiden ja tavoitteiden edistämiseen.
”Pieni alamme tuhlaa paukkuja aivan turhaan osoittelemalla syyttävällä sormella toisiaan.”
Kenen vika se on, onkin erittäin hyvä kysymys. Ehkä sitä ei kannata edes miettiä, vaan enemmänkin sitä, mitä kukin itse voisimme asialle tehdä. Jos löisimme oikeasti alalla hynttyyt yhteen, voisimme saavuttaa paljon enemmän. Yhteistyössä on se voima. Olen varma, että meillä kaikilla on yhteinen tavoite ja sen olen kokenut myös käytännössä ”molemmilla puolilla” toimiessani. Olen omalta osaltani pyrkinyt edistämään alamme yhtenäisyyttä sekä toimiessani sisäministeriön projektipäällikkönä hyvinvointialueiden toimeenpanossa että Pohjois-Karjalan pelastusjohtajana. Ja omasta mielestäni olen siinä kohtuullisesti myös onnistunut yhdessä muiden osapuolten kanssa. Siitä kiitos kaikille, kaikilla tasoilla ja kaikissa rooleissa.
Kenelle sitten kuuluu alamme yhtenäisyyden parantaminen? Vastaus on, että meille kaikille. Tilanteen korjaaminen on hyvä aloittaa siitä, että pohdimme kukin tahoillamme, miten itse voisimme toimia toisin ja edistää alan yhtenäisyyttä omalla toiminnallamme. Turvallinen Suomi sekä yhtenäinen pelastustoimi ja ensihoito (siltä osin kuin pelastuslaitokset sitä tuottavat) tehdään yhdessä.
Kirjoitus on julkaistu myös Pelastustiedossa 2/2024.
