”Pelastustoimen kenttätoiminta on vuonna 2025 hajautunut nykyistä pienempiin yksiköihin lähelle ihmisiä.”
Näin visioi tulevaisuutta kuutisen vuotta sitten Kymenlaakson pelastusjohtaja Vesa Parkko. Hän toimi silloin myös Suomen palopäällystöliiton puheenjohtajana.
Hajautumisella Parkko ei tarkoita pelastuslaitosten purkamista pienempiin yksiköihin, vaan niiden lattiatason toimintaa.
”Kun nykyiset toimintavalmiusohjeet edellyttävät 1+3 minimivahvuutta, tulevaisuudessa se voi hyvinkin olla kaksi. Sama työ tehdään vähemmällä väkimäärällä, toimintatapoja ja tekniikkaa uudistamalla”, Parkko sanoo.
Kehitys ei Parkon mukaan vaaranna suuronnettomuuksien pelastustoimia. Niihin väki kootaan lähellä toisiaan toimivista pienistä yksiköistä. Suuronnettomuuksien Parkko uskoo jopa vähenevän.
”Yritykset ovat satsanneet ja satsaavat entistä enemmän omaan turvallisuustyöhönsä. On ymmärretty, että onnettomuudet
tulevat kalliiksi. Väestö vanhenee ja se asettaa haasteita myös pelastustoimelle. Perinteinen sairaankuljetus on murroksessa ja siksi ensivastetoimintaan kohdistuu suuria paineita.
”Voi olla, että pelastuslaitokset eivät jatkossa hoida sairaankuljetuksia ollenkaan. Ensivaste antaa korkeatasoisen ensiavun koko maan kattavalla paloasemaverkostolla ja sairaankuljetuksen hoitavat muut.”
Vaikka monet sopimuspalokunnat potevatkin jo nyt miehistöpulaa, Parkko ei usko, että palokuntien määrässä tapahtuu suuria muutoksia.
”Se on niissä sama kuin vakinaisellakin puolella. Tehtävät on hoidettava pienemmällä porukalla. Tässä kuitenkin auttaa lisääntynyt osaaminen ja tekninen kehitys. Yleinen turvallisuus menee tuskin nykyistä heikommaksi, niin paljon turvallisuus on eri tahojen puheissa korostunut.”
”Eikä vain puheissa, vaan myös teoissa”, Pakko sanoo tulevaisuuteen luottaen.
