Ensihoidossa säännöllisesti ilmenevät uhkatilanteet antoivat aiheen kysyä ministereiltä, miten hallitusohjelma etenee. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassahan lukee, että: ”Ensihoitajien työturvallisuutta parannetaan tarvittavin lainsäädännöllisin muutoksin.”
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso sekä sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen ohjasivat kysymykset virkamiesten vastattavaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö ja ylijohtaja Raimo Antila välitti vastaukset Pelastustiedolle.
Miten hallitusohjelman kirjaus ensihoitajien työturvallisuuden parantamisesta lainsäädännöllisin muutoksin etenee?
Hallitusohjelman kirjausten toteutuksen suunnittelu on vielä osin käynnissä. Edellä mainitun kirjauksen lisäksi hallitusohjelmassa on myös muita kirjauksia hoito- ja pelastushenkilökuntaan liittyen.
Lainsäädäntöön liittyen hallitusohjelmassa on oikeusministeriön toimialueella työrikoksia koskevia kirjauksia, jotka koskevat yhtäältä tätä ensivastehenkilöstön työturvallisuutta ja siihen liittyviä rikosoikeudellisia kysymyksiä ja toisaalta työntekijöiden hyväksikäyttöä koskevia rikoksia. Oikeusministeriöstä saadun tiedon mukaan työrikoksia koskevien hallitusohjelmakirjausten toteuttaminen on alustavasti suunniteltu vuosille 2025-2026.
Ensihoidon uhka- ja vaaratilanteet voivat olla toki rikoslain mukaisesti jo nykyisellään rangaistavia muun muassa vapauteen kohdistuvina rikoksina, mukaan lukien laiton uhkaus, pakottaminen, panttivangin ottaminen sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvina rikoksina esimerkiksi pahoinpitely. Työtehtävissä saadut laittomat uhkaukset on viime eduskuntakaudella säädetty virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi aiempaa selvästi laajemmin.
Väkivallan uhan valvontaa tullaan tekemään työsuojeluviranomaisen valvonnassa painotetusti vuosina 2024-2025. Valvonnassa huomioidaan väkivaltaa ja sen uhkaa kuormitustekijänä sekä tapaturmien torjunnan ja ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Suunnitelmat tarkasta valvonnan kohdentamisesta ovat vielä kesken, mutta valvonnan kohdentamisessa huomioidaan toimintaympäristön tilanne ja otetaan myös huomioon hallitusohjelman sisältämät kirjaukset ensihoidon/sote-alan työturvallisuuden parantamisesta.
Lisäksi tarkoituksena on, että hallituskauden aikana myös Työterveyslaitos suunnittelee ja toteuttaa keinoja parantaamaan työturvallisuutta ja ennaltaehkäisemään väkivaltatilanteita erityisesti hoito- ja pelastushenkilökunnan työssä. Lisäksi parhaillaan valmistellaan hallitusohjelman mukaista Hyvän työn ohjelmaa, joka toteutetaan yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa vuodesta 2024 alkaen. Tässä työssä huomioidaan myös vakivallan ehkäisy.
Mikä on sellainen vähimmäistaso, jolla työnantajan tulisi uhka- ja väkivaltatilanteisiin reagoida?
Työpaikoilla tilanteet vaihtelevat ja asia edellyttää sen työpaikkakohtaista arviointia. Asiaan liittyvät työnantajan velvoitteet on kuvattu työturvallisuuslaissa (738/2002).
Työturvallisuuslaki edellyttää, että väkivalta työssä pyritään estämään ennakolta. Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan tulee huomioida työpaikkaväkivallan uhka ja sen hallinta osana työpaikan työturvallisuutta. Työnantajan tulee huomioida työturvallisuuslain 10 §:n edellyttämässä vaarojen arvioinnissa, kuuluuko oma työpaikka korkean riskin toimialoille. Työnantajan tulee olla selvillä siitä, onko työpaikalla ja sen eri työtehtävissä väkivallan uhkaa ja arvioida, onko väkivallan uhka ilmeinen. Ilmeisellä väkivallan uhalla tarkoitetaan sitä, että työntekijän todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi työtehtävissään on tavanomaista, yleistä väkivallan riskiä suurempi. Vaarojen selvitys ja arviointi on työturvallisuuslain 10 §:n 3 momentin mukaan tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. Väkivallan uhan hallinta on jatkuvaa toimintaa.
Mikäli työhön liittyy ilmeinen väkivallan uhka, työpisteisiin on työturvallisuuslain 27 §:n mukaisesti hankittava tarvittavat hälytyslaitteet ja -järjestelmät sekä yhteydenpitovälineet, joilla varmistetaan nopea avunsaanti. Hälytyslaitteet on valittava ja sijoitettava niin, että ne ovat vaaratilanteessa helposti työntekijän käytettävissä. Tämän lisäksi työturvallisuuslain 27 §:n mukaan työantajan on laadittava selkeät menettelytapaohjeet väkivaltatilanteiden varalta, jos työpaikalla tai työssä väkivallan uhka on ilmeinen. Ohjeissa on kiinnitettävä ennakolta huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Ohjeissa olisi käsiteltävä esimerkiksi uhkaavan tilanteen todennäköistä ilmenemismuotoa sekä toimintaohjeet ja -mallit etukäteen kartoitettujen vaaratilanteiden varalta.
Lisäksi on huomioitava, että väkivallan uhka voi aiheuttaa myös haitallista työkuormitusta, vaikka työpaikalla ei olisikaan sattunut väkivaltatilanteita. Työturvallisuuslain 25 §:n (Työn kuormitustekijöiden välttäminen ja vähentäminen) mukaan jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.
Työturvallisuuslain 8 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on myös jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta sekä työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Työnantajan on näin ollen seurattava väkivallan ja siihen liittyvien uhkatilanteiden ilmenemistä työpaikalla. Työnantajan on myös tarkkailtava toteuttamisensa toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi ja vaaratilanteiden estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Mikäli väkivaltatilanteisiin varautumisessa on epäselvää, työsuojeluviranomaiset antavat ohjausta ja neuvontaa lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseksi.
Lue ministerien aiempi haastattelu tästä!
Kuva Nina Palin / Sosiaali- ja terveysministeriö
