Maanlaajuisesti hajanainen ensihoidon kenttäjohtojärjestelmä saattaa kaivata kansallista ohjausta. Kenttäjohtajien oman arvion mukaan toiminta seisoo tienhaarassa: kenttätoimintaa vai kasarmointia.
Valtakunnallisen kenttäjohtajakyselyn perusteella näyttää siltä, että nykyinen kenttäjohtojärjestelmä on muodostunut hyvin vapaasti alueellisten tarpeiden mukaan, mikä on johtanut merkittävään hajanaisuuteen. Tulevaisuuden suunta nähdään kahdella tavalla: osassa vastaajien visioita siirrytään kohti entistä puhtaampaa operatiivista tilannejohtamista, kun taas toisaalta kenttäjohtaja nähdään edelleen vahvana hoidollisena lisäresurssina. Näyttääkin siltä, että ensihoidon kenttäjohtotoiminta seisoo tällä hetkellä tienhaarassa
Kenttäjohtajan monet roolit
Kenttäjohtajien kuvattiin olevan “moniosaajia ja yleismiehiä” ensihoidossa. Erään vastaajan mukaan: “Työtä tehdään vuorossa valtavia määriä, josta selvästi suurin osa ei näy ensihoitajille.” Kun vastaajilta kysyttiin, minkälaisia tehtäviä kenttäjohtajan tulisi tehdä, hieman yli 70 prosenttia vastaajista ajatteli, että kenttäjohtajan ei ainakaan tulisi tehdä hallinnollisia esihenkilön tehtäviä virka-aikana. Alle puolet vastaajista katsoi, että virka-ajan ulkopuolella kenttäjohtajat voisivat tehdä myös hallinnollisen esihenkilön tehtäviä (esihenkilöistä vajaa 50 prosenttia ja kenttäjohtajista reilu 25 prosenttia). Hieman yli 20 prosenttia ei halunnut ottaa asiaan kantaa. Enemmistö (75 prosenttia) katsoi, että kenttäjohtajalla tulisi olla työpari, joskin yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, että työparin ei tulisi olla lääkäri. Kenttäjohtajan tehtävänkuvassa ja sen kehittämisessä näyttäisi olevan hyvinkin eriäviä näkemyksiä. Eräs vastaaja esittikin toiveen, että: “Kenttäjohto nähtäisiin vihdoin organisaation toimintaa tukevana osa-alueena, jota kehitetään sen omista tarpeista, eikä ”liberona” joka paikkaa lääkärityhjiötä, hoitaa ensihoitajan tavoin potilaita ja jos näiltä jää aikaa – voi kehittää johtamista ja varautumista.”
artikkeli jatkuu
Lisää vuoroja ensihoitoyksikössä
Yksi merkittävimmistä keskustelunaiheista kenttäjohtajien keskuudessa on ammattitaidon ja kenttätuntuman säilyttäminen. Kyselyyn vastanneet nostivat esiin huolen siitä, että pelkkä johtamisrooli saattaa vieraannuttaa kenttäjohtajan kentän realiteeteista ja ruostuttaa kliiniset perustaidot. Yli 75 prosenttia kaikista vastaajista ilmaisi, että kenttäjohtajan tulisi osallistua fyysisesti ensihoitotehtäville. Ratkaisuksi ehdotettiin mallia, jossa kenttäjohtajat kiertäisivät säännöllisesti ajamassa ”peruskeikkaa” tavallisissa ensihoitoyksiköissä. Hieman yli puolet vastaajista kannatti kenttäjohtajalle säännöllistä kiertoa ensihoitoyksikössä, hieman vajaa 20 prosenttia ei halunnut ottaa tähän kantaa. Esihenkilöiden ja kenttäjohtajien näkemykset tehtäville osallistumisesta ja ensihoitoyksiköissä kiertämisestä poikkesivat merkittävästi toisistaan. Esihenkilöistä vain 45 prosenttia kannatti kenttäjohtajien osallistumista ensihoitotehtäville, kun kenttäjohtajien keskuudessa vastaava luku oli 85 prosenttia. Myös määräaikaisia kenttäjohtajapestejä (esimerkiksi 5 vuotta) ehdotettiin, minkä jälkeen palattaisiin vähintään vuodeksi hoitoyksikköön. Ehdotusta perusteltiin työhön kyllästymisen ehkäisyllä ja halulla varmistaa, että kenttäjohtajat pysyvät kliinisiltä taidoiltaan yhtä pätevinä kuin ne, joita he johtavat.
Autot pois ja toimistoon
Toinen radikaalimpi näkemys vastaajilta ehdottaa kenttäjohtajan roolin irrottamista fyysisestä kenttätyöstä lähes kokonaan. Tämän näkökulman mukaan kenttäjohtajan tulisi keskittyä 24/7 tilannekuvan ylläpitoon ja resurssien hallintaan toimistosta käsin. Perusteluna käytettiin, että kohteeseen meneminen ja potilaan hoitaminen heikentävät kenttäjohtajan kykyä seurata koko alueen kokonaiskuvaa. Vastaajien mukaan tässä mallissa kenttäjohtaja ei olisi enää ”lääkäritulpan paikkaaja” vaan puhtaasti operatiivinen johtaja, jonka työpiste on tilannekeskuksessa. Osa vastaajista jopa ehdotti kenttäjohtajan auton poistamista käytöstä ja painotuksen siirtämistä vahvemmin etäjohtamiseen ja sitä kautta kentän tukemiseen. Toisaalta lähes 90 prosenttia vastaajista ilmaisi, että suuronnettomuustilanteiden johtamisen tulisi kuulua kenttäjohtajalle.
Ohjaukselle tarvetta
Vastaajilta kysyttiin miten he muuttaisivat kenttäjohtojärjestelmää, jos he saisivat päättää. Kyselyn tulosten perusteella näyttäisi siltä, että nykyinen alueellinen kokeilukulttuuri on tullut tiensä päähän ja tarvetta olisi vahvemmalle valtakunnalliselle ohjaukselle. Vastauksissa korostui toive valtakunnallisesti yhtenäisemmästä, jopa yhteistyöaluetasoisesta mallista. Kuten eräs vastaaja kuvasi: “Yta-alueille hyvin resursoitu johtokeskus, kentälle jonkinlainen tilannejohtajaverkosto.” Keskeisiä toiveita valtakunnalliselle asetustasoiselle ohjaukselle nähtiin koulutusvaatimusten määrittelyn, juridisen aseman selkeyttämisen, ja tehtävänkuvien ja lakisääteisten vastuiden tarkemman määrittelyn osalta. Eräs vastaaja totesi: “Ensihoidon kentän johtaminen pitäisi olla samanlaista valtakunnallisesti. Ihan tasa-arvon nimissä; eri puolilla Suomea kansalaiset saavat erilaista palvelua kuin toisella puolen.” Jopa 90 prosenttia vastaajista toivoi, että kenttäjohtajalla olisi virkahenkilön status.
Strategialla keskeinen rooli
Vastauksissa pohdittiin myös sitä, että valtakunnallinen ensihoidon strategia voisi tuoda tähän valtakunnallisesti pirstaleiseen kenttäjohtotoimintaan jonkin tason yhtenäisyyttä tai linjauksia. Erään vastaajan mukaan: “Ensihoidon valtakunnallisessa strategiassa tulisi huomioida kenttäjohtajien rooli ja asetukseen tarkentaa lakisääteisiä tehtäviä. Kenttäjohtajan hoidollista roolia tulisi tarkastella kriittisesti hoitoyksiköihin nojaavassa palvelutuotannossa. Lisäksi kenttäjohtoalueiden tulisi olla yksikkömäärän puolesta riittävän laajoja, jotta ympärivuorokautisesti päivystävästä kenttäjohtajasta saadaan aidosti jotain lisäarvoa irti.” Muutosten osalta vastaajat korostivat avoimen ja rehellisen vuoropuhelun merkitystä. Vastaajat kuvasivat, että esihenkilöiden, kenttäjohtajien ja ministeriön tulisi keskustella yhdessä siitä, mitä kenttäjohtotoiminnalla halutaan saavuttaa. Erityisesti viranomaisyhteistyön ja valmiussuunnittelun tulisi tulosten mukaan olla samanlaista kaikkialla Suomessa: “Yhdenmukaistamista kautta linjan. Yhteisiä toimintamalleja huomioiden valmius ja varautuminen. Kenttäjohtolisenssin suorittaminen verraten poliisiin.”
Halutaan aitoa lisäarvoa
Kuten jutun alussa todettiin, nykyinen kenttäjohtojärjestelmä on muodostunut hyvin vapaasti alueellisten tarpeiden mukaan. Valtakunnallinen ohjaus voisi sopivassa laajuudessa tukea kenttäjohtotoiminnan yhtenäistämistä erityisesti koulutusvaatimusten määrittelyn ja kenttäjohtajan viranomaisaseman selkiyttämisen osalta. Toisaalta on hyvä muistaa, että liiallinen ohjaus voi johtaa siihen, että lopputuloksena on kompromissiratkaisu ja kenttäjohtojärjestelmä, joka ei sovi oikein mihinkään. Suomi on laaja maa, eikä samanlaiset ratkaisut sovi kaikkialle jo pelkästään etäisyyksiin ja asukastiheyksiin liittyvien erityispiirteidensä vuoksi. Kenttäjohtojärjestelmän ei tulisi olla vain hallinnollinen lisä, vaan tuottaa aitoa lisäarvoa potilasturvallisuudelle ja ensihoidon operatiiviselle tehokkuudelle.
Kirjoittajat: Anu Venesoja, Christoffer Ericsson, Eeva Saario ja Dimitri Lisitsyn
Piirros: Marjut Makkonen
Juttu perustuu keväällä 2026 tehtyyn kyselyyn.
Tutustu kenttäjohtajakyselyn dataan tästä!
Lue kyselyyn perustuva Kenttäjohtaja nyt -juttu tästä.
