Ensihoidon kenttäjohtajat ja hallinnolliset esihenkilöt vastasivat kenttäjohtajakyselyyn. Toistaan poikkeavat järjestelmät ja erilaiset työnkuvat loivat pirstaloituneen kokonaisuuden.
Ensihoidon kenttäjohtojärjestelmä jalkautui Suomeen vuonna 2011, kun Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta määritteli ensihoitopalvelun kenttäjohtajan tehtävät. Noin 15 vuotta myöhemmin kenttäjohtotoiminta on edelleen jonkinasteisessa murrosvaiheessa, joka näyttäytyy kenttäjohtajien hyvin vaihtelevissa toimintatavoissa ja työnkuvissa eri puolilla Suomea. Tästä johtuen kentältä nousi toive toteuttaa selvitys, jossa kenttäjohtojärjestelmän nykytilaa sekä tulevaisuuden odotuksia kenttäjohtotoiminnalle kartoitettaisiin valtakunnallisesti.
Ketkä kenttää johtavat
Kyselyyn vastasi sekä kenttäjohtajia että ensihoidon hallinnollisia esihenkilöitä. Pääosa oli kokeneita ensihoidon ammattilaisia; keskimääräinen työkokemus ensihoidosta oli noin 21 vuotta.
Kyselyyn vastanneita kenttäjohtajia oli yhteensä 101 ja heitä oli kaikilta yhteistyöalueilta (yta). Kenttäjohtajien työkokemus ensihoidosta oli vaihtelevaa; keskiarvo oli noin 22 vuotta (vaihteluväli 7-43 vuotta). Yleisimmin vastaajilla (38 %) oli 11-15 vuotta työkokemusta kenttäjohtajan tehtävästä, ja noin 36 prosentilla oli 0-5 vuotta työkokemusta kenttäjohtajana työskentelystä.
artikkeli jatkuu
Kenttäjohtototyö on edelleen vahvasti miesvaltainen ala; miehiä vastaajista oli noin 85 prosenttia. Koulutustaustaltaan suurin osa kenttäjohtajista oli ensihoitajia AMK (45 prosenttia) ja melkein 70 prosentilla oli ensihoidon operatiivisen johtamisen 30 op -opinnot suoritettuna. Huomattava osa on myös jatkanut opintojaan; melkein puolella oli joko ensihoidon ylempi AMK -tutkinto (46 prosenttia) tai muun alan ylempi AMK-tutkinto (15 prosenttia) suoritettuna.
Kyselyyn vastasi myös 24 ensihoidon hallinnollisena esihenkilönä työskentelevää henkilöä. Vastaajia oli kattavasti eri yhteistoiminta-alueilta, ainoastaan Sisä-Suomen alueelta ei ollut yhtään osallistujaa. Esihenkilötehtävissä toimivilla vastaajilla työkokemus ensihoidosta oli keskimäärin noin 20 vuotta, mutta vastaajien kesken vaihtelua oli aina 10 vuodesta 38 vuoteeen. Myös esihenkilöistä enemmistö oli miehiä (79 prosenttia). Yli 65 prosentilla esihenkilöistä oli ensihoitaja AMK -tutkinto. Huomattava enemmistö oli suorittanut myös korkeamman asteen opintoja, joko YAMK-tutkinnon tai muun maisterikoulutuksen.
Potilaskontakteissa vaihtelua
Melkein puolet kyselyyn vastanneista kenttäjohtajista (45 prosenttia) hoitaa keskimäärin 1–2 ensihoitotehtävää päivässä, mutta vuosittaiset potilaskontaktit vaihtelevat huomattavasti, keskiarvon asetuttua noin 172 potilaskontaktin kohdalle. Mediaani oli tosin huomattavasti matalampi; noin 99 potilaskontaktia vuodessa. Tämä saattaa kieliä siitä, että osalla kenttäjohtajista voi olla verraten huomattavasti isommat potilaskontaktimäärät vuodessa.
Kysely paljasti merkittäviä eroja siinä, miten aktiivisesti kenttäjohtajat osallistuvat hälytystehtäviin. Valtaosassa vastauksista (61 prosenttia) kenttäjohtaja lähtee kohteeseen automaattisesti tiettyjen korkeiden prioriteettien tehtäväkoodien perusteella, kun taas toisilla alueilla (31 prosenttia) hän voi itse päättää osallistumisestaan. Ehdoton valtaosa vastaajista (96 prosenttia) vastasi tosin, että alueen kenttäjohtaja voi itse päättää osallistumisesta tehtävälle. Noin puolet (51 prosenttia) vastaajista ilmaisi, että työskentelee vain kenttäjohtoyksikössä. Pienempi osa tekee kenttäjohtovuorojen lisäksi työvuoroja erityistillanne- tai vaativien tehtävien yksikössä (19 prosenttia) tai tavallisessa ensihoitoyksikössä (12 prosenttia) sekä osittain myös tikessä tai lääkäriyksikössä.
Toiselle sallittua, toiselle ei
Kohteeseen tullessa ensihoidon kenttäjohtaja toimii vastaajien arvioiden mukaan pääosin yhtenä ensihoitotiimin jäsenenä (36 prosenttia) tai ajoittain hoitotilanteen johtajana (28 prosenttia). Vastaajista 17 prosenttia kertoi, että kenttäjohtaja tuo vain erityisresursseja kohteeseen, kuten painelulaitteen, kätilön tai lääkärin. Yli 90 prosenttia kenttäjohtajista sai aloittaa NIV-hoidon joko itsenäisesti tai konsultaation perusteella. Toisaalta noin 5 prosenttia ilmoitti, että kenttäjohtaja ei saa kyseistä toimenpidettä tehdä lainkaan. Lantiovyön laittamisen osalta lukemat olivat lähes samat. Lähes 70 prosenttia kenttäjohtajista ilmoitti saavansa intuboida tajuttoman tai muun potilaan joko konsultaation perusteella tai itsenäisesti. Arteriakanyloinnin sai suorittaa itsenäisesti tai konsultaation perusteella 30 prosenttia vastaajista, kun taas vajaa 70 prosenttia ilmoitti, että eivät saa missään tilanteissa laittaa potilaalle arteriakanyylia.
Miten kenttää johdetaan?
Työvuoron aikana kenttäjohtajan työnkuva on hyvin monipuolinen. Kaikki ilmoittivat keskeisimmäksi tehtäväkseen ylläpitää alueen operatiivista toimintavalmiutta. Kyselyvastausten mukaan tämä koostuu pääosin vähintään kerran vuorossa tehtävien siirrosta (95 prosenttia), yksiköiden kuormituksen seurannasta (91 prosenttia), yksiköiden määrittelemisestä D-tehtäville (82 prosenttia) sekä valmiussiirtojen tekemisestä (45 prosenttia). Tyypillisimmillään kenttäjohtajalla oli johdettavanaan 21-25 ambulanssia (24 prosenttia) tai 11-15 ambulanssia (22 prosenttia). Kuudesta kymmeneen johdettavaa ambulanssia alueella oli 16 prosenttia vastaajista. Ainoastaan 3 prosenttia vastaajista kertoi, että johdettavia ambulansseja oli 45-50.
Kenttäjohtajien vastauksista päätellen kenttäjohtaja tuo tukiresursseja kentälle (85 prosenttia), toimii tilannejohtajana päivittäistehtävillä (75 prosenttia) tai osallistuu usein tukiyksikkönä vaativiin ensihoitotehtäviin (70 prosenttia). Tämän lisäksi kenttäjohtajilla on keskeinen rooli moniviranomaistoiminnassa toimien terveydenhuollon yhteyshenkilönä häiriötilanteissa (75 prosenttia) sekä virka-apupyynnön välittäjänä muille viranomaisille (61 prosenttia). Operatiivisen työn lisäksi kenttäjohtajilla on usein merkittävä rooli henkilöstön tukemisessa; defusingin tai henkisen purun käynnistäjänä (85 prosenttia), henkilöstön kouluttajana (75 prosenttia) tai teknisten purkukeskustelujen vetäjänä (55 prosenttia).
Harvat saavat esihenkilökoulutusta
Kenttäjohtajien koulutusta järjestetään säännöllisesti joko koko ensihoidon henkilöstölle koskevina koulutuksina (65 prosenttia) tai yksinomaan kenttäjohtajille suunnatusti (51 prosenttia). Koulutuksia järjestetään kenttäjohtajille tyypillisimmin 1–2 kertaa vuodessa (43 prosenttia) tai 3-4 kertaa vuodessa (26 prosenttia). Valtaosa näistä on toimenpidekoulutuksia tai teoriatestauksia. Esihenkilökoulutusta kertoi saavansa vain noin 16 prosenttia kenttäjohtajista.
Kyselyn perusteella voidaan todeta, että ensihoidon kenttäjohtotoiminta Suomessa on tosiaankin jakautunut: osassa maata painotetaan vahvasti operatiivista kenttätyötä, kun taas toisaalla rooli on siirtynyt enemmän toimistosta tai tilannekeskuksesta käsin tapahtuvaan tilannejohtamiseen. Tämän lisäksi kenttäjohtajien rooli ja hyöty tehtävillä vaihtelee myös. Seuraavassa osassa tarkastelemme kenttäjohtotoiminnan tulevaisuutta.
Kirjoittajat: Eeva Saario, Christoffer Ericsson, Anu Venesoja ja Dimitri Lisitsyn
Piirros Marjut Makkonen
Juttu perustuu keväällä 2026 tehtyyn kyselyyn.
Tutustu kenttäjohtajakyselyn dataan tästä!
Huomisen kenttäjohtaja kaipaa ohjausta -juttu ilmestyy 8.7.2026.
