Vain kesäisin yleisölle avoinna oleva purjelaiva Pommern on Ahvenanmaan Merenkulkumuseon vetonaula, mutta museossa riittää katseltavaa muinakin vuodenaikoina. Merenkulkumuseo on julistautunut lapsiystävälliseksi paikaksi, mutta Pelastustiedon vierailun jälkeen selvisi, että kohde on myös palomies- ja ensihoitajaystävällinen.
Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiio-hoi! lauloi Tapio Rautavaara levylle vuonna 1952, mutta jo 1903 rakennettu Pommern-purjelaiva on teräsrakenteinen. Se on maailman ainoa alkuperäiskuosissan säilynyt nelimastoparkki. Pommerniin voi tutustua Maarianhaminassa, minne kävi myös ensihoitajan ja palomiehen matka – tehtävä Ahvenanmaan Merenkulkumuseossa.
Ensihoitaja nauraa, kun rahtilaivan kapteeniksi ryhtynyt palomies yrittää luovia aluksellaan jäävuorten seassa. Huonosti onnistuu. Vauhtia säädellään kahvasta ja suunta muuttuu ruoria kääntelemällä. Palomiehen tekemät liikkeet näkyvät yksinkertaisena grafiikkana vanhanaikaisesta monitorista, se ei vakuuttaisi tämän päivän playstationisteja.
”Selvisit perille, mutta alus kärsi isoista vaurioista”, Merenkulkumuseon peli raportoi.
Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!
”Mutta kun ne aallot liikkuivat”
Ensihoitaja tuijottaa taulussa tyrskyävää merta, jonka seassa ei näy maata.
”Olen miettinyt, että olisi mahtavaa tehdä rahtilaivareissu Etelä-Amerikkaan. Ehkä maksaisin reissun työllä, olisin ehkä kokki tai ensiapuhenkilö. Haluaisin nähdä horisontin, jossa ei näy mitään muuta kuin merta.” Ensihoitaja tuijottaa edelleen taulua, jonka aallot alkavat liikkua. Karavaani liikkuu, taulu jää, samalla ensihoitaja tekee itsestään työdiagnoosin:
”Voi olla, että se oli tiedostamatonta skitsofreniaa. Mutta kun ne aallot liikkuivat.”
Se ken kulki merta, hiio-hoi!
Nähdä sai myös merta, hiio-hoi!
Näpit irti!
Ensihoitaja hipelöi mennessään museon tavaroita. Palomiestä hirvittää, eihän museoissa saa koskea. Kun ensihoitaja nousee ison ruorin ääreen ja alkaa veivata, on palomies jo kiskaista tätä avonaisen nahkatakin kauluksesta. Käy ilmi, että ensihoitaja on nähnyt jotain, mitä palomies ei. Museossa on paikkoja, jossa jopa kehotetaan koskemaan ja kokeilemaan.
”Kosketus vie tiettyyn maailmaan tai aiheessa syvemmälle. Ehkä ajatukseen tai maailmaan pystyy uppoutumaan helpommin, kun koskee. On yksi aisti lisää”, ensihoitaja pohtii.
Ilmiselvää
Ruori ja potkuri. Palomies myöntää, että on vähän hölmöä odottaa näkevänsä Merenkulkumuseossa juuri ne, mutta ne kuitenkin olivat toivelistalla. Potkuri pyörähtää silmille ensimmäisenä, kun retkue laskeutuu portaat alakertaan, joka vaikuttaa opasteviivoistaan huolimatta hieman sokkeloiselta – nurkkauksen takaa löytyy aina toinen nurkkaus. Taustalla kuuluu vaimeaa kohinaa, hälyä ja ehkä radiokommunikaatiota – varmaankin ääniä laivasta.
Liian iso pää
Ihan perällä on lapsille tarkoitettu nurkkaus merihirviöasuineen. Palomies yrittää sovittaa yhtä asua ylleen, ei sovi, hänen päänsä on auttamatta liian iso. Takaiskusta huolimatta palomies säilyttää iloisen mielen. Yhdestä ovesta avautuu punaisine plyyseineen ja puupaneeleineen sisustettu salonki. Se on lainattu vuonna 1900 rakennetusta höyrylaiva Dagmarista. Toisen oven takana on lyhyehköjä kerrospunkkia ja soppaluukku, josta voi kurkistaa pikkuruiseen keittiöön.
Sortui riisiviinaan kokkimme ja hakkelusta
Ilman varoitusta
Teki kapteenista hiio-hoi!
Riita sinapista hiio-hoi!
Ahaa!
Museon ylemmässä kerroksessa astellaan vanhan laivan kannella ja komentosillalla. Ahaa-elämys valmistuu: Mehän olemmekin laivassa – koko museo on kuin iso laiva, joka on rakennettu talon sisälle. Se sokkeloinen alakerta oli kuin seikkailua laivan rungon sisällä.
Rungon eräässä nurkkauksessa ensihoitaja ihastuu Sälskärin majakan linssiin, eikä saa sitä mielestään. Linssi on kuin suuri jalokivi tai lasista tehty taideteos – todella vaikuttava. Kun sitä katsoo tarkkaan, sen sisältä löytyy paljon pieniä paloja, lasiprismoja, joiden kokoamisessa tähän muotoon on kulunut varmasti aikaa. Linssi on kaunis, ihmeellinen – se hypnotisoi. Palomies napsauttaa sormiaan ensihoitajien silmien edessä – herää!
Kiitos merimatkasta, Ahvenanmaan huikea Merenkulkumuseo!
Hiio-hoi!
Talviajankohdan takia purjealus Pommern jäi näkemättä, se on hyvä syy tulla Maarianhaminaan kesällä uudelleen.
Teksti Marko Partanen ja Reino Helismaa (kursivoidut lainaukset Laivat puuta, miehet rautaa -kappaleen sanoituksesta)
Kuvat Dimitri Lisitsyn
