Kanta-Hämeessä otettin käyttöön anonyymi jälkipurun tarpeen arviointi.
Pelastusalalla työskentelevät altistuvat työssään säännöllisesti tilanteille, jotka voivat olla psyykkisesti kuormittavia tai traumaattisia. Tällaisiin tehtäviin liittyvä kuormitus voi vaikuttaa työntekijän toimintakykyyn, työssä jaksamiseen sekä pidemmällä aikavälillä myös työuran jatkuvuuteen. Yhtenä keskeisenä psykososiaalisen tuen menetelmänä pelastusalalla käytetään jälkipurku- eli defusing-keskusteluja, joiden tavoitteena on lieventää tehtävistä aiheutuvaa kuormitusta, normalisoida reaktioita sekä vahvistaa työyhteisön vertaistukea ja keskustelukulttuuria.
Varhaisen psykososiaalisen tuen on tutkimuskirjallisuudessa todettu tukevan työstä palautumista ja vähentävän kuormituksen pitkittymisen riskiä. Samalla se voi madaltaa avun hakemisen kynnystä sekä vahvistaa työyhteisön resilienssiä. Käytännön toteutuksessa haasteeksi on kuitenkin tunnistettu erityisesti kuormittavien tilanteiden tunnistaminen sekä työntekijöiden halukkuus ilmaista tuen tarvettaan avoimesti.
artikkeli jatkuu
Pelastusalaa leimaa edelleen osin kulttuuri, jossa korostuvat itsenäinen selviytyminen ja vähäinen kuormituksesta puhuminen. Monissa tilanteissa jälkipurun tarvetta kartoitetaan välittömästi tehtävän jälkeen kasvokkain muun työryhmän läsnä ollessa. Käytännön kokemusten perusteella tällainen asetelma voi aiheuttaa sosiaalista painetta, joka vaikeuttaa tuen tarpeen ilmaisemista erityisesti tilanteissa, joissa muu ryhmä ei koe tarvitsevansa keskustelua.
Tähän haasteeseen vastatakseen Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen defusing- ja vertaistukitiimi on kehittänyt henkilöstölleen sähköisen ja täysin anonyymin työkalun tuen tarpeen arviointiin. Kuormittavan tai mahdollisesti kuormittavaksi arvioidun tehtävän jälkeen esihenkilö ohjaa henkilöstön vastaamaan lyhyeen verkkokyselyyn, jonka tarkoituksena on kartoittaa jälkipurku- tai vertaistukikeskustelun tarvetta.
Työkalun keskeinen periaate on anonymiteetti. Yksikin myönteinen vastaus käynnistää jälkipurkuprosessin ilman, että yksittäisen työntekijän tarvitsee tuoda omaa tuen tarvettaan esiin ryhmätilanteessa. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa tuen pyytämisen myös jälkikäteen sekä erillisen vertaistukikeskustelun varaamisen. Käyttäjiltä voidaan samalla kerätä palautetta toiminnan kehittämiseksi.
Työkalun saavutettavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. QR-koodit mahdollistavat nopean siirtymisen kyselyyn esimerkiksi ajoneuvoista ja paloasemien ilmoitustauluilta. Vastaamista ei ole sidottu henkilökohtaiseen laitteeseen, mikä mahdollistaa kyselyn täyttämisen joustavasti myös esimerkiksi työpuhelimella.
Ratkaisun merkitys ei välttämättä ole ainoastaan tekninen. Kyse on myös viestistä, jonka organisaatio henkilöstölleen antaa: kuormittuminen on normaalia, ja tuen pyytämiseen halutaan aidosti madaltaa kynnystä.
Pelastusalalla keskustellaan paljon fyysisestä työturvallisuudesta, mutta psykologinen turvallisuus rakentuu yhtä lailla käytännön rakenteista. Jos avun pyytämisen täytyy tapahtua ryhmän edessä, osa avun tarpeesta jää väistämättä piiloon. Hiljaisuus ei tarkoita sitä, etteikö tukea tarvittaisi lainkaan.
Kanta-Hämeessä kehitetyn toimintamallin kaltaisella ratkaisulla voidaan nähdä olevan laajempaa potentiaalia myös organisaatiotason psykososiaalisen tuen kehittämisessä. Tulevaisuudessa vastaavan mallin hyödyntämistä voitaisiin tarkastella paitsi koko pelastusorganisaation myös yhteistyöviranomaisten ja muiden sidosryhmien näkökulmasta.
Teksti: Heidi Perätalo, Kanta-Hämeen pelastuslaitos ja Anssi Hapuli, lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu
Kuva: Kanta-Hämeen pelastuslaitos
