Tulevaisuuden ambulanssissa

 Minkälainen on tulevaisuuden ambulanssi- ja ensihoitotyön tulevaisuus? Profile Vehicles Oy haki tähän vastauksia järjestämässään Tulevaisuuden ambulanssi -seminaarissa. Asiaa pohdittiin hygienian, ergonomian, ajoturvallisuuden ja muutamasta muusta okulaarista. Ukrainaakaan ei unohdettu.

Idea Ukrainan avustamisesta syntyi saunanlauteilla, kun sotaa oli käyty kolme päivää, kertoi yrittäjä Sami Latosaari. Hän ja yrittäjäkollega Petteri Hirsikangas alkoivat kerätä kumppaneita ja lahjoitettavaa tavaraa. Kahdeksassa päivässä oli hankittuna ensimmäinen lahjoitettava ambulanssi.
”Kun veimme ensimmäisen ambulanssin Ukrainaan, sille ei löytynyt vastaanottajaa. Jätimme sen omakustannushinnalla vuokralle. Ambulanssin avulla oli tarkoitus valmistaa lasten evakuointireitti Ukrainasta Puolaan”, Latosaari kertoi.
Hänen mukaansa alussa avustustoiminta oli koordinoimatonta. Kaikki halusivat auttaa ja Ukrainan Restovin rajakaupungissa oli kymmeniä avustusorganisaatioita. 
”Kaikilla oli paljon kamaa, mutta ei tiedetty, mihin se tulee viedä ja kuka ottaa sen vastaan”, Latosaari sanoo.

”Jos lahjoittajilla ja hyväntekijöillä ei ole tietoa ja osaamista, niin ongelmia tulee eikä apu välttämättä mene perille.

Latosaaren avustusryhmä löysi ison amerikkalaisen avustusjärjestön, jonka kautta reitti aukesi ja tavarat alkoivat päätyä perille. Ambulanssien kanssa oli kuitenkin ongelma, sillä niitä ei saatu rekisteröityä EU:n alueelle. Osa ajoneuvoista päätyi Varsovaan. Latosaari ja Hirsikangas menivät paikalle ja toimittivat ne perille Ukrainaan.
Latosaari kertoo, että paljon lahjoitustavaraa on luovutettu Ukrainassa olevaan varastoon, mutta tietoa siitä, miten niitä on käytetty ja onko joku tehnyt niillä bisnestä, ei ole.
”Jos lahjoittajilla ja hyväntekijöillä ei ole tietoa ja osaamista, niin ongelmia tulee eikä apu välttämättä mene perille. Toimijoiden kannattaisikin enemmän pohtia yhdessä, mitä voitaisiin tehdä.”
Latosaari sanoo, että lahjoituksille on edelleen tarvetta ja hän uskoo, että nykyään ne menevät varmemmin oikeaan paikkaan.

Turvallista ajamista

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen kenttäjohtaja ja ajokouluttaja Teemu Pajukosken ja Profile Vehiclesin liiketoiminnan kehitysjohtaja Valtteri Koiviston vuoropuhelussa pureuduttiin ajoturvallisuuteen.
Monet lait ohjaavat tai liittyvät ambulanssin kuljettamiseen ja ajamisen turvallisuuteen. Niiden mukaan lopullinen vastuu on aina kuljettajalla mutta työantaja vastaa työturvallisuudesta. Jos vahinko syntyy törkeästä huolimattomuudesta, on kuljettaja yksin vastuussa kaikesta, myös ambulanssin vaurioiden korjaamisesta.

Onnettomuustietoinstituutin (OTI) mukaan vuosina 2013-2022 on Suomessa sattunut kuusi kuolemaan johtanutta onnettomuutta, jossa ambulanssi on ollut osallisena. Pääaiheuttajana ambulanssi oli kolmessa tapauksessa. 
”Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa taustalla on yleensä inhimillinen virhe”, Pajukoski sanoi. Hänen mukaansa tulisi keskittyä paremmin tarkkaavaisuuteen ja itse liikennetapahtumaan.
Edellä mainitulla kymmenen vuoden ajanjaksolla sattui OTI:n mukaan yhteensä noin 1000 onnettomuutta, jossa ambulanssi oli osallisena, pääaiheuttajana ambulanssi oli noin 750 tapauksessa.
”Ennakoidaan ennen ajoa ja sen aikana ja jopa jälkeenpäin. Ennakointi on kaiken a ja o. Suuri asia on myös oman elämän hallinta”, Pajukoski lisäsi
Ihminen käy kahden kilometrin ajomatkalla läpi 600 liikennetapahtumaa, tekee 240 havaintoa, 80 ratkaisua, 60 suoritusta ja yhden virheen.

”Ajoneuvo on turvallinen niin kauan kuin kuljettaja on turvallinen”

Tällä hetkellä ensihoitohenkilöstö ei saa riittävästi koulutusta turvalliseen hälytysajoon. Asiaan ei myöskään ole valtakunnallisia yhtenäisiä ohjeita. Hälytysajoon ei vaadita erityiskoulutusta, lupaa tai kokemusta.
Ambulansseja valmistavan Profile Vehiclesin viesti on, että ajoneuvoja tulisi käyttää oikein. Ambulanssit ovat valmistettu turvallisiksi ja ne ovat testattuja.
”Ajoneuvo on turvallinen niin kauan kuin kuljettaja on turvallinen”, Koivisto sanoi.

Profilen ambulansseihin on saatavilla ominaisuus, joka antaa kuljettajalle ajon aikana reaaliaikaista audiopalautetta esimerkiksi mutkaan tulonopeudesta, jarrutuksista ja kiihdytyksistä.  
”Aivan uutta on koneälykamera, joka kuvaa kuljettajan kasvoja. Se huomioi asioita, kuten silmien räpyttelytiheyden ja antaa tarvittaessa audiovaroituksen kuljettajalle. Infrapuna lukee silmät myös aurinkolasien läpi. Jos silmät ovat kiinni pitemmän aikaa, niin laite antaa varoituksen, että nyt kuljettaja on nukahtamisvaarassa”, Koivisto kertoi.

Ergonomia, muutakin kuin asentoja ja tekniikkaa

Ergomentor Oy:n Virpi Fagerström avasi silmät siitä, miten ergonomia on muutakin kuin työskentelyasentoja ja tekniikoita. Esimerkiksi kognitiivinen ergonomia käsittelee sitä, miten ajatus pysyy toiminnan vaatimassa informaatiotulvassa mukana. Onkin oleellista, miten käyttöön hankitut sovellukset tukevat työtä.

Maailmalla viranomaiset käyttävät jo tekoälyä ja sen suomat mahdollisuudet tullee lisääntymään. Pittsburghissa tekoäly auttaa reaaliaikaisessa potilaiden priorisoinnissa. Tekoäly analysoi EKG:t ja seuloo niiden perusteella potilaat, joilla on lisääntynyt riski sydänoireisiin.
Henkilöstö on koulutettava käyttämään tekoälyä, sillä sen teho riippuu osaamisesta. Tekoälyn tehtävänä on täydentää mutta ei korvata nykyisiä järjestelmiä.

Nykyisistä työntekijöistä kannattaa pitää kiinni ja heidän kanssaan tulee kehittää prosesseja. Työhyvinvoinnista kannattaa huolehtia, sillä tarinat huonoista käytänteistä kantautuvat kauas. Myös oppilaitosten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä.
Nuoret työntekijät arvostavat työn merkityksellisyyttä, sujuvuutta ja työstä saatavaa palautetta. Myös vaikutusmahdollisuuksia, hyvää ilmapiiriä, vuorovaikutusta, yhdessä tekemistä ja hyvää johtamista pidetään tärkeänä. 
Työhyvinvointia on osattava myös johtaa. On tehtävä työhyvinvointia koskevat linjaukset, asetettava tavoitteet ja valittava keinot. Työhyvinvointityö tulee organisoida, roolittaa sekä edistää resurssoinnilla ja päivittäisjohtamisella. Toiminnan tuloksellisuutta on arvioitava ja johtamista kehitettävä.

Perinteisemmästä ergonomiasta Fagerström näytti tilaston. Varsinais-Suomessa henkilöstölle annetun ergonomiakoulutuksen jälkeen työtapaturmat sekä lyhyet ja pitkät sairauspoissaolot vähentyivät. Kun tapaturmat vähenivät 25 prosentilla, 1-3 vuorokauden sairauspoissaolot 60 prosentilla ja pitkät sairauspoissaolot 67 prosentilla, sen laskettiin tuoneen kahden vuoden aikana säästöjä 12 600 euroa.

Hankinnoissa tarkkana

Mikko Saikkonen puhui Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ensihoidon hankinnoista. Hyvinvointialuetta edeltäneessä sairaanhoitopiirissä päädyttiin reilu kymmenen vuotta sitten ottamaan ensihoito kokonaan omaksi toiminnaksi, joka alkoi 1.1.2012. Vuotta aiemmin käynnistettiin 16 ambulanssin ja yhden kenttäjohtoyksikön hankinta, niiden tuli olla ajossa tasan vuoden kuluttua.

Dataa päätöksentekoa varten oli saatavilla vähän. Laskelmien ja investointipaineen takia alueella päädyttiin huoltoleasingiin, jonka myötä kustannuksia pystyttiin ennakoimaan. Rahoituskulut saatiin maltillisiksi ja alustan huoltokuluja voitiin hallita.
Vuoden mittainen aikataulu (1.1.2011-1.1.2012) tähän kaikkeen oli Saikkosen mukaan järjetön, sillä ennakkovalmisteluja ei ollut ja budjettia oli valmisteltu vain karkeasti.
”Sisään tuleva kalusto oli vanhaa eikä enää käyttökelpoista. Aloimme tietää, mitä meidän piti hankkia”, Saikkonen sanoi.
Ajoneuvojen hankintasopimus viimeisteltiin juhannusaattona.

”Laskin on paras konsultti”

Tulevaisuudessakin Etelä-Pohjanmaan ajoneuvot hankitaan joko rahoituksella tai investoimalla. Mallien vertailu on hankalaa, sillä rahoitusmarkkinat elävät paljon. Investoinnissa lopullinen hinta muodostuu ylläpitokustannusten ja poistojen jälkeen. Rahoitusmallissa on oltava tarkkana, sillä kuukausimaksuerä voidaan saada näyttämään liiankin hyvältä sen jälkeen, kun on määritelty jäännösarvo ja lunastusvelvollisuus.
Yhtä oikeaa tapaa hankkia ei ole.

Hankinnoissa asiat tulee sopia tarkasti ja kirjallisesti. 
”Monesti olemme valmistajan kanssa asioista eri mieltä, jolloin kaivetaan sopimuspaperi ja sitä tarkentavat liitteet esiin”, Saikkonen sanoi.
Onnistunut hankinta tehdään huolellisen pohjatyön jälkeen, jolloin tiedetään mitä halutaan ja sitä osataan myös pyytää toimittajalta.
”Laskin on paras konsultti”, Saikkonen sanoi.

Hän kannattaa myös verkostoitumista ja tiedon jakamista, sillä polkupyörää on turha keksiä uudelleen.
”Hyödynnetään toisten innovaatioita ja tehdään niitä myös yhdessä. Haluamme autoihimme vähän erilaisia kilkkeitä mutta perustarve ja käyttö on sama”, Saikkonen linjasi.
Keskustelussa kävi myös se, jos maassa päästäisiin yhtenäiseen konsensukseen siitä, minkälainen ambulanssin tulee olla, voitaisiin kustannuksia saada roimasti alaspäin.

Hygieniaa ambulanssissa

”Mikrobeja on joka paikassa ja koko ajan. Ne on aliarvostettu porukka, vaikka niitä on elollisesta porukasta eniten”, infektiotutkimuksen dosentti Kirsi Saukkonen sanoo. Hän puhui seminaarissa ambulanssien hygieniasta.

Kotioloissa olevista mikrobeista noin kaksi prosenttia on tautia aiheuttavia, terveydenhuollon tiloissa prosentti on 5-10. Influenssavirus elää pinnalla 12-48 tuntia, norovirus seitsemän vuorokautta, E.Coli kahdesta tunnista 16 kuukauteen ja klostridi jopa vuosia. 
Norovirus voi tarttua jo yhdestä partikkelista. Yhdessä grammassa ulostetta voi olla norovirusta niin paljon, että sillä voisi tartuttaa kaikki maapallon ihmiset. Kun hoitaja on ambulanssin hoitotilassa kymmenen minuuttia noroviruspotilaan kanssa, hänellä on iso riski saada tartunta.

”Hyvä keino on käyttää kertakäyttöisiä desinfiointipyyhkeitä ja tulos on yleensä hyvä.”

Saukkosen mukaan ambulanssi on hygienian kannalta erikoinen kohde. Ei siksi, että siellä olisi mikrobeja vähemmän tai enemmän kuin muualla, vaan siksi että tilanteet muuttuvat nopeasti, eikä koskaan tiedä minkälainen potilas sinne tulee seuraavaksi.
Ambulansissa pintahygienialla voidaan ehkäistä monia tauteja, sillä bakteerit käyttävät pinnoilla olevaa likaa ruokanaan ja suojanaan. Ambulanssissa on paljon kriittisiä kosketuspintoja, kuten kaikki kahvat, laatikoiden vetimet, laitteet ja paarien kahvat. Desinfiointi on ongelmallista, eikä sitä voida toteuttaa samalla tavalla kuin hoitolaitoksissa. 
”Hyvä keino on käyttää kertakäyttöisiä desinfiointipyyhkeitä ja tulos on yleensä hyvä. Samoin erilaiset valotekniikat auttavat ambulanssien nopeissa tilanteissa silloin, kun ei pystytä täydelliseen hygieniaan”, Saukkonen sanoo.
Hänen mukaansa kriittiset kosketuspinnat tulisi pyyhkiä jokaisen potilaan jälkeen, mutta toteaa samalla, että ambulanssissa se tuskin on mahdollista.
Ajoneuvon lattia tavataan pestä jokaisen työvuoron päätteeksi, samoin tulisi tehdä myös kriittisille kosketuspinnoille.

Ensihoitajat katsoivat tulevaisuuteen 

Ensihoitaja Dimitri Lisitsyn selvitti WhatsApp-kyselyllä, miten ensihoitajat näkivät tulevaisuuden ensihoidossa. Vastauksista nousi useita teemoja, uhkakuvia ja myös ratkaisuja. Teemat käsiteltiin ongelman ja uhkakuvan kautta ratkaisuun, johon Lisitsyn peilasi näkemyksiä eri puolilta maailmaa.

Ensihoitajia huolettaa tehtävämäärien jatkuva lisääntyminen ja se, että suurin osa on kiireettömiä tehtäviä. Eri puolille maata on perustettu tilannekeskuksia ja erilaisia tapoja tehdä hoidon tarpeen arviointia. Tällä on pystytty vähentämään kiireettömiä ensihoitotehtäviä mutta samalla on vähennetty yksiköitäkin. Tehtävämäärät ovat tänä vuonna ensimäistä kertaa laskussa, jos koronavuosia ei lasketa mukaan. Hätäkeskuksen uudella tavalla käsitellä puheluita saattaa olla tähän vaikutusta. Lähitulevaisuus näyttää, miten rahapulassa olevat hyvinvointialueet reagoivat ambulanssivalmiuteen.

”Vaikuttavuustutkimuksia kovasti kaivataan, sillä päätösten tulisi perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon”

Ensihoitajia pelottaa, miten käy, kun rahat loppuvat. He kertovat miettivänsä arvoasioita ja politiikkaa – onko mitään tehtävissä? Tuleeko säästäminen pitkällä juoksulla kalliimmaksi kuin sitä edeltävä toiminta, vastaajat pohtivat.
Mitä saavutetaan päivystysten sulkemisella, kun samalla ambulanssien tarve lisääntyy? Aikaikkunassa hoidettavien vakavasti loukkaantuneiden ja sairastuneiden hoidon saanti saattaa viivästyä, millä puolestaan voi olla vaikutuksia toipumisen pituuteen, pysyvään invaliditeettiin tai työkyvyttömyyteen. Nekin maksavat yhteiskunnalle.
”Vaikuttavuustutkimuksia kovasti kaivataan, sillä päätösten tulisi perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon”, Lisitsyn korosti.

Vastaajat pohtivat myös koulutusta ja osaamista, miten sitä pidetään yllä? Ensihoitajien tulisi osata hoitaa akuuttipotilaita mutta praktiikka uhkaa luisua vähäiseksi, kun kyseisiä potilaita on vähän. Oppilaitoksissa on havaittavissa asennemuutosta, sillä tämän päivän ensihoitajat eivät enää aiempien opiskelijoiden tapaan sitoudu ylimääräisiin tehtäviin, jotka tarjoavat laadukasta oppia ja harjoitusta, mitä ei kouluajan puitteissa voi järjestää. 
Myös urapolkuongelmista puhuttiin, sillä ensihoitajan työssä on kovin vähän mahdollisuuksia muuttaa työnkuvaa, jos tarvetta tähän ilmenisi.
”Vaihtuvuus alalla on suurta, enemmistöllä henkilöstöstä on alle kymmenen vuotta työkokemusta. Kato taidosta, osaamisesta ja tiedosta on suurta”, Lisitsyn sanoi.

”Pitäisikö kaikki muutokset mukisematta hyväksyä?”

Nykyajan ensihoitajat eivät omaa samanlaisia sosiaalisia taitoja kuin aiemmin. Tiimityö- ja sosiaalisia taitoja tulisikin vahvistaa. 
Muutokset ovat omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja työhyvinvoinnin heikkenemistä. Eräällä alueella laskettiin vuodessa tehdyn 200-300 erilaista muutosta.
”Pitäisikö kaikki muutokset mukisematta hyväksyä, vai voisiko asiaan myös vaikuttaa?” Lisitsyn kysyi.

Ensihoitajat arvelivat myös johdon olevan ongelmissa ja että sillä ei välttämättä ole paukkuja tehdä työtänsä. Heiltä ei välttämättä löydy riittävää koulutusta tai heille ei tehtävää varten ole annettu riittäviä resursseja. Se heijastuu kenttätyöhön ja saattaa johtaa henkilöstön irtisanoutumisiin. 

Vastaajat nostivat esiin myös sotaan ja pandemioihin varautumisen. Nousi esiin kysymys: Opittiinko koronasta mitään vai alkaako seuraavan pandemian tullen samanlainen show kuin koronan tullen? 
Teknologian todettiin kehittyvän. Esimerkiksi virtuaalinen todellisuus (VR) ja tekoäly tulevat vielä Suomeenkin, maailmalla niitä jo käytetään. Koulutusta uusien työkalujen käyttöön tulisi myös taata. 

Verkostoitumista RunniRockissa

Seminaari päättyi iltatilaisuuteen RunniRockissa, jossa esiintyi vakuuttava kattaus suomalaisia artisteja. Pelastustiedon haastatteluun valikoitui diskokuningatar Eini, jonka 47-vuotias ura kattaa viihdemaailman heilahtelut eikä sen aikana ole voinut tehdä pelkästään sitä, mitä haluaa. Pitkä ura on vaatinut kykyä sietää muutosta.

Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsyn ja Marko Partanen