Salama kirkasti yöllisen taivaan Savonlinnassa viime juhannuksena. Yötön yö ei ollut kirkas, vaan synkkä ukkossateen piiskatessa kaupunkia. Harvinaisen voimakas positiivinen maasalama iski savonlinnalaiseen kerrostaloon. Kuva: Vili Väkeväinen.
Juhannuksena Savonlinnassa ei vietetty yötöntä yötä. Taivas oli sysimusta, vettä satoi ja ukkosti. Valoa toivat lähinnä salamat, jotka aika ajoin iskivät esiin yön pimeydestä. Kolme nuorta, Eerika Pasanen, Sari Veijalainen ja Samu Silventoinen viettivät rauhallista keskikesän juhlaa autolla ajellen. Puoliltaöin he päätyivät keskustassa sijaitsevan liikerakennuksen katolla olevalle parkkipaikalle katselemaan ukonilmaa. Myös paloaseman ikkunoista tähysteltiin, mistä päin jytinä kantautui. Vettä tuli jo mukavasti ja palomiehet ajattelivat, että kohta pumpataan kellareista vettä.
Yhtäkkiä välähdys valaisi pimeän yön lyhyeksi hetkeksi. Itse salamaa sääilmiötä seuranneet nuoret eivät nähneet, mutta sitä seurannut pamaus tuntui persuksissa asti, Pasanen kertoo.
Erään silminnäkijän mukaan vaakasalama oli osunut pystysalamaan, joka iski kerrostaloon. Salamalle mitattiin tavanomaiseen salamaan verrattuna kymmenkertainen voima.
Silventoinen ajoi lähemmäksi kerrostaloa. Nuoret nousivat autosta ja kiiruhtivat kohti ovea. Pasanen soitti samalla hätäkeskukseen. ”En oikeastaan muista, mitä puhelussa puhuttiin. Oli kiire juosta talolle ja puhua samalla.” Kun hätäpuhelua oli kulunut vajaa minuutti, hätäkeskus korotti vasteen suureksi rakennuspaloksi.
”Hakkasin ovia ja huusin”
Porraskäytävässä oli savun hajua, mutta ei savua, paitsi aivan ylimmässä kerroksessa.
”Hakkasin ovia ja huusin, että palaa, tulee savua, tulkaa ulos!” Veijalainen kertoo. Ihmiset alkoivat availla oviaan.
”Sanoimme heille, että talo palaa, lämmintä päälle ja heti ulos”, Silventoinen muistelee.
Nuoret eivät osaa kuvailla ajatuksiaan evakuoinnin aikana. Ajatuksena oli vain, että ihmiset oli saatava hereille ja ulos.
Savonlinnan paloaseman pelastusyksikkö, säiliöauto ja nostolava saapuivat kohteeseen vahvuudella 1+3. Lähes samaan aikaan paikalle ehtii päivystävä palomestari Juha Paunonen sekä parin minuutin viiveellä Miekkoniemen VPK vahvuudella 1+2. Sopimuspalokuntalaisia oli pyydetty juhannuksen varalta valmiuteen, ja he päivystivät omalla asemallaan.
Rakennuksen seinään, pystysuunnassa olevien ikkunoiden väleihin oli asennettu metallisia koristekasetteja. Niiden alla olevat puiset kiinnitysrakenteet ja villat paloivat kytemällä ylimmissä kerroksissa.
”Palo ei edennyt ylhäältä alas, vaan todennäköisesti salamanisku sytytti ne kerralla johtuessaan katolta maatasoon”, Paunonen arvioi.
Luontoäiti sytytti ja auttoi sammuttamisessa
Kattopalo pidettiin hallinnassa nostolavan vesitykillä. Sillä jäähdytettiin ullakon rakenteita tarpeen mukaan.
”Siinä kohtaa, kun vettä haluttiin käyttää vähemmän, niin taivas aukeni. Sitä tuli enemmän kuin tarvittiin”, paloesimies Alan O´Leary sanoo.
Siinä, missä luontoäiti oli sytyttämässä paloa, se auttoi myös palon sammutuksessa.
Ensihoidon kenttäjohtaja Simo Nuopposelle selvisi nopeahkosti, että koko talo oli saatu evakuoitua asukkaista. ”Sadesäässä ensimmäinen ajatus oli, että heidät on saatava suojaan.”
Paikka oli löytynyt naapuritalon kerhohuoneesta, joka on merkitty myös pelastussuunnitelmaan evakuointipaikaksi.
”Ihmiset olivat peloissaan ja kyselivät, miksi talo palaa? Arvelimme heille, että kyseessä on salama. Monet heistä kiittelivät meitä”, evakuointia tehnyt Sari Veijalainen sanoo.
Teksti: Marko Partanen
Lue Pelastustiedosta 8/2021 koko hälytysilmoitus-juttu.
