Joutsenossa Saimaan Kolarinlahdelle vuoti muuntajaöljyä. Onnettomuuspaikalla operoitiin öljyntorjunta-aluksilla ja kokeiltiin monenlaisia eri torjuntakeinoja.
Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin puhelin soi huhtikuisena (2023) maanantaiaamuna. Soittaja oli Kemiran Joutsenon lipeätehtaalta. Hän kertoi, että muuntajavian takia öljyä on päässyt jäähdytysviemäriin ja edelleen poistoputken kautta Saimaan Kolarinlahteen. Vuodon määräksi arvioitiin noin tuhat litraa.
Esa Viiru aloitteli samana aamuna päivystävän palopäällikön tehtävää kello 8.00. Hän sai edeltäjältään Tommi Martikaiselta tiedon mahdollisesta onnettomuudesta. Pelastusyksikkö oli jo mennyt Kolarinlahdelle tiedustelemaan vuotoa, joten lisätietoa oli pian luvassa.
”He tiedustelivat poistoputken kohdalla olevasta sulasta ja totesivat, että vedessä on öljyä”, Viiru kertoo.
Kemira oli heti alkuvaiheessa kutsunut töihin mukaan ympäristökonsultti Timo Niemeläisen.
Kairapartiointia
Työvuoro lähti takaisin jäälle. He tiedustelivat GoPro-kameralla jään alta, mutta näkymän perusteella vuotoa ei pystynyt arvioimaan tarkasti. Alkuvaiheen jälkeen öljyntorjuntatehtävä pidettiin erillään päivittäistoiminnasta.
Vapaavuoron pelastajista ja sopimuspalokuntalaisista muodostettiin kahden hengen kairapartioita. Jäähän kairattiin reikiä ja selvitettiin, paljastuuko niistä öljyä. Reiän paikkatieto ja havainnon tulos lähetettiin Virvellä johtokeskukseen.
”Aloimme saada tilannetietoa ja päivitimme pisteitä PEKE-tietojärjestelmän piirtotasolle”, Viiru kertoo.
Saha soi
Pelastajat alkoivat sahata jäähän railoa öljypuomille ja imeytysmakkaralle, jotta öljyn pääsy selälle voitaisiin estää.
Avovesiväylä Saimaalle suljettiin ensin. Sitten ryhdyttiin tekemään moottorisahalla railoa, mutta jäätä oli sen verran, että normaalimittainen laippa ei mennyt läpi. Pitkälaippaisia sahoja löytyi talosta ensihätään yksi, joten niitä oli hankittava pian lisää.
Pelastajat keksivät kiinnittää moottorisahan kahvaan nauhalenkin, josta toinen pelastaja samalla kannatteli, kun toinen pelastaja käytti sahaa. Laippa oli pidettävä oikeassa asennossa, jotta jääpalasta ei muodostunut vääränmuotoista kiilaa. Oikein sahatut palat voitiin työntää jään alle.
”Ei railo hetkessä syntynyt. Ensimmäisenä päivänä jäällä ollut ryhmä sahasi noin viisi tuntia ja pääsi ehkä puoliväliin ensimmäistä 450 metrin mittaista railoa”, vanhempi pelastaja Juha Luukkonen sanoo.
Railosta piti tehdä 40–50 cm leveä, joten koko matka piti sahata kahteen kertaan. Sen lisäksi sahattu jää paloiteltiin ja työnnettiin jään alle.
Sahausurakka koostui monesta pätkässä, railojen yhteispituuden laskettiin olevan 1,5 kilometriä, jolloin sahattava matka tuplaantui kolmeksi kilometriksi.
Hyvät neuvot vähissä
”Kyselimme eri puolilta Suomea neuvoa tilanteeseemme, mutta juuri tällaisesta tilanteesta ei kenelläkään tavoittamallamme henkilöllä ollut kokemusta”, Esa Viiru sanoo.
Tehtävän edetessä menetelmiä piti soveltaa ja keksiä itse. Myös materiaalin hankkimisessa oli otettava kaikki keinot käyttöön.
”Ensin keräsimme kaikki oman alueen öljypuomit, imeytysmakkarat ja imeytysmatot. Lopulta niitä kerättiin kaikkialta Suomesta. Imatran ja Rutolan VPK:oiden sopimuspalokuntalaiset ajoivat koukkuautolla hakemassa tarvikkeita pelastuslaitoksilta ja tavarantoimittajilta, pisimmillään 300 kilometrin päästä Mänttä-Vilppulasta asti”, Viiru kertoo.
Puomit ylös
Öljyntorjuntatarvikkeita ryhdyttiin keräämään pois toukokuun puolivälissä. Purkaminen kesti kuukauden.
”Puomien kerääminen perustui tiedusteluun, jossa ympäristökonsultin kanssa todettiin, että niille ei enää ole tarvetta”, Viiru sanoo.
Osa öljystä oli imeytynyt imeytysvälineisiin, osa oli päässyt rannoille ja loput oli haihtunut kevätauringossa. Öljykalvoja ei ollut enää havaittavissa.
Alkuvaiheessa öljy on haitallisinta
Vedessä tapahtuneen öljyvahingon jälkeen tilanne on muutaman viikon ajan luonnolle haitallisinta. ”Öljyssä olevat yhdisteet ovat haitallisia, mutta hajotessaan ne muuttuvat haitattomampaan muotoon, osittain myös sellaiseen, jota luonnossa muutenkin on.”, Niemeläinen sanoo.
Öljy on kuitenkin vierasaine ja eliöille myrkyllinenkin. Se estää elintoimintoja orgaanisessa eliössä. Jos öljy muodostaa veden pinnalle kalvon, se estää veden ja ilman vuorovaikutuksen. Jos veden pinnalla oleva öljy tarttuu vesilinnun höyheniin, se voi tulla lentokyvyttömäksi. Öljy voi myös heikentää höyhenpeitteen eristävyyttä, jolloin lintu voi paleltua. Keväällä öljy saattaa vaikuttaa kalojen ja sammakoiden kutuun, jolloin se vaurioittaa poikastuotantoa. Tällaisia vaikutuksia ei Joutsenossa suoraan todettu, mutta niitä saattoi olla.
Hajoaa ajan myötä
Hajotessaan öljy kuluttaa happea. Tämä ei ole niin ongelmallista kesällä, mutta talvella, jään alla sillä on huomattava merkitys, sillä öljy kuluttaa nopeasti muutenkin vähissä olevaa happea.
”Raskaammista öljyistä voi tulla pitempiaikainen haitta, kun öljy painuu pohjaan, mutta tässä tapauksessa rantaankaan joutunut öljy ei aiheuta yhtä lailla pitkäaikaista haittaa”, Niemeläinen sanoo.
Auringon säteily hajottaa hiilivetyjä, jolloin myös öljy hajoaa. Osa kevyemmistäkin öljyhiilivedyistä tarttuu orgaanisin aineisiin kuten vedessä olevaan siitepölyyn ja painuu sen mukana pohjaan. Jonkin verran öljy häviää myös haihtumalla.
Teksti: Marko Partanen
Kuvat: Etelä-Karjalan pelastuslaitos
Lue kokonainen pitkä juttu Pelastustieto 8/2023 -lehdestä.
