Linja-auto lähestyy vitostiellä sijaitsevaa Kuopion Kolmisopen ramppia pohjoisen suunnasta. Rampille tullessaan kuljettaja vähentää 90 kilometrin tuntinopeudesta vain vähän. Kun kuljettaja näkee risteyksen, hän huomaa nopeutensa olevan aivan liian suuri.
Vasemmalle kääntyvien kaistalla on autoja, joten kuljettaja yrittää jarruttaa, mutta ei onnistu yrityksessään. Törmäyksiä välttääkseen hän kääntää risteyksessä voimakkaasti oikealle.
Nopeutta on niin paljon, että auto ei käänny. Bussi kaartaa yli keskisaarekkeen ja törmää henkilöautoihin. Sitten bussi suistuu vinosti sillan kaiteen läpi ja päätyy ilmalennon jälkeen junaradan kallioleikkauksen päälle. Lopuksi bussin peräosa putoaa vasen kylki edellä radalle ja auton keula jää nojaamaan kallioleikkauksen yläosaa vasten.
Onnettomuustutkintakeskus arvioi, että bussi ajoi risteysalueella vähintään 50 kilometriä tunnissa, mutta kaarrosjäljistä, törmäysjäljistä ja ilmalennon pituudesta päätellen mahdollisesti reilusti kovempaa.
Moottoritieltä tulon jälkeen bussin vauhtia vähensivät lähinnä vain rampin ylämäki ja sivuluisu.
Otkesin tutkinta valmistui
Onnettomuus tapahtui 24. elokuuta 2018. Siinä kuoli neljä ja loukkaantui 19 henkilöä. Onnettomuustutkintakeskuksen turvallisuustutkinta onnettomuudesta valmistui tänään 29. huhtikuuta. Voit lukea tutkinnan täältä.
Tutkinnan mukaan kuljettajan terveydentila ja siihen nähden raskas työtehtävä alensivat vireystilaa. Sen vuoksi lähestyvän risteyksen havainnointi ja jarrutusyritys epäonnistuivat. Kuljettaja oli ajanut kyseisen yhtiön autoja satunnaisesti, ja hänellä oli vain vähän kokemusta onnettomuusajoneuvosta. Hän tunsi sen hallintalaitteet huonosti.
Ramppi oli varsin lyhyt eikä siinä ollut muita hidastamiseen ohjaavia merkkejä kuin lähellä risteystä ollut taajamamerkki. Lisäksi moottoritien ja rampin välissä oleva puusto rajoitti näkemää risteykseen. Yhdessä nämä tekijät vaikuttivat onnettomuuden syntyyn. Kuolemat ja vakavat loukkaantumiset olivat seurausta putoamisesta junaradalle noin kymmenen metrin korkeudesta. Linja-autossa ei ollut onnettomuuteen vaikuttavia teknisiä vikoja.
”Ei siellä ole muuta kuin silta”
Ensihoitajat Riikka Ranta-Nilkku ja Niko Sikanen ovat palaamassa tehtävältään kohti Neulamäen paloasemaa, kun heidät hälytettiin uudelle tehtävälle.
Hälytyskoodi kertoo keskisuuresta liikenneonnettomuudesta (203A), jonka lisätietona mainitaan, että bussi on junaraiteilla. Samalla hälytyksen saa pitkä liuta muita ensihoidon ja pelastuksen yksiköitä.
”Ajattelin, että olemme ensimmäinen ambulanssi kohteessa, mutta toivoin salaa, etten joutuisi ensihoidon tilannepaikan johtajaksi”, ensihoitaja Ranta-Nilkku sanoo.
Paloesimies Pentti Makkonen käskee Neulamäen paloaseman tallissa säiliöauton kuljettajan Jarmo Tuomaisen lähtemään raivausyksikön kyydissä tehtävälle.
Lääkintäesimies Eero Väyrynen ja hänen assistenttinaan työskennellyt palomies Jussi Palomäki tekevät myös lähtöä samassa hallissa.
”Sanoin, että Kolmisopen (onnettomuuspaikka) kohdalla ei ole muuta radanylityspaikkaa kuin silta. Eero sanoi: ’ohhoh’. Lähdimme ajamaan ja mietimme, että mikä meininki siellä mahtaa odottaa. Tunnelma oli epätodellinen”, Palomäki kertoo.
Neulamäen paloasemalta lähtenyt kolonna kurvaa moottoritien rampista Ranta-Nilkun ja Sikasen ambulanssin eteen.
Hieman ennen onnettomuuspaikkaa ensihoidon kenttäjohtaja Anssi Lindqvist määrää Neulamäen paloasemalta lähteneen lääkintäesimies Eero Väyrysen ensihoidon tilannejohtajaksi. Lindqvist jää itse hoitamaan tehtävää ensihoidon tilannekeskukseen. Lindqvistin käskyn kuultuaan Ranta-Nilkku arvaa, että hän saisi hoidettavakseen potilaiden luokittelujohtajan tehtävän.
Tiedustelu alkaa kallioleikkaukselta
Palomestari Petteri Lintunen ehtii ensimmäisenä onnettomuuspaikalle. Heti hänen perässään saapuvat Neulamäen paloasemalta lähteneet yksiköt sekä Ranta-Nilkun ja Sikasen ambulanssi.
”Näimme rampissa bussin renkaan jäljet, jotka kaarsivat sillalle, josta puuttui kaide”, Neulamäen höökin takapenkillä kolmosena ollut Antti Nissinen sanoo.
Neulamäen höökin esimies Makkonen saa tehtäväkseen tiedustelun ja jalkautuu kuljettaja Ville Vainion kanssa autosta tekemään sitä. He kävelevät kallioleikkauksen päälle, johon bussin keula nojaa vasemmalle kyljelleen kaatuneena. Bussin perä on kiskojen välissä.
”Tiesin, että rautatielle oli tehty jo liikennekatko. Odottelin vielä tietoa jännitekatkosta”, Makkonen sanoo.
Maallikot jo apuna
Bussissa sisällä on jo maallikkoapua, joka on saapunut viereisestä Miettisen autoliikkeestä. He olivat ehtineet hätiin ennen pelastustoimen saapumista. Makkonen ei komenna maallikkoapua pois autosta, sillä ajolangat näyttävät ehjiltä eivätkä kipinöi ja auttajat ovat tehneet työtään jo monta minuuttia.
Makkosen kanssa samalla kallioleikkauksella ovat jo ensihoidon tilannejohtaja Eero Väyrynen ja ensihoitajat Ranta-Nilkku ja Sikanen, joiden tehtävänä on aloittaa potilaiden luokittelu heti, kun ajolangat ovat jännitteettömät.
Makkosen höökin kolme takapenkkiläistä alkaa kerätä autosta välineitä, joita he arvelevat tarvitsevansa bussin luona. Näin he pääsisivät mahdollisimman nopeasti auttamaan, kun Makkonen näin käskisi.
Raivausyksikön väki sekä Makkosen höökin kolmonen Antti Nissinen saavat tehtäväkseen hätämaadoittaa onnettomuuspaikan. Maadoitukset on tehtävä molemmin puolin onnettomuuspaikkaa. Nissinen ottaa omasta yksiköstään mukaansa maadoitussauvan, koska raivausyksikössä on kahdet kaapelit, mutta vain yksi maadoitussauva. Näin hätämaadoitus voitaisiin tehdä yhtä aikaa molemmin puolin onnettomuuspaikkaa.
Ikkunasta kömpi matkustajia
”Tilanne oli sekava. Miettisen autoliikkeen porukka auttoi ihmisiä bussissa. Heillä oli puukot mukanaan, jotta he saivat leikattua turvavöitä katki. Rikkoutuneesta tuulilasista kömpi kielekkeelle matkustajia. Muutakin väkeä kertyi paikalle. Ei oikein tiennyt, ketä liittyy onnettomuuteen ja ketä ei”, Makkonen sanoo.
Hän arvioi, että bussi on jämäkästi sijoillaan, eikä se ole kaatumassa tai putoamassa kokonaan raiteille. Kiinnitystä ja stabilointia ei tarvita.
”Työparini (Sikanen) loikki kielekkeeltä seinämässä olevien tasanteiden kautta kahdella pompulla alas raiteille. Katsoin, että tuo ei onnistu minulta, on löydettävä helpompi reitti”, potilaiden luokittelusta vastannut Ranta-Nillku sanoo.
Luokitteluun tulevat avuksi myös toisen ambulanssin ensihoitajat.
Kaoottinen ja hiljainen tilanne
Makkonen saa tiedon jännitekatkosta. Myös palomiehet ja ensihoitajat saavat luvan mennä bussiin. Odottelua kallioleikkauksen päällä kertyy ehkä muutama minuutti.
Makkonen menee bussiin ensimmäisenä viranomaisena. Sen vasemmasta kyljestä on tullut lattia. Osa kyljen ikkunoista on mennyt rikki. Parhaimmillaan rikkoutuneen lasin alla on pudotusta kolme metriä.
”Oli jännä tunne. Porukkaa oli paljon. Vastaan tuli väkeä, joka pyrki tuulilasin kautta ulos. Oli vaikea edetä. Tilanne oli kaoottinen, mutta hiljainen”, Makkonen kuvaa.
Sikanen on ehtinyt tarkistaa bussin alla olevan potilaan. Hän on pudonnut maahan rikkoutuneesta ikkunasta. Sikanen luokittelee potilaan punaiseksi.
Hämminkiä hätämaadoituksessa
Hätämaadoittajat ovat jalkautuneet kahteen porukkaan. Niistä toinen lähtee tekemään maadoitusta onnettomuuden pohjois-, toinen eteläpuolelle. Pohjoisen puoleinen maadoitus onnistuu nopeasti, mutta eteläpäässä on ongelmia. Nissinen asettaa nokan sauvaan ja yrittää kiinnittää sitä ajolankaan, mutta nokka ei kiinnity. Sauvan pyörittäminen ei tuota totuttua tulosta.
”Ei tullut mieleenikään, että hätämaadoitussetit eivät olisi yhteensopivia. Nokan sai sauvaan kiinni, mutta sen kiinnittäminen ajolankaan ei onnistunut.”
Settiin kuuluva sauva tuodaan pohjoispuolelta myös eteläiselle maadoituspisteelle ja maadoitus onnistuu.
Maadoitusten valmistuttua Nissinen ja muutkin maadoittajat siirtyvät takaisin onnettomuuspaikalle auttamaan evakuoinnissa. Nissiselle osoitettiin kävelevä eli vihreä potilas, joka pitää auttaa kuilusta ylös. Nissinen katselee ympärilleen, näköpiirissä on vain kallioleikkausta ja risukkoa.
Paras mahdollinen, mutta silti hankala evakuointireitti löytyy sadan metrin päästä. Nissinen alkaa taluttaa kävelevää altistunutta pitkin evakuointireittiä. Välillä pitää istahtaa huilaamaan.
”Varokaa mihin astutte”
Bussissa Makkonen varoittaa henkilöstöään rikkoutuneista ja ehjistäkin ikkunoista, joissa piilee putoamisvaara. Hän arvelee, että tikasviritysten tekemisessä tai tasojen asettamisessa bussin alle menisi paljon aikaa, eivätkä ne juurikaan auttaisi tilannetta. Ne jätetään tekemättä. Makkonen huomaa, että jotkut matkustajista ovat vielä vöissä.
Ranta-Nilkku etenee bussissa jalkojaan asetelleen.
”Kuljin toinen jalka penkkien päällä ja toinen jalka ikkunankarmilla katonrajassa. Lasia oli niin paljon, että yllä olisi saanut olla enemmänkin kuin t-paita.”
Muutaman penkkirivin jälkeen hän kohtaa vihreitä potilaita. Rannepulssin tunnustelun ja lyhyen puhutuksen jälkeen altistuneet ovat saaneet ohjeet omatoimiseen poistumiseen tuulilasin kautta. Vaihtoehtoisesti he voivat myös odottaa, kun lisää auttajia saadaan paikalle. Altistuneet kertovat, että heillä ei ole mitään hätää.
Sekundaaritriagesta kuljetusjohtajaksi
Ylhäällä ensihoidon tilannepaikan johtajan assistentti Jussi Palomäki saa tehtäväkseen perustaa kokoamispaikan. Sinne ohjataan vihreitä potilaita, joita Palomäen tulisi hoitaa.
”Ensiksi tuli seitsemän potilasta. Käskin heidät asettumaan aloilleen, istumaan tai makaamaan siten, mikä parhaalta tuntuu.”
Paikalle kertyy muutakin väkeä, kuvaajia ja uteliaita. Palomäen on vaikea hahmottaa ketkä kuuluvat onnettomuuteen ja ketkä eivät. Hän käskee kaikki muut paitsi onnettomuudelle altistuneet pois kokoamispaikalta.
Palomäki tekee sekundaaritriagen, jossa kahden potilaan vammat edellyttävät kiireellisempää hoitoa. He saavat väreikseen keltaisen. Sitten paikalle ilmestyy ohikulkijanainen, joka esittäytyy sairaanhoitajaksi ja kysyy, voiko hän auttaa.
Palomäki kertoo apua tarjonneelle sairaanhoitajalle potilaiden riskioireistosta, käskee kysellä heidän vointiaan koko ajan. Jos tilanne jonkun kohdalla muuttuu, niin siitä tulisi ilmoittaa heti. Nainen sanoo pystyvänsä tähän työhön ja Palomäki alkaa tehdä muistiinpanoja. Pian hän saa hoitaakseen kuljetusjohtajan tehtävän.
Triagea vaikeassa paikassa
Tiedustelua tekevä paloesimies Makkonen kysyy ensihoidon luokittelujohtaja Ranta-Nilkulta, tarvitaanko paikalle lisää käsiä. Hätäsiirto onnistuu nykyisellä miehityksellä, mutta potilaiden evakuointiin raiteilta ylös ja kuljetettavaksi tarvitaan väkeä.
Makkonen pyytää savuparinsa välineineen alas raiteille. Yksi potilas on edelleen jumissa penkkien välissä. Hänen irrottamisekseen tarvitaan hydrauliset pelastusvälineet.
”Savupari tuli alas näppärän paketin kanssa. He olivat sitoneet kaikki välineet rankalaudan päälle”, Makkonen kehuu.
Luokittelujohtaja Ranta-Nilkku etenee bussissa. Hän kuulee bussin perästä kantautuvia avunpyyntöjä. Niitä huutelevat maallikkoauttajat, jotka haluavat kertoa, mistä vaikeammin vammautuneita potilaita löytyy.
Ranta-Nilkku kirjaa havaintojansa kynällä lehtiöön. Hänellä on mukanaan vanhempi triagekassi, sillä luokitteluparille tarkoitettu TECC-vyölaukku on Sikasella, joka on pomppinut heti alkuvaiheessa alas.
Vammautuneet ja vainajat takaosassa
Ranta-Nilkku kohtaa ensimmäiset vaikeasti vammautuneet ja vainajat bussin puolivälin paikkeilla, mutta suurin osa vaikeimmin vammautuneista ja vainajista on bussin takaosassa. Bussin perässä on jopa kasa potilaita. Elottomille Ranta-Nilkku asettaa nielutuubit, joista ei ole hyötyä.
”Meillä kävi hyvä tuuri, sillä bussissa oli takaikkuna, jonka kautta potilaat saatiin hätäsiirrettyä. Jos sitä ei olisi ollut, auton leikkelyyn tai yläpuolisen ikkunan kautta evakuointiin olisi kulunut huomattavasti enemmän aikaa”, Ranta-Nilkku sanoo.
Kun Ranta-Nilkku pääsee käsiksi TECC-laukkuun, hän kiipeää takaisin bussin yläosaan ja asettaa potilaille triagekortit. Hänen primaaritriagensa valmistuu: kaksi punaista, yhdeksän keltaista, seitsemän vihreää ja kolme mustaa potilasta. Palomiehet alkavat evakuoida potilaita. Ensihoitajat kertovat heille, missä järjestyksessä potilaat siirretään ulos.
Höökin savupari irrottaa jumissa olevan potilaan hydraulisilla leikkureilla. Heidän on varottava, etteivät leikatessaan hajota potilaan alla olevaa ikkunaa. Työ onnistuu ylimääräisiä paikkoja särkemättä.
Tilanne rauhoittuu
Bussista tehdyt hätäsiirrot valmistuvat. Sekundaaritriage vaikeuttaa asetelmaa.
”Kun saimme altistuneet bussista tantereelle, kolme keltaista potilasta muuttui punaiseksi”, Ranta-Nilkku kertoo.
Kun potilaat käydään läpi uudelleen, tilanne rauhoittuu hieman. Ensihoitajat ehdottavat Ranta-Nilkulle, että he lähtisivät hakemaan ylhäältä evakuointivälineitä.
”Otin t-paidan hihasta kiinni ja sanoin, että ette mene mihinkään. En jää tänne yksin”, hän muistaa.
Pian radalle alkaa tulla evakuointiväkeä kauhapaarien ja rankalautojen kanssa. Ranta-Nilkku ihmettelee, mistä sitä väkeä niin paljon oli irronnutkaan.
FinnHEMS saapuu
Bussin tyhjettyä myös Makkosella on aikaa pohtia enemmän.
”Mulla alkoi raksuttaa, että mitä muuta liikenneonnettomuudessa pitää tehdä. Bussista tiputteli vähän dieseliä radalle, joten teimme suojavaahdotuksen.”
Onnettomuuspaikalle saapuvat myös FinnHEMS-lääkärit. Sanna Hartikainen ilmoittautuu Ranta-Nilkulle raiteilla ja ylemmällä kokoamispaikalla töihin ryhtyy Tero Martikainen. Ranta-Nilkku pyytää Hartikaista määrittämään kuljetusjärjestystä samalla, kun kolme ensihoitajaa tekee sekundaaritriagea.
Kiskotasolle tulevat myös ensihoitopäällikkö Jukka Hartikainen ja vs. ensihoitomestari Sakari Saukkoriipi. He olivat miehittäneet ylimääräisen ambulanssin ja lisänneet itsensä vasteeseen.
Kokoamista kahdessa pisteessä
Kuljetusjohtaja Palomäki lähettää ambulansseilla kokoamispaikan potilaat kohti sairaalaa. Vihreitä potilaita lastataan parhaimmillaan neljä samaan kyytiin. Kokoamispaikka, johon potilaat evakuoitiin bussin tuulilasin kautta, tyhjenee. Loput potilaat tuodaan ylös toisesta paikasta, joten Palomäki siirtää kokoamispaikkansa lähemmäksi evakuointireittiä.
Nissinen saapuu kokoamispaikalle saattamansa potilaansa kanssa. Palomäki selvittää paikalle tulleiden potilaiden värit ja merkitsee ne muistiin. Ne potilaat, jotka pystyvät, istuskelevat aitaan nojaten.
Raiteilta evakuoidaan ensimmäinen punainen potilas. Palomäki huomaa, että ambulansseja on vapaana, muttei yhteenkään miehitystä. Hän päättää luoda yksikön nopeasti tehtävään pystyvistä henkilöistä.
”Kun kuljetusjohtaja kysyi, onko vapaita kavereita kuskiksi ambulanssiin, ilmoittauduin. Sanoin, että joudan kyllä. Otimme punaisen potilaan kyytiin, ja lähdimme ajamaan kohti KYSiä”, vihreän potilaan saattotehtävästä vapautunut palomies Nissinen sanoo.
Hoitajaksi ryhtyy ensihoitopäällikkö Hartikainen. Matkalla Nissinen näkee letkan ambulansseja, jotka kiirehtivät onnettomuuspaikalle.
Kokoamispaikalle alkaa tulla lisää potilaita.
”FinnHEMS-lääkäri Tero Martikainen teki kokoamispaikalla triagea ja hoiti potilaita. Minä saatoin keskittyä pelkästään logistiikkaan”, Palomäki sanoo.
Kun hälytyksestä oli kulunut noin 40 minuuttia, ratakuilu oli tyhjä potilaista. Viimeinenkin potilas lähti kohti sairaalaa noin 50 minuutin kuluttua hälytyksestä.
Takaisin kolmosen rooliin
Nissinen ja Hartikainen saavat luovutettua potilaansa sairaalaan. Nissinen kysyy esimieheltään Makkoselta, onko onnettomuuspaikalla vielä kuljetettavia. Kuljetettavia ei enää ollut. Nissinen saa käskyn palata onnettomuuspaikalla omaan savukolmosen tehtäväänsä.
Vainajat on vielä siirrettävä pois bussin sisältä. Kun tehtävä on hoidettu, Nissinen näkee, että VR:n henkilökunta maadoittaa parhaillaan onnettomuuspaikkaa. Pelastuslaitoksen hätämaadoitukset voidaan purkaa.
”Minulla riitti koko ajan tasaisesti hommia. Yksikönjohtajamme teki hyvän tiedustelun ja jakoi tehtävät hyvin. Jokaisella oli koko ajan tekemistä. Työ sujui rauhallisesti ja ripeästi”, Nissinen kehuu.
Hän hoiti savukolmosen roolissa hätämaadoitusta, evakuointia, potilastyötä ja ajoi ambulanssia.
Päivystävän palomestari Lintusen oli lähdettävä tiedotustilaisuuteen. Makkosen yksikkö jäi hoitamaan tehtävän pelastustoimen osalta loppuun.
”Imeytimme vielä öljyjä ja siivosimme onnettomuuspaikan.”
Synergiaa kaaoksessa
Onnettomuuden hoitaminen sujui jouhevasti. Ensihoito ja pelastustoimi tulivat saman katon alta. Jussi Palomäki kuvaa tilannetta kaoottiseksi, mutta kuitenkin selkeäksi.
”Oli hyvä, kun tunsin kaikki. Kuljettavia yksiköitä oli helppo luoda lennosta, kun olimme kaikki samalta asemalta ja tuttuja työkavereita.”
Myös Makkonen kiittelee pelastuslaitoksen pelastus- ja ensihoitopuolen synergiaa.
”Olemme samasta talosta ja jokaisessa työvuorossa toistemme kanssa tekemisissä.”
”Alkutilanteessa oli haastavaa, että sain jutun juuresta kiinni. Kun selvisi, paljonko potilaita on ja ensihoito tuli nopeasti paikalle ja heillä oli selvät sävelet, saatoin päättää, mistä aloitetaan. Työ eteni omalla painollaan, kun saimme kaikki pelastuksen resurssit heti alkuvaiheessa pelastustoimen tehtäviin”, Makkonen sanoo.
Ranta-Nilkku sanoi triagen olleen hankalaa, kun se piti tehdä kallellaan olevassa bussissa.
”Itse en huomannut ollenkaan mennä tarkastamaan autoja, joihin bussi oli törmännyt.”
Ranta-Nilkku on kuitenkin tyytyväinen siihen, että potilaat lähtivät kohti sairaalaa nopeasti.
”Ihan kuin olisi katsonut jonkun leffan, mutta sen loputtua ei muistakaan siitä mitään”, Ranta-Nilkku sanoo.
Teksti: Marko Partanen
Kuvat: Onnettomuustutkintakeskus ja Pohjois-Savon pelastuslaitos
