Työpajoissa keskusteltiin vilkkaasti ja vaihdettiin näkemyksiä. Voi olla hyvinkin oivaltavaa kuulla, miten muualla hommat hoidetaan.
Tulitöiden kurssinjohtajapäivät Tampereella tarjosi taas hienon kattauksen tulityöturvallisuuteen. Keissiesimerkkejä kuultiin kahden päivän aikana peräti neljä ja keskustelu oli todella vilkasta.
Roland Snellman Pohjanmaalta on toiminut viisi vuotta tulitöiden kurssinjohtajana.
artikkeli jatkuu
”Nämä olivat urani ensimmäiset kurssinjohtajapäivät. Case-luentojen lisäksi myös vapaampaa aikaa oli tarpeeksi – sai keskustella muiden kanssa ja ottaa uusia juttuja mukana omaan tekemiseen.”
Karolina Wrona kutsuu itseään puolalais‑suomalaiseksi ”ulkomaalaisten kouluttajaksi” Espoosta.
”Olen toiminut tulitöiden parissa sekä muiden turvallisuuskorttien kouluttajana jo yli 15 vuotta. Parasta olivat tällä kertaa esitykset ja niitä seuranneet kysymykset, keskustelut ja näkökulmien vaihto. Oli hienoa nähdä, miten vahva ja monipuolinen osaaminen kurssinjohtajilla on.”
”Turvallisuustaso on parantunut koko ajan, mutta vahinkotapaukset muistuttavat siitä, että suurimmat haasteet liittyvät yhä ohjeiden ja vastuiden toteutumiseen käytännössä. Tulipalovahinko on useimmiten monen tekijän summa. Juuri ne vähemmän ”ilmeiset” riskit ovat niitä, joihin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota – myös koulutuksessa.”
Wronan mielestä uusi koulutusmateriaali on selvä parannus edelliseen.
”Materiaali on selkeämpi, ajantasaisempi ja tukee paremmin sekä kurssinjohtajaa että osallistujia. Kiitos myös verkkotentistä. Pieni toive on, että teoriaosuuden voisi siirtää webinaarimuotoon ja pienentää silloin ryhmäkokoa esimerkiksi 15–20 osallistujaan, kuten Ruotsissa on käytäntönä. Nykyinen sammutusosio oikeilla harjoitussammuttimilla on mielestäni paras ratkaisu, mutta sen rinnalle voisi harkita myös tiettyjen sammutussimulaattorien käyttöä”, hän ehdottaa.
Marko Ojaniemi työskentelee opettajana Sedussa Seinäjoella. Tulityökokemusta on eri ammattialoilta 40 vuotta. Kurssinjohtajana hän on toiminut viisi vuotta.
”Olen ollut kurssinjohtajapäivillä aiemmin kolme kertaa. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja monipuolinen, parhaiten mieleen jäi ”Case Vaasa”. Parasta antia oli verkostoituminen toisien kouluttajien kanssa. Isoimmat haasteet tulityöturvallisuuteen tuovat eri alojen poikkeavat toiminta- ja työtavat, kielitaidon puute, kulttuurierot ja kiire.”
”Tulityökoulutuksessa suojausharjoitusta pitäisi kehittää mielenkiintoisemmaksi. Uudistetussa koulutusaineistossa karsisin osioiden 1 ja 2 päällekkäisyyksiä. Lisäisin myös lyhyitä videoita varsinkin osioon 1.”
Jarmo Mustapää toimii palontutkijana vakuutusyhtiö Ifissä. Hän oli ensimmäistä kertaa tapahtumassa ja nyt luennoimassa.
”Lyhyenkin vierailun perusteella paikalla oli paljon ammattilaisia erilaisilla taustoilla. Keskustelua syntyi heti aamusta alkaen mukavasti.”
Dieselsäiliön paloa tutkittiin perusteellisesti
Jarmo Mustapään esitys käsitteli 8000 kuution dieselsäiliön paloa Vaasassa. Tyhjillään oleva ja eristämätön säiliö oli puhdistettu huoltoa varten ja jätetty tuulettumaan. Säiliön katolla oli tehty tulitöitä, kunnes havaittiin savua säiliön tuuletusputkesta. Alkutilanne miellettiin turvalliseksi, koska oli vain terästä ympärillä ja säiliö tyhjä.
Noin 500 tonnia painava rakennelma nousi 20–30 cm ylöspäin räjähdyspaineen vaikutuksesta. Myös pelastuslaitos ihmetteli, kun missään ei palanut. Säiliön erikoisuus oli sisällä oleva pienempi uretaanisäiliö dieselin lämmitystä varten. Vastaavia uretaanisäiliöitä ei ollut muissa kohteissa.
Järjestettiin lukuisia demoja ja muun muassa laserkeilattiin rakenteita. Pohdittiin, olisiko säiliön yläosasta tippunut kuuma lastu uretaanisäiliön päälle. Toinen hypoteesi oli pyroforinen reaktio, jossa aine syttyy itsestään joutuessaan kosketuksiin ilman (hapen) kanssa. Rakenteisiin on voinut imeytyä hiilivetyjä vuosikymmenten aikana. Vuorenvarmaa juurisyytä ei aina saada selville. Ohjeistuksia päivitettiin ja annettiin lisäkoulutuksia. Esitys synnytti todella vilkkaan keskustelun sekä eri vaihtoehtoja tapahtuneelle ja vastaavan välttämiselle.
Sähkömuhvihitsauksesta työmenetelmänä ja sen vaaroista kertoi Miikka Kalliokoski Boliden Kokkolasta useamman keissiesimerkin kera. Yrityksessä käytiin huolellisesti läpi Oceana-vesipuiston palo Göteborgin Lisebergissä Ruotsissa helmikuussa 2024. Aiheesta oli perusteellinen juttu tulityösivuilla Pelastustiedossa 2/2025. Sähkömuhvihitsauksesta kerrottiin myös numerossa 7/2024.
Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto
Artikkeli on julkaistu myös Pelastustiedossa 3/2026 tulityösivuilla.
