”Minulla ei ollut paljonkaan käsitystä, mitä palokunnassa tehdään. Palomiehillä oli rehti maine ja työyhteisö olikin heti alussa tärkeä osa työtä. Ammatillinen side on tiukka", muistelee Tähtinen uransa alkua.
Pystymetsästä tullut, kuvailee Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestari Timo Tähtinen uravalintaansa. Pitkä ura tulee nyt päätökseen, kun eläkepäivät koittavat.
”Nuorempana urheilin ja pelasin jalkapalloa. Kun armeijan jälkeen mietin, mitä alkaisin tehdä, eräs tuttavani vinkkasi, että hakeutuisin palolaitokselle.”
Siinä vaiheessa Timo Tähtinen oli tehnyt myös sijaisuuksia tarkkailuluokan opettajana.
”Lehti-ilmoituksella haettiin palomiesoppilaita Helsingin palolaitoksen koulutuskeskukseen. Vastasin ilmoitukseen.”
”Minulla ei ollut paljonkaan käsitystä, mitä palokunnassa tehdään. Palomiehillä oli rehti maine ja työyhteisö olikin heti alussa tärkeä osa työtä. Ammatillinen side on tiukka.”
Oppia kantapään kautta
Tähtisen työuralle on mahtunut monenlaisia tehtäviä. Pilke silmäkulmassa hän sanoo, että kunnon palomestari polttaa uransa aikana ainakin yhden rivitalon päästä päähän.
”Kantapään kautta usein opitaan. Se on iskostunut, että sammuttamisessa mennään palon etupuolelle ja estetään leviäminen eikä sammuteta sitä, mikä on jo tuhoutunut.”
”Aina se ei ole ollut niin yksinkertaista, sillä resurssit ovat voineet olla mitä tahansa ja myös sillä on vaikutusta, missä vaiheessa tehtävään päästään kiinni.”
Tähtisen mielestä olisi tarvetta arvioida myös pelastustoimintaa. Sitä on toki alettu palontutkinnan yhteydessä tehdä, mutta vielä siinä ollaan aika alussa.
”Meidän pitäisi kriittisesti tarkastella sitä, miten teemme pelastustehtäväämme, esimerkiksi sammutamme tulipaloja. Olennaista on arvioida sitä lopputuloksen kannalta. Tätä pitäisi tuoda esille peruskoulutuksessa, mutta tärkeää on, että arvioijilla on alaan kompetenssia.”
Omaa urasuunnittelua
Tähtinen työskenteli kymmenisen vuotta palomiehenä, kunnes hakeutui alipäällystökurssille. Seuraava koulutusloikka oli hakeutua palomestarikurssille. Hän halusi palomestariksi oman urasuunnittelun takia.
”Katsoin, että ammatissa pitää kehittyä ja miettiä omaa tulevaisuutta, jos ei enää pysty tekemään vuorotöitä. Silloin on laajempi mahdollisuus työllistyä.”
Hän alkoi ajatella, että työpaikan vaihdos tekisi hyvää ammatillisesti.
”Kun ikääkin alkoi sen verran, että vaihto oli syytä tehdä. Kun ympärillä ei tapahdu mitään, olisiko syytä itse muuttua? Aloin kokea urautuneeni Helsingissä ja tehtävät alkoivat toistaa itseään.”
Kun Itä-Uudenmaan pelastuslaitos haki uusia työntekijöitä, hän päätti hakea. Nyt takana on jo 16 vuotta ja syksyllä työura päättyy eläköitymiseen.
Otkesin ottopoikana
Tähtinen on osallistunut tutkintaan myös Onnettomuustutkintakeskuksen niin sanottuna ottopoikana. Erityisesti hän kiittelee edellisen johtajan Veli-Pekka Nurmen aikana luotua koulutusjärjestelmää, jossa annettiin perusteet tutkintaan.
”Se on antanut tietynlaista akkreditointia tutkintaan ja parantanut toiminnan laatua.”
Hän pitää hyvänä järjestelmää, jossa tutkijan mukana on niin sanotusti tulkki, alan osaaja mukanaan, kun haastattelee tapauksen osallisia pelastuslaitoksilla.
Tähtisen viimeinen työvuoro oli huhtikuun alussa. Lomien jälkeen syyskuun alussa koittavat eläkepäivät.
”Eläkeläinen kuulostaa vielä vieraalta, mutta hyvillä mielin jään eläkkeelle, vaikka elämään tuleekin iso aukko, kun säännöllinen rytmitys muuttuu.”
Lue Tähtisen koko haastattelu Pelastustiedosta 3, joka ilmestyi 4. toukokuuta!
Teksti: Esa Aalto
Kuva: Maria Helgars
