Tutkimus ja viestintä 29.5.2019
Facebook (40)

Esa Kokki taitaa bachatan ja paikkatietoanalyysin – tanssi vei tutkimusjohtajan mennessään

Parhaimmillaan Esa Kokilla on tanssitreenit joka arkipäivä, joskus viikonloppuisinkin. Hän tanssii rentoutuakseen.

Parhaimmillaan Esa Kokilla on tanssitreenit joka arkipäivä, joskus viikonloppuisinkin. Hän tanssii rentoutuakseen. "Jorma Uotinen on sanonut, ettei tanssilla ole tekemistä tiedon kanssa."

Pelastusopiston portaat, kevät 2017, aamu. Hallintojohtaja Pia Viklund on menossa ylös, tutkimusjohtaja Esa Kokki alas. He kohtaavat puolivälissä, ja Viklund kysyy Kokilta, lähtisikö tämä.

”Minä vastasin, että lähden. Sitten kysyin, että mihin pitää lähteä”, kertaa Kokki.

Ensimmäisiä harjoituksia odoteltiin aprillipäivän aamuna Pelastusopiston kalustohallissa. Viisi opiston työntekijää aprikoi, josko hallintojohtaja tulisi sanomaan heille, että kaikki olikin aprillipilaa.

Mutta ei se ollut. Alkamassa olivat Ylen Hula Hula Suomi -ohjelman kuvaukset. Ohjelman tekijät olivat alun perin pyytäneet mukaan Pelastusopiston oppilaita, mutta koska aikataulut eivät sopineet heille, mukaan lupautui henkilökunnan jäseniä.

Jorma Uotinen löysi kaikille tanssijoille taitoihin sopivat roolit. Palautekin oli positiivista, mutta osin hämmentynyttä, kun Pelastusopiston opettajia oli tanssimassa”, Kokki kertoo.

Kalamukki tuottaa iloa

Ohjelmaa varten harjoiteltiin kuukauden ajan neljä kertaa, mutta jo silloin oli selvää, että sen loputtua jatkettaisiin itsenäisesti. Kun ohjelman kuvaukset loppuivat, syntyi tanssiryhmä nimeltä Kalamukki.

”Hula Hula -ohjelmassa tanssimme nimi oli Kalmukki, Kimmo Pohjosen kappale. Ryhmän nimi on savolainen versio siitä”, Kokki selventää.

Esa Kokin tanssiryhmä on nimeltään Kalamukki. Sen voi nähdä muun muassa Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla.

Nykyisin mukana ovat Pelastusopiston alkuperäisjäsenistä Kokki ja opiston vanhempi opettaja Kimmo Vähäkoski. Ryhmässä on 14 jäsentä.

Kalamukin ensiesiintyminen tapahtui vuonna 2017 Kuopio tanssii ja soi -festivaalin ilmaisohjelmistossa, jossa vedettiin sama tanssinumero kuin Hula Hulassa. Samaisena syksynä Kalamukista tuli rekisteröity yhdistys. Tilauskeikkoja on suunnilleen kerran kuukaudessa, ja lisäksi harjoitellaan ensi kesän Kuopio tanssii ja soi -festivaaleille.

Kokki kertoo, että Kalamukin perimmäinen idea on tuottaa iloa kaikille. Toinen ajatus on, että jokainen voi tanssia ja nauttia tanssimisesta.

”Siinäkin porukassa on eri tasoisia tanssijoita, ei ole tavoite kehittyä ammattilaisryhmäksi. Taitavalta näyttämistä tärkeämpää on iloinen liikunta.”

Tanssia joka viikonpäivä

Kalamukki on oikeastaan vain yksi, joskin tärkeä osa Kokin tanssiharrastusten kirjoa. Hän tanssi lavatansseja jo ennen Hula Hulaa, mutta ohjelman jälkeen tanssiminen vei yhä lujemmin mukanaan. Kokki käy eri tanssitreeneissä neljästi viikossa. Sen lisäksi Kalamukilla on harjoitukset sunnuntaisin.

”Maanantaisin on parisalsaa, tiistaisin bachataa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin perinteisiä paritanssiviikkotunteja. Juuri viime sunnuntaina päättyi kahdeksan päivän yhtämittainen putki: joka päivä jotain tanssia”, Kokki kertoo.

Ja kuuluuhan Kokki tänä vuonna Kuopio tanssii ja soi -festivaalin hallitukseenkin.

Miksi Pelastusopiston tutkimusjohtaja on näin hulluna tanssimiseen?

”Jorma Uotinen on sanonut, että tanssi ei ole tiedon alueella.”

Kokki kokee, että tanssi on hyvää vastapainoa vaativalle työlle. Töissä aivot saavat raksuttaa ja tehdä analyysiä toisensa perään, mutta tanssiessa siitä kaikesta vapautuu.

”Totta kai koreografiaa suunnitellessa tai askelkuviota harjoitellessa pitää yrittää muistaa, mitä ohjaaja sanoo, mutta kun siitä pääsee irti, tanssilla ei ole tiedon kanssa mitään tekemistä.”

Lavatansseja ja Amorphista

Kokki väittää, että hänen rytmitajunsa on huono.

”Lohduttaudun sillä, että Tuure Kilpeläinen ei osaa nuotteja. Minä en aina tunnista rytmiä, mutta silti olen pärjännyt ihan hyvin.”

Aika ajoin Kokki tuo tanssin myös Pelastusopistolle. Kun hän vietti 50-vuotisjuhlaansa, opistolla tapahtui päivittäin jotakin yllätyksellistä. Ruokatunnilla esimerkiksi järjestettiin tanssit. Viikko huipentui lauantain ikimuistoiseen juhlaan, jossa nähtiin erilaisia laulu- ja tanssiesityksiä.

Joskus Kokki on miettinyt, milloin rehtori sanoo, että nyt riittää. Sitä päivää ei vielä ole tullut.

Työkaverit ja koko opiston väki kannustaakin Kokkia harrastuksessaan.

”Olen miettinyt, missä vaiheessa rehtori sanoo, että nyt riittää, mutta hän on suhtautunut myönteisesti. Ylipäätään olen saanut myönteistä palautetta. Yllättävän moni mies on tullut sanomaan harrastaneensa tanssia. Se on mielestäni positiivista.”

Tanssilajeista Kokin suosikkeja ovat bachata, rumba ja hidas lavafoksi. Hänen mielestään niissä on tunnelmaa. Hän kuuntelee musiikkia laidasta laitaan.

”Voin esimerkiksi ravintolatansseista tullessa kuunnella Amorphista.”

Työpaikkailmoitus houkutti

Paitsi tanssi, myös aivojen raksutus on Kokille tuttua. Kerimäeltä syntyisin olevan Kokin vahvin aine lukiossa oli matematiikka, jota hän pääsikin opiskelemaan Joensuun yliopistoon. Kävi vain niin, että sivuaine, tilastotiede, alkoi kiinnostaa enemmän, sillä se oli lähempänä käytäntöä.

Pelastusopistolle hän tuli vuonna 2005 Pronton ylläpitotehtäviin, sillä pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston ylläpitovastuu siirtyi sisäministeriöltä Pelastusopistoon.

Työpaikkailmoitus kiinnitti Kokin huomion. Siinä mainittiin tilastot sekä rekisteri- ja paikkatietoaineistot, ja juuri niihin hän oli perehtynyt tilastotieteen opinnoissaan.

Dynaaminen organisaatio on yksi Kokin työn hyvistä puolista Pelastusopistolla.

Aikaisempaa pelastusalan taustaa hänellä ei ollut.

”Koin, että pelastustoimi on yhteiskunnallisesti merkittävä tehtävä. Minulla olisi ollut vaihtoehtoja esimerkiksi lääketeollisuudessa. Julkinen toimiala kuitenkin sopi omiin arvoihini.”

Suunnittelijan virasta hän eteni erikoistutkijaksi ja sen jälkeen tutkimusjohtajaksi. Hän viihtyy, sillä työnkuva uudistuu ja kehittyy jatkuvasti.

”Hankkeet ja hankkeissa toimijat muuttuvat koko ajan. Organisaatio on todella dynaaminen.”

Tutkimus sirpaleista

Tutkimusjohtajan silmin pelastusalan tutkimus näyttää edelleen kovin sirpaleiselta. Kokki näkee, että tutkimus on lisääntynyt paljon sinä aikana, kun hän on ollut alalla, mutta siitä puuttuu kokoava voima, joka voisi olla Pelastusopisto.

”Uskon koulutusuudistuksen vaikutukseen, siihen, että vahvistetaan Pelastusopiston asemaa. Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka on sanonut, että opistosta kehitetään tutkimuksen ja kehityksen keskittymä. Ministeriön ja pelastusosaston pitää päättää se ja vahvistaa sitä.”

Keskittymisellä Kokki ei tarkoita välttämättä fyysistä sijaintia, vaan vahvaa tiedon ja tutkijoiden verkostoitumista paitsi keskenään, myös ulkopuolisiin tahoihin, kuten korkeakouluihin ja yliopistoihin. Alan pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä akateemisen tutkimuksen kanssa. Pelastusopistolla onkin tekeillä ehdotus sisäministeriölle alan tutkimusverkoston perustamisesta.

”Pelastusopiston tukena olisi eri toimijoista koottu ryhmä, joka ohjaa toimintaa ja kokoaa eri sidosryhmiä.”

Liian vähän resursseja

Kokin mielestä tällä hetkellä mielenkiintoisin tutkimuksen kohde pelastusalalla on riskianalyysi ja toiminnan riskiperusteisuus sekä monipuolisempi toimintaympäristöanalyysistä saatavan tiedon hyödyntäminen toimintojen kohdentamisessa.

”Mihin onnettomuuksien ehkäisyä ja valvontatoimintaa keskitetään, keitä turvallisuusviestinnässä pitäisi kohdata, jotta vaikuttavuus olisi optimaalinen?”

Kokki kehottaa muitakin tuomaan omaa persoonaansa, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita esiin myös työpaikalla.

Pinnalla tutkimuksessa ovat myös pelastustoimen uudet teknologiat droneista lähtien, sekä vaihtoehtoiset sammutusmenetelmät. Kokki uskoo, että pelastusala on suhteellisen hyvin hereillä tutkimusaiheiden suhteen, mutta alan pitäisi pystyä ennakoimaan tulevia trendejä paremmin. Esimerkiksi vanhusten kotona asuminen ja muistisairaiden määrä tulee näkymään palokuolemaluvuissa.

Kokin mielestä alan tutkimustoimintaan on varattu liian vähän resursseja.

”Esimerkiksi Virolla niitä on moninkertainen määrä Suomeen verrattuna, puhumattakaan Ruotsista tai muista Länsi-Euroopan maista.”

Kokki arvioi, että Pelastusopiston informaatio-ohjaamisen tulokselliseen pyörittämiseen tarvittaisiin lisää vähintään viisi henkilötyövuotta.

Kuka Auvosson?

Verkostoitumisen puutteesta kertoo myös se, että tietämättömyydestä johtuen alalla versoo useita samaan aihepiiriin liittyviä hankkeita.

”Pelastusopistossa olemme pyrkineet siihen, että jos meillä on jokin idea, selvitämme, kuka muu asiasta on kiinnostunut. Haluamme miettiä koko pelastustoimen kehitystä eikä vain sitä, mitä Pelastusopisto saa tehdä ja mihin se saa rahoitusta.”

Palataan asiallisista asioista vielä hetkeksi Kokin privaattipersoonaan. Kesäkuusta 2016 hänet on tunnettu sosiaalisessa mediassa Esa Auvossonina. Miksi?

”Islanti menestyi jalkapallon EM-kisoissa niin hyvin, että muutin somessa sukunimeni islantilaisperäiseksi. Sympatiani olivat vahvasti Islannin puolella niissä kisoissa.”

Kokki kertoo käyneensä Islannissa pari kertaa työmatkalla. Karun kaunis maa teki vaikutuksen. Uusi sukunimi on herättänyt vastakaikua somessakin.

”Luultiin, että olen mennyt naimisiin tai eronnut. Ystävät ovat ihmetelleet, kuka tämä tyyppi oikein on”, hän naurahtaa.

Kokki kehottaa muitakin tuomaan omaa persoonaansa, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita esiin myös työpaikalla. Se tuo työminään inhimillisyyttä.

”Jäykän virkamiehen takana on oikea ihminen”, hän muistuttaa.

NOPEAT

Kuka ja mistä?

Esa Kokki Kuopiosta, Pelastusopistolta.

Ikä?

50

Perhe?

Eronnut, kolme poikaa.

Harrastukset?

Tanssi, pyöräily, retkiluistelu.

Mikä sytyttää?

Rumba.

Mikä sammuttaa?

Masurkka.

Millainen on hyvä tanssipartneri?

Seuraaja, joka ei ennakoi.

Teksti: Kaisu Puranen

Kuvat: Akseli Muraja