Ruotsissa työskentelevä pelastaja Maria Albertsson toivoo monipuolisempaa tarinaa pelastajasta ja koko pelastusalasta.
Pelastusalalla on samanlaiset haasteet eri puolilla maailmaa. Tanskassa järjestetyssä konferenssissa pohdittiin alan monimuotoisuutta.
Euroopan palopäällystöjärjestö FEU järjesti huhtikuussa monimuotoisuutta käsittelevän konferenssin yhdessä Tanskan hätätilanteiden hallintaviraston (DEMA) kanssa. Mukana oli 140 osallistujaa yhteensä 16 eri Euroopan maasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Suomesta mukana oli 10 osallistujaa.
Suomessa keskustelu veto- ja pitovoimasta kärjistyy helposti fyysisiin pääsyvaatimuksiin. Kun mukaan lisää pelastajien sukupuolijakauman, ovat monipolvisen keskustelun ainekset koossa.
Helsingin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Jani Pitkänen kirjoitti sosiaalisessa mediassa alan pääsyvaatimuksista ja naisten vähäisestä määrästä pelastajina. Pitkänen harmittelee, että ydinviesti jäi ymmärtämättä. Hän toivoi nostavansa keskusteluun nimenomaan pääsyvaatimusten ajantasaisuuden. Ja kun puhutaan ajantasaisuudesta, hän ei tarkoita vaatimusten keventämistä vaan päivittämistä.
Kovempaa kestävyyden testaamista
Ruotsissa pelastajana työskentelevä Maria Albertsson toivoisi keskustelua työn tarpeet edellä. Sukupuolittunut mielipidekeskustelu pääsyvaatimuksista ei auta kehittämään alaa, mutta tutkitun tiedon avulla kehitys olisi mahdollista.
Ruotsin turvallisuusvirasto on äskettäin julkaissut yleiskatsauksen pääsyvaatimuksista.
”Emme ole löytäneet yhtään tapausta, jossa pelastaja olisi epäonnistunut sukupuoleen liittyvän fyysisen kyvyttömyyden vuoksi. Mikään tutkimus ei ole osoittanut sukupuoleen perustuvaa epäonnistumista,” Maria Albertsson tiivistää.
Ruotsissa keskustellaan siitä, että pelastajan raaka voima ei riitä täyttämään työn vaatimuksia.
”Jotkut naispuoliset pelastajamme ovat ehdottaneet kovempaa kestävyyden testaamista, koska heidän mukaansa vahvoilla pelastajilla ei ole kestävyyttä. Fyysisen voiman testaamisella on vain vähän yhteyttä pelastajan todellisten tehtävien kanssa”, Albertsson sanoo.
Kyse on hänen mukaansa sen varmistamisesta, että kokeet ja vaatimukset vastaavat todellisia pelastustehtäviä.
Myös Jani Pitkänen ryhtyisi keskustelusta toimeen. Toimivia käytäntöjä voisi oppia maailmalta. Testaamalla ja pilotoimalla voisi saada ajantasaista tietoa, miten vaatimuksia tulisi päivittää vai tulisiko. Tutkitun ja päivitetyn tiedon avulla olisi helpompi edetä keskustelussa.
Hän toivoisi myös eri asiantuntijoiden mukaanottoa aktiivisesti työhön.
”Kärjen ei pidä olla keventämisessä. Pitäisi tarkastella, ovatko fyysiset pääsyvaatimukset ja ylävartalon voimaa mittaavat testit tämän ajan mukaisia.”
Käsitteellinen muutos ei riitä
Ruotsissa pelastajista seitsemän prosenttia on naisia. Suomessa pelastajana työskentelee alle kymmenen naista.
Monimuotoisuuden lisääminenkään ei auta, jos se ei toteudu käytännössä.
”Ruotsissa naiset lähtevät pelastusalalta usein monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja inklusiivisuuden puutteen vuoksi”, Maria Albertsson sanoo.
Hän kertoo, että Ruotsin tasa-arvoviraston mukaan osa henkilöstöstä voi tukea tasa-arvoa käsitteellisesti, mutta puolustaa vallitsevaa tilaa todellisuudessa.
Albertsson ihmettelee, miksi monimuotoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja osallisuuteen liittyvät asiat ovat vaikeita, vaikka pelastusala muuten pystyy käsittelemään haastaviakin asioita.
”Pelon voittaminen siitä, mitä sukupuolten välinen tasa-arvo voisi merkitä miesten maskuliinisuudelle ja taloudelliselle asemalle, koskee kaikenikäisiä miehiä ja naisia.”
Pelastusala ei voi olla poikkeus
Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Torbjörn Lindström toivoisi keskustelua siitä, miten pelastusala näkyy laajemmin. Tavoittaako se kohderyhmiä, joille ala ei ole ennestään tuttu?
”Suomessa pelastusalan rekrytoiminen kohdistuu perinteiseen suuntaan”, Lindström pohtii.
Hän nostaa esimerkin konferenssista. Strategi Niddal El-Jabrin esitteli Tanskan puolustusvoimien rekrykampanjan, joka oli suunnattu etnisille vähemmistöille. Kampanjan viesti oli, että vaikka puolustusvoimien monimuotoisuus on lähes olematonta, jokainen on erilainen ja tuo joukkoon ainutlaatuisia taitoja ja persoonallisuutta.
Samaa toivoisi Maria Albertsson pelastusalalla.
”Mikä tahansa organisaatio on tehokkaampi, osaavampi ja kestävämpi monipuolisen, tasa-arvoisen ja osallistavan työympäristön ansiosta. Pelastusala ei voi olla poikkeus. Miksi on niin iso asia kirjoittaa tarina uudelleen ja piirtää kuva osaavasta pelastajasta”, Albertsson kysyy.
Konferenssi tarjosi ajatuksia jaettavaksi yli maantieteellisten rajojen.
”Joka kerta kun siirrymme uudelle tasolle, teemme tilaa seuraavalle sukupolvelle. On aika kirjoittaa uudelleen tarina siitä, kuka voi olla pelastaja ja työskennellä pelastusalalla missä tahansa tehtävässä.”
Pääsyvaatimukset vaihtelevat
Suomessa pelastajaksi opiskelemaan hakevien fyysiset vaatimukset ovat kaikille samanlaiset. Ruotsissa ammattipelastajien fyysiset vaatimukset vaihtelevat työnantajan mukaan.
Osa Ruotsin pelastuslaitoksista edellyttää pelastajilta kahden vuoden koulutusta (SMO, Skydd Mot Olyckor). Yleinen vaatimus on juoksumattotesti 24 kiloa painavien varusteiden kanssa. Osa pelastuslaitoksista asettaa korkeampia vaatimuksia, kuin mitä viranomaiset määräävät.
Ruotsissa on keskusteltu, voisiko testien yhtenäistäminen edistää vetovoimaa, jos työnhakijan aikaa ja rahaa ei kuluisi työnhaussa erilaisiin testeihin.
(Lähteet: Maria Albertsson ja Per Larsson/Tjugofyra7)
Teksti: Siiri Pohjoinen Kuvat: Daniel Wirgård ja Cindy van Kerkhof
