Kehonhallinta ja motorinen toimintakyky ovat tärkeitä, ne rakentavat puskuria loukkaantumisia vastaan. Hankkeessa ei tähdätä testitulosten parantamiseen vaan kokonaisvaltaiseen työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitoon. Projektipäällikkö Sami Maunonen veti harjoituksen Pelastuskeskuksen kuntosalilla Vantaalla.
Pelastajan työ on vaativaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, keski-ikä nousee ja eläkeikä on korkea. Moni pohtii jaksamista ja miten pysyä työkykyisenä. Palomies on taktinen urheilija -hanke pureutuu haasteeseen pitkäjänteisesti. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella into on kova, eikä kukaan ole keskeyttänyt.
Palomiehet Markku Julin, Max Martesuo ja Haimi Aaltonen nelosvuorosta kokeilevat Pelastuskes-kuksen kahvihuoneessa Vantaalla uusia kypäriä. Hyvä läppä lentää ja kaikki ovat mukana Palomies on taktinen urheilija -hankkeessa täysin palkein. Max Martesuo, 58, hakee pysyvyyttä uran loppumetreille.
”Liikunta ja uudistuminen on aina kiinnostanut. Olen harrastanut niin futista, kamppailulajeja ja pyöräilyä kuin uintia ja pallopelejäkin. Selkäsairauden myötä nämä ovat vähentyneet, ja olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Vaikka olen viiden vuoden kuntoutuksen aikana tottunut treenaamaan yksinkin, niin ryhmästä saa buustia myös henkiselle puolelle ja jopa ylittämään itsensä. Hankkeessa ei vain aktivoida palomiehiä liikkumaan enemmän, vaan myös ylläpidetään työkykyä.”
Tukee suoraan palomiehen työtä
”Juttelimme tästä hankkeesta vuoron kesken, ja se kuulosti hyvältä ajatukselta. Olen ollut näissä hommissa 28 vuotta, ja harjoittelu on ollut täysin itsestä kiinni. Hienoa, että nyt saa järkeä omaehtoiseen liikkumiseen ja harjoitteluun. Kun menee kolmekymppisen päällä viiskymppisenä treenaamaan, niin aina on joku paikka rikki”, Markku Julin, 52, naurahtaa.
Liikunnasta on tullut Julinin mielestä nyt paljon monipuolisempaa niin liikkuvuuden, koordinaation kuin tasapainon osalta. ”Nämä ominaisuudet ovat kortilla, jos niitä ei tässä iässä treenaa. Ne tukevat suoraan myös palomiehen työtä. Ketteryys ja notkeus eivät ole samoja kuin nuorempana.”
Haimi Aaltosella, 36, oli hankkeen alkuaikoina irronut akillesjänne pohkeesta. ”Kävin myöhemmin täällä keppien kanssa pomppimassa. Sain hyvät ohjeet kotiin kuntoutukseen. Palokunnassa oli ennen yhteisöllisiä joukkuelajeja, mutta nykyään ei enää edes tiedetä, mitä lentopallo on. Hienoa, että nyt on treenattu säännöllisesti porukassa. Muuten treenivihkossa lukisi helposti lähinnä hauistreeniä ja kyykkyjä, ei venyttelyharjoituksia.”
Aaltosen mukaan työssä ei ole aina mahdollista tai ehdi miettiä ergonomiaa. ”Kun on keskitytty myös kropanhallintaan ja liikkuvuuteen, kropasta tulee vähän anteeksiantavampi. Näin se kestää paremmin myös ”huonoja nostoja.”
Mallia urheiluvalmennuksesta
Urheiluvalmennuksen parista tullut projektipäällikkö Sami Maunonen työskentelee ideoimassaan hankkeessa täysipäiväisesti. Hanketta tukee monialainen ohjausryhmä, ja mukana on myös toinen pelastuslaitoksen liikunnanohjaajista osalla työajastaan.
”Pelastusalan toimintaympäristö on todella laaja terveyden ja toimintakyvyn kannalta – se on kiinnostava haaste minulle myös ammatillisesti. On hienoa auttaa ihmisiä, jotka tekevät merkityksellistä työtä.”
Maunosen mukaan tarkoituksena on toimia avauksena uudenlaiselle lähestymistavalle edistettäessä pelastusalan operatiivisen henkilöstön fyysistä toimintakykyä ja työssä jaksamista.
Monipuolisten fyysisten harjoitteiden lisäksi osallistujille kerrotaan esimerkiksi palautumisesta, unesta, kehon lämmönsäätelystä, ravinnosta, motivaatiosta ja opetellaan stressinhallintakeinoja. Ohjattua toimintaa on pääosin työvuoroissa, mutta työrytmin vuoksi toimien tulee ulottua myös vapaa-ajalle. Yhteisissä keskusteluissa ja työpajoissa juttua on riittänyt, usein olisi tarvittu jatkoaika.
Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys maksavat liikaa
Vaativan työn suoritus laadukkaasti tapahtuu Maunosen mukaan tällä hetkellä suurin kustannuksin. Sen maksavat niin operatiivinen henkilöstö omalla hyvinvoinnillaan kuin pelastuslaitokset – ja koko yhteiskunta suurina sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyseläkekustannuksina. Yhdistettynä pahenevaan työvoimapulaan tilanne on huolestuttava.
”Tarve tälle hankkeelle oli selkeä. Jo tässä vaiheessa ilman virallisia tuloksia voi sanoa, että myös jatkohankkeesta olisi varmasti hyötyä”, Sami Maunonen uskoo.
Hän toivoo, että pelastuslaitokset ympäri Suomea sekä Pelastusopisto, Pelastuskoulu ja Työterveyslaitos tekisivät vielä enemmän yhteistyötä. Pitäisi rakentaa ”pelastajan polku”.
Hankkeessa valmistuva materiaali sisältää koulutuskäyttöön soveltuvan kuvitetun manuaalin sekä valokuva- ja videomateriaalia. Se on alan vapaasti käytössä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston kautta. Palosuojelurahaston puoliksi rahoittama hanke alkoi kesäkuussa 2022 ja päättyy toukokuun lopussa 2024.
Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto
Lue koko juttu Pelastustiedosta 8/2023
