Kuvakaappaus: 118 swissfire.ch 3/2020.
Palokunta hälytettiin jouluaattoaamuna sammuttamaan vuonna 1728 valmistuneen kivikirkon tornipaloa. Ensimmäisen yksikön saapuessa sakeaa savua nousi ylhäällä olevista ikkunoista.
”Kirkko oli rakennettu kummulle, jonne noustiin joko portaita tai kapeaa tietä”, palokunnanpäällikkö Simon Schär kertoo.
Koska tie oli tikasautolle liian kapea, paikalle tuotiin työlavalla varustettu kurottaja, joka kuitenkin upposi pehmeään ja märkään maahan. Raskas kurottaja irrotettiin vinttureilla ja sijoitettiin muottivanerilevyjen päälle. Myöhemmin paikalle tuotiin kaksi tikasperävaunua.
Sammutus aloitettiin kirkonkellojen korkeudelle, 22 metriin, nostetulta kurottajan työlavalta. Tornin huipulla näkyvien liekkien luokse se ei ylettynyt.
”Palo oli syttynyt maanpinnan tasolla ja hormipalon tavoin levinnyt puuosia pitkin nopeasti huipulle saakka. Koska paloa ei heti huomattu, kirkon massiiviset puuovet olivat saapuessamme jo palaneet puhki.”
Pelastustoiminnan johtaja Markus Leibundgut sijoitti Langenthalin tukipalokunnan suurtehotuulettimen suihkuttamaan torniin vesisumua.
Paikalle kutsuttu rakennesuunnittelija kielsi menemästä torniin sen betonivälipohjan romahdusvaaran takia. Lisäksi ei tiedetty, kestääkö se jopa 3500 kilon painoisten kellojen putoamisen.
”Pelkäsimme palon leviävän ullakolle, jonne pääsi vain tornin kautta.”
Puoleen päivään mennessä paloa oli rajoitettu siinä määrin, että savusukeltajat saattoivat mennä kurottajan lavalta ikkunoiden kautta betonivälipohjan yläpuolelle. He nousivat kapeita portaita huipulle paikantamaan lämpökameralla ja sammuttamaan viimeiset palopesäkkeet. Goldisbergin palokunta vastasi jälkivartioinnista.
”Vartiossa kello 19:n aikoihin huomasin tornin huipulla tulen kajastusta ja savua. Paikalla ollut yksikkö ei voinut tehdä palolle mitään. Hälytin koko palokunnan”, Schär kertoo.
Pelastustoiminnan johtaja kielsi menemästä sisälle. Palokuntalaiset suihkuttivat perävaunujen tikkailta ikkuna-aukkojen kautta torniin.
”Pian liekit tulivat esiin tornin kuparikattoon puhjenneista aukoista. Emme päässeet niin korkealle”, Schär kertoo.
Varmuuden vuoksi pelastustoiminnan johtaja evakuoi viereisten neljän talon asukkaat. Yhtäkkiä 15 metrin korkuinen tornin huippu romahti kirkon katolle. Syntyneestä aukosta liekit löivät korkealle.
”Nyt saatoimme suihkuttaa täydellä teholla ullakolle. Avasimme kattoon aukon, jonka kautta hyökkäsimme sammuttamaan ullakkopalon.”
Jouluyönä kello 4 siirryttiin jälleen jälkivartiointiin. Jouluaamuna kello 8 nosturi alkoi purkaa kirkon tornin ja katon irtonaisia osia.
Palovahingot olivat noin kolme miljoonaa frangia (euroa). Suurimmat vahingot koituivat sammutusvedestä uruille. Palosyytutkijat päättelivät palon syttyneen lattiatasolla joko kynttilästä tai sähköviasta.
Teksti: Isabelle Grünenwald
118 swissfire.ch 3/2020
Käännös: Risto Lautkaski
