Lääkäri Anna Bågenholm luennoi hypotermiapotilaiten hoidosta myös omien kokemusten kautta. Kuvakaappaus: Tjugofyra7 44/2019, kuva: Per Larsson.
20.5.1999 nuori lääkäri Anna Bågenholm oli kahden kollegansa kanssa Norjan Narvikissa laskettelemassa. Kello 18.30 hän luisui aukosta jään alle. Toverit eivät saaneet häntä ylös ja tekivät hätäilmoituksen kello 18.39.
Kello 19.00 Anna lakkasi hengittämästä eikä hänen pulssiaan enää tuntunut. Kello 19.39 pelastajat saapuivat hiihtäen. Kello 19.45 Anna nostettiin laajennetun aukon kautta.
Kello 19.46 hänet todettiin kliinisesti kuolleeksi. Elvytys aloitettiin.
Kello 19.50 helikopteri laskeutui. Anna intuboitiin ja elvytystä jatkettiin.
Kello 19.56 helikopteri nousi. Elvytystä jatkettiin koko lennon ajan.
Kello 21.00 helikopteri saapui Tromsön yliopistolliseen keskussairaalaan.
Anna siirrettiin leikkaussaliin ja liitettiin sydänkeuhkokoneeseen.
20 minuutin kuluttua kehon lämpötila oli sydämen luona 30 °C, mutta peräsuolessa vain 14 °C. Sydän alkoi itsestään sykkiä hitaasti.
Kolmen tunnin kuluttua kehon lämpötila oli 36 °C. Sydänkeuhkokonetta käytettiin viisi vuorokautta.
24.6. hän nousi istumaan. 10.7. hän otti muutamia askelia. 20.7. hän käveli 200 metriä. 21.9. hänet kotiutettiin. 17.10. hän hiihti ensimmäistä kertaa, vaikka ei vielä voinut käyttää käsiään.
Kahden vuoden kuluttua hän palasi työhönsä.
”Olin keskussairaalan ensimmäinen potilas, joka elvytettiin, vaikka sydämeni oli pysähtynyt. Minun jälkeeni on elvytetty yhdeksän”, Anna kertoo.
Hänen ohjeensa on: ”Ketään ei saa todeta kuolleeksi, ennen kuin hän on sekä lämmin että kuollut. Jos sydän ei lyö, pidä potilas kylmänä ja elvytä. Jos sydän lyö, lämmitä potilasta kohti turvallista kehon lämpötilaa.”
Teksti: Per Larsson
Tjugofyra7 44/2019
Käännös: Risto Lautkaski
