Varautuminen 30.5.2022

Lintukoto katosi, ja paljasti samalla väestönsuojelun nykytilan — pelastuslaitosten varautumisessa paljon petrattavaa

Väestönsuojelu tarvitsisi jatkuvuudenhallintaa ja pitkäkestoisten tilanteiden toiminnan suunnittelua yksityiskohtaisesti. 

Väestönsuojelu tarvitsisi jatkuvuudenhallintaa ja pitkäkestoisten tilanteiden toiminnan suunnittelua yksityiskohtaisesti. 

Pitkä rauhanaika näkyy väestönsuojelussa. Pelastuslaitokset tarvitsevat väestönsuojeluun yhtenäiset, selkeät  ja loppuun saakka mietityt toimintamallit.

Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka kuvailee pelastustoimen valmiutta väestönsuojeluun rapautuneeksi vuosien saatossa.

”Tarvitsemme järjestelmälle päivityksen. Meillä on valtavasti kehittämistarpeita”, hän painottaa.

Samaa sanoo Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen riskienhallinnan suunnittelija Mika Lehestö.

”On eletty lintukodossa. Väestönsuojelu on ollut yhteiskunnassa välttämätön paha, ja sitä kehitystä ovat tukeneet esimerkiksi normiohjauksen kovat lievennykset monen hallituskauden ajalla. Väestönsuojelu on jäänyt orpolapsen asemaan pelastusalalla.”

Sisäministeriö selvittää tämän vuoden aikana väestönsuojien tarpeen ja niiden kunnon. Tietoa väestönsuojelun tarpeista saadaan lisäksi jo valmistuneista Väestönsuojelun toimintamalli -hankkeesta sekä pelastustoimen suorituskykyhankkeen Väestönsuojelun suorituskyvyt -selvityksestä.

Suurta vaihtelua laitoksittain

Jälkimmäisessä sisäministeriön erityisasiantuntijana toiminut Milla Tuominen kartoitti pelastuslaitosten roolia alueellisen varautumisen yhteistyössä. Lisäksi hän määritti väestönsuojelun suorituskykyvaatimuksia.

Tutkimuksessa pelastuslaitoksilta kysyttiin, miten monta henkilötyövuotta ne ovat käyttäneet väestönsuojeluun. 

”Vaihtelu on älyttömän suurta”, Tuominen sanoo.

Varsinais-Suomi ja Helsinki ovat ainoita pelastuslaitoksia, joissa toimii erillinen väestönsuojelun yksikkö työntekijöineen. Muilla pelastuslaitoksilla väestönsuojeluun käytetään pääosin nollasta yhteen henkilötyövuotta.

Tuominen havaitsi, että väestönsuojeluun satsaaminen riippuu paljon pelastuslaitoksen työntekijöistä. Jos laitoksella on aiheesta kiinnostuneita henkilöitä, siihen satsataan.

Kokonaiskoordinaatio ei ole kenenkään vastuulla

Tuomisen mukaan pelastuslaitokset pitivät hyvin tärkeänä sitä, että väestönsuojelun kokonaiskuva olisi pelastuslaitoksen tiedossa. Ne myös toivoivat lainsäädäntöön selvää kirjausta pelastuslaitoksen roolista alueiden varautumisen yhteensovittamisessa. 

”Ongelma on tällä hetkellä se, että virallisesti väestönsuojelun kokonaiskoordinaatio ja yhteensovittaminen ei kuulu minkään organisaation vastuulle.”

Mika Lehestön mukaan paras keino vaikuttaa väestönsuojelun osaamiseen olisi koulutus. Esimerkiksi väestönsuojeluun erikoistuneiden täydennyskoulutukseen pitäisi olla olemassa järjestelmä.

Enemmän jatkuvuudenhallintaa

Lehestö arvioi, että pelastustoimella kyllä on varautumisen suunnitelmia, mutta ne eivät välttämättä ole riittävän tarkkoja tai pitkälle ulottuvia. Hän penää väestönsuojeluun jatkuvuudenhallintaa ja pitkäkestoisten tilanteiden toiminnan suunnittelua yksityiskohtaisesti. 

”Kun meillä on iso maastopalo, saamme kalusteet äkkiä maastoon, mutta kuinka kauan meillä menee kerätä ne maastopalon jälkeen pois? Ollaanko varauduttu siihen, että toimintaa pystytään jatkamaan kolme päivää? Tai mietitty, miten huolto kannattaisi toteuttaa?”

Lehestön mielestä huollon ympärille pitäisi rakentaa oma organisaationsa, jossa olisi selkeät johtosuhteet ja resurssit.

Lue koko juttu väestönsuojelusta Pelastustiedosta 3, joka ilmestyi 4. toukokuuta!

Teksti: Kaisu Puranen

Kuvitus: Petri Vanhanen

Lue lisää