Learning from Excellence (LfE) on menetelmä, jolla voi antaa kollegastaan hyvää palautetta matalalla kynnyksellä. Isona ajatuksena on koota palautteista hyviä käytänteitä, joita voidaan jalostaa kaikkien jokapäiväiseen käyttöön.
”Nainen soitti 112 miehensä yleistilan laskun vuoksi. Myös nainen oli tilanteen takia erityisen kuormittunut. Olin aiemmin lukenut Learning from Excellence (LfE) -raportista palautteen, jossa kuvattiin samankaltainen tilanne, omainen oli ollut huojentunut, koska hänetkin oli vastaavassa tilanteessa huomioitu ja hoidettu sosiaalityöntekijät paikalle. Päätin toimia samalla tavalla kuin LfE-raportissa.” Näin kirjoittaa ensihoitaja omassa LfE-raportissaan. Varsinais-Suomessa reilussa puolessa vuodessa aloittamisesta niitä niitä kirjotettiin 120 kappaletta.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kenttäjohtaja Teijo Ristimäki luonnehtii äskeistä ensihoitajan tekemää palautetta Ilmaiseksi mainokseksi Learning from Excellencelle mutta toteaa sen silti olevan nimenomaan sitä, mistä LfE:ssä on kysymys. Hyvä palaute poikii oppimista hyvistä käytänteistä.
”Tätä on tuotava voimakkaasti tykö”
Ristimäki on lääkintäesimies Vesa Jyrkkäsen ja ensihoitaja Jarmo Määttäsen kanssa ollut tuomassa LfE:tä Suomeen. Toimintojen jalkauttaminen kentälle on vaatinut työtä. LfE-työryhmä on kouluttanut alueen ensihoitajat ja käynyt kertomassa mistä LfE:ssä on kysymys, mistä se on lähtenyt liikkeelle, miten raportteja tehdään ja miten niitä käsitellään.
”Tämä vaatii sen, että ketä sitä lähtee hoitamaan, sen on tuotava asiaa voimakkaasti tykö.” Ristimäki on huomannut luentoja pitäessään erilaisia suhtautumisia. Niistäkin, jotka ovat lähdössä vetämään LfE-projektia omissa yksiköissään, on osa ollut varauksella.
”Jos tätä asiaa ei koe omaksensa, eikä ole valmis tekemään töitä, niin se ei toimi. Asia ei vain etene”, Ristimäki sanoo.
LfE alkoi osassa Varsinais-Suomen ensihoitoa lokakuussa 2017. Vuodenvaihteessa se laajeni koko ensihoitoon. Puolessa vuodessa alueella kirjoitettiin n. 120 raporttia.
Kevyesti keräten
Monet odottavat LfE:stä HaiPron kaltaista sapluunaa, jossa on valmis kaavake, analysointityökalut ja asioita käsittelevä työryhmä. Toistaiseksi LfE toimii kevyemmin. Sähköisellä alustalla on tunnistetietojen lisäksi kaksi kysymystä, joihin vastataan. Mitä tehtiin erinomaisesti? ja Miten tätä toimintaa voidaan hyödyntää jatkossakin?
Ristimäki, Jyrkkänen ja Määttänen keräävät raportit ja tuovat niitä julki. Varsinais-Suomessa pidetään vuosittain neljä alueellista koulutuspäivää ja jatkossa osa ajasta käytettäisiin siihen, että erinomaisia asioita käydään läpi. Lisäksi palveluntuottajia kannustetaan käymään raportteja läpi esim. kuukausikoulutuksissa.
”Potilasturvallisuutta lisääviä, suoraan käyttöön otettavia toimintamalleja ei vielä ole löydetty mutta henkilöstö on saanut paljon positiivista palautetta. Koen, että se on vähintäänkin yhtä tärkeää”, Ristimäki sanoo haastatteluhetkellä (2018). Kiitoksen saaneet käytännöt kuuluvat kentälle ja ehkä niistä otetaan mallia.
Mieleenpainuvimpana palautteena Ristimäki esittelee ensihoitajan hyvää asennetta koskevan palautteen. Siinä todetaan, että vaikkei asennetta voi opettaa, niin jotain voidaan kuitenkin tehdä. Ristimäki lähetti palautteen jokaiseen työpisteeseen ja pyysi asettamaan sen kaikkien nähtäville.
Mieleen jäänyt raportti
Mitä tehtiin hyvin?
Hänellä on hyvä asenne tehtäville. Moni pähkäilee, miksi joku on soittanut apua. Kokenut ensihoitaja jaksaa edelleen suhtautua kaikenlaisiin tehtäviin hyvin. Turha valittaa. Työ hoituu mielekkäämmin, kun ajaa annetut tehtävät ja keskittyy työhön sen sijaan, että miettii miksi 112:een on soitettu.
Miten tätä voidaan hyödyntää jatkossa?
Olemme töissä täällä. Meidän pitäisi ajaa ne keikat, jotka meille annetaan, oli niissä päätä, häntää tai ei mitään. Asennetta ei voi kouluttaa, se lähtee itsestä. Työvuoroni oli paljon mukavampi, kun sain olla tämän ensihoitajan kanssa. Vaikka keikkaa riitti koko yön, niin niistä ei kiukuteltu. Ja tehtävät hoidettiin huolellisesti eikä menty siitä mistä aita on matalin.
Jokainen voisi ajatella omalla kohdallaan, että vaikka kuinka harmittaa, niin silti mennään asenteella, koska työpari ei välttämättä jaa ajatusta keikan tyhmyydestä ja turhuudesta.
Teksti Marko Partanen
Kuva Dimitri Lisitsyn
Juttu on julkaistu Systolessa 4/2018.
