SYSTOLE 15.7.2023

Ryhmä soi yhdessä – Ryhmädynamiikkaa Popedan tavoin

28 000 Popeda-fania pakkautui Tampereen Ratinan stadionille elokuussa 2018. Uusinta on luvassa, kun bändi soittaa loppukesällä (2023) jäähyväiskeikkansa samassa paikassa. Viimeksi Podeda ajoi Ratinan lavalle vanhoilla autoilla ja vähän sen jälkeen Runnirockiin ambulanssilla, mitäköhän nyt on luvassa?

28 000 Popeda-fania pakkautui Tampereen Ratinan stadionille elokuussa 2018. Uusinta on luvassa, kun bändi soittaa loppukesällä (2023) jäähyväiskeikkansa samassa paikassa. Viimeksi Podeda ajoi Ratinan lavalle vanhoilla autoilla ja vähän sen jälkeen Runnirockiin ambulanssilla, mitäköhän nyt on luvassa?

Popeda-yhtye saapui Runnirock-festareille (2018) ambulanssilla. Ei potilaana, vaan tohtori Mustajärven johtamana sokkihoitotiiminä. Kyydin oli järjestänyt paikallinen ambulanssitehdas Profile Vehicles. Kirtaristi Costello Hautamäki kertoi tuolloin bändin konstailemattomat tiimityön salat.

Oma päätä ja kompromisseja

Popedassa tiimityö on vaatinut kompromisseja mutta myös oman pään pitämistä, yhtyeen kitaristi Hautamäki kertoo. Hän säveltää Popedalle biisejä, jotka Pate Mustajärvi sanoittaa. Hautamäki arvelee säveltäneensä 200 kappaletta, joista viidestä on tullut hitti.
Kun Hautamäki on tyytyväinen omaan sävellykseensä, hän ei hyväksy mitä tahansa sanoitusta. Hyvä esimerkki tästä on Hautamäen säveltämä ”Kellot lyö” -biisi.
”Jouduin studiossa vähän rähjäämäänkin Mustajärvelle. Sanoin, että tää on hyvä biisi, jota et kyllä pilaa laulamalla jostain automatkasta mummolaan tai mummon kaappikellosta. Nyt vaaditaan jotain äijempää. Sitten se kirjoitti, että: nyt ämmä kellot lyö. Mä sanoin, että tossa on sitä jotain. Jatka tota.”

Maton alla on tavaraa

On selvää, että välillä bändin kesken syntyy skismaa. Miten se hoidetaan?
”Varmaan ihan väärin, koska kyse on viidestä äijästä. Koska me ei ruveta lyömään toisiamme, niin vuosien varrella sinne maton alle on lakaistu aika paljon tavaraa, mutta on siellä vieläkin tilaa. Kyllä ne sieltä joskus esiin tulevat, mutta kyllä ne siellä aika hyvin pysyvätkin. Suomalainen mies ei puhu eikä pukahda, se vaan puree hammasta ja ottaa etäisyyttä – että perkeleen Mustajärvi pidä tunkkis”, Hautamäki sanoo. Pääsääntöisesti maton alle lakaistut asiat pysyvät piilossa, koska bändin jäsenet joustavat.
”Kun tiedän, että tuo joustaa tässä kohtaa, niin mä joustan sitten toisessa kohtaa. Jokainen hoitaa jonkun asian toista paremmin.”

Costello Hautamäki on soittanut Popedassa kitaraa 41 vuotta.

Yhteinen näkemys

Popedassa ei ole ollut musiikillisia erimielisyyksiä. Hyvä esimerkki tästä on bändin 40-vuotiaan taipaleen kunniaksi tehty stadionkonsertti, johon Hautamäki laati biisilistan. Kun Ratinan stadionille pakkautui 28 000 fania, bändin keulakuvalla oli vain yksi toive.
”Mustajärvi sanoi, että jos hän saisi yhden biisin laulaa, niin hän olisi tyytyväinen. Se oli sellainen Sammakkalaulu 70-luvulta.”  Hautamäki teki lopulta listan, mikä sopi kaikille. Siinä oli Sammakkalaulu.

Harjoittelemme tiimityötä

Popedan ei tarvitse harjoitella osaamista, vaan tiimityötä. Takapakkia bändille ei tule, Hautamäki lupaa.
”Meidän ei tarvitse treenata treenaamisen takia, vaan treenaamme sitä, että hitsaudumme yhteen, jotta keikoilla nähdään, että toi on se Suomen ykkösnyrkki.”
Kun Popeda palasi puolen vuoden tauolta ensimmäisiin treeneihin, soitto kuulosti Hautamäen mielestä koulubändiltä. 
”Minkäänlaista yhteissoittoa ei ollut. Kaikki olivat unohtaneet, että kun toi soittaa noin, niin mun täytyy soittaa näin. Emme nivoutuneet yhteen.”

”Tulee tarve vastata”

Hautamäki innostuu helposti toisten hyvästä tekemisestä, jolloin hänelle tulee tarve vastata.
”Kun huomaan, että ahaa, toi vetää noin, niin ajattelen, että kyllä täältäkin pesee. Jos alkaa luumuilemaan, niin huomaan nopeasti, ettei pysy draivissa.”
Hautamäen mukaan rajusti laulavan Mustajärven vieressä on pysyttävä samalla aaltopituudella. Keikan aikana jokainen soittaja on vuorollaan viejän roolissa.
”Johtajuus pyörii artistilta toiselle. Se on vähän niin kuin lentopallo, jossa kaikille tulee syöttöjä.”

Teksti Marko Partanen
Kuvat Vesa Holmala

Juttu on julkaistu Systole 5/2018 -lehdessä.

Lue lisää