Petri Aspegren tutki ensihoitajien työhyvinvointia Psyykkiset kuormitustekijät ja työuupumus ensihoitotyössä -pro gradu -tutkimuksessaan.
”On hirveän hienoa ohjata motivoituneita opiskelijoita, mutta sydäntä särkevää, kun tietää, minkälaisiin oloihin he työllistyvät”, Petri Aspegren sanoo. Kentällä odottavat kiire, heikosti kehittyvä ura sekä työ, johon voi vain vähän itse vaikuttaa. Jotta ensihoitajat pysyvät alalla, on työhyvinvointia kehitettävä jatkuvasti. He ansaitsevat paremman työelämän.
Viimeisimmät vuodet eivät ole olleet helppoja, haasteet ovat kulkeneet läpi linjan opiskelijasta konkariin ja johtajasta työntekijään. Koronan ja hoitoalan työtaistelun pelkoa kylväneet lonkerot ovat ulottuneet niin ikään työkentältä alan oppilaitoksiin asti. Oulun ammattikorkeakoulun ensihoidon lehtori Petri Aspegren on useaan otteeseen saanut kannustaa opiskelijoitaan.
”Huippuarvosanoin lukiosta tulleet opiskelijat ovat motivoituneita ja pääasiassa hyvin selvillä, minkälainen työnkuva heitä odottaa. Tietty innostuneisuus kuitenkin katoaa, kun arkirealismi näyttäytyy heille työharjoitteluissa”, Aspegren sanoo.
Työstä pidetään, ongelmat hämmentävät
Opiskelijat pitävät varsinaisesta ensihoitotyöstä, mutta ovat ihmeissään, kun useat alalla olevat eivät viihdy työssään. Kuormituksen lisäksi organisaatio ja hyvinvointialueuudistukset aiheuttavat kipuilua, josta opiskelijat saavat harjoitteluissaan osansa.
Vihoviimeisenä työtaistelu pahensi tilannetta entisestään, se nosti ilmoille ikäviä puheita ja asenteita sekä uhkasi lykätä valmistumisia. Aspegren onkin tämän tästä keskustellut asioista opiskelijoidensa kanssa. ”Olen pyrkinyt tuomaan esiin, että kyse on vain lyhyestä ajanjaksosta ja sitä, että kriiseistä on mahdollista seurata jotain hyvääkin.” Hän näkee, että keskustelut ovat tuoneet hämmennykseen helpotusta.
Kaipaisin kentän työhön enemmän arvostusta, mutta olen pahoillani, kun työtaisteluaika osoitti arvostuksen olevan vähissä.
Lisää avoimuutta
Aspegren on tutkinut pro gradu -työssään ensihoitajien työhyvinvointia. Yksi työn johtopäätöksistä oli, että johdon ja työntekijöiden välistä avoimuutta tulisi lisätä. ”Puutteellinen johtaminen ja heikko tiedonkulku ruokkivat epätietoisuutta ja luovat pelkoa tulevaisuudesta.”
Motivoituneet ensihoitajat kertoivat toivovansa enemmän urakehitysmahdollisuuksia. ”Kun ensihoitaja valmistuu, hän on heti uransa huipulla. Työ opitaan muutamassa vuodessa, minkä jälkeen työ jatkuu samankaltaisena”, Aspegren sanoo. Mielekkyyttä voisivat lisätä myös vastuualueiden kehittämiseen annettava erillinen työaika sekä omien vahvuuksien tai mielenkiinnon kohteiden kytkeminen työhön. ”Työhyvinvointi heikkenee ja uupumus tulee, kun ihminen ei pysty vaikuttamaan työhönsä.”
Työnohjausta kaivataan
Konkreettisena parannusehdotuksena ensihoitajat ehdottivat työnohjauksen aloittamista. Opettajan työssään Aspegren on uusimman ensihoitajaryhmän tutoropettaja ja mukana hankkeessa, jossa ryhmän opiskelijat jaetaan pieniin oppimispiireihin, jotka tapaavat säännöllisesti. ”Mahtavaa, että työnantaja on antanut paukkuja tähän työhön. Opiskelijat pääsevät siten osaksi ainakin yhtä kiinteää ryhmää, eikä ketään jätetä yksin.” Aspegren suunnittelee käsiteltävistä asioista rungon sen perusteella, mitä ryhmissä nousee esiin, pääpaino on kuitenkin opiskelijan kohtaamisessa. Tässä hankkeessa Aspegren pääsee liittämään mielenkiinnonkohteitaan omaan opetustyöhönsä, mikä on juuri sitä, mitä hän oman pro gradu -työnsä perusteella peräänkuuluttaa.
Samalla opiskelijapienryhmäkeskustelut ovat niin ikään pro gradu -työstä esiin noussutta vertaistukea, jonka tutkimukseen vastanneet ensihoitajat kertoivat hyödylliseksi asiaksi. Aspegren arvioikin, että Ensihoitajille saattaisi olla hedelmällistä, jos työnohjausta voitaisiin antaa työpareittain tai pienissä vertaisryhmissä.
Yhteisöllisyys on voimavara
Ensihoitajat mainitsivat voimavarakseen yhteisöllisyyden ja hyvän työparityöskentelyn. Jotkut mainitsivatkin, että hyvät työkaverit ovatkin ainoa asia, minkä takia he vielä jaksavat tehdä ensihoitoa. Toimimattoman työparityöskentelyn kerrottiin muuttavan työn nopeasti raskaaksi kestää.
Työntäyteisen vuorotyön kerrottiin kuormittavan monella tavalla. Aspegren nostaa yhdeksi esimerkiksi sen, kun ensihoitajat joutuvat laiminlyömään omaa hyvinvointiaan. ”Kun joutuu karsimaan omista perustarpeistaan, kuten syömisestä, juomisesta tai wc-käynneistä, se vaikuttaa motivaatioon. Jos ei pysty huolehtimaan itsestään, niin ei pysty huolehtimaan muistakaan.”
Teksti ja kuva Marko Partanen
