Ammattiliittojen mielipiteet erosivat toisistaan paljon, kun puhe oli työajasta ja viikkotyöajasta. Ensihoitajat ihmettelivät, joten me otimme liitonmiehet puhutteluun.
Kun poikkeuslupaa haetaan, on työpaikan henkilöstöyhdistyksiä kuultava. Ammattiliitto ei siis anna lausuntoa, vaan sen tekee työpaikalla toimiva henkilöstöyhdistys, joka kylläkin kuuluu yhdistyksenä ammattiliittoon. Kun henkilöstöyhdistys ryhtyy laatimaan lausuntoa, niin sen taustalla oleva ammattiliitto tietenkin tukee sitä. ”Juristimme varmistavat, että poikkeuslupahakemukseen kirjataan oleellisimmat asiat, kuten ylityö-, koulutus-, ja vuoronvaihtomahdollisuudet. Puhutaan 10+10 -mallista, jossa kympit tarkoittavat vuorovaihto- ja ylityökertoja”, Suomen pelastusalan ammattilaisten järjestön (SPAL) johtaja Kim Nikula sanoo.
Henkilöstöä kuultava
Ellei työpaikalla ole luottamusmiestä tai luottamusvaltuutettua, kuulemismahdollisuus varataan työsuojeluvaltuutetulle. Mikäli työpaikalla ei ole ollenkaan työntekijöiden edustajaa, on kullekin työntekijälle, jota päätös koskee, varattava erikseen tilaisuus lausunnon antamiseen. ”Jokainen poikkeuslupa ja hakemuskerta on oma, ainutlaatuinen prosessinsa, vaikka tuntuu, että niitä yritetään nyt jostain syystä tasapäistää”, Siun soten Tehyn pääluottamusmies Markku Nuutinen sanoo.
Tehyn lakimiehet Juho Kasanen ja Ilkka Wennberg neuvovat luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja, miten hakemuksesta tehdään työsuojeluasiat huomioiva. Kasanen ja Wennberg kannustavat osapuolia käymään asiasta avointa keskustelua ennen hakemuksen jättämistä.
Lausunto tuskin vaikuttaa
Luottamusmies Nuutinen sekä lakimiehet Kasanen ja Wennberg eivät ole vakuuttuneita ammattiliittojen lausunnon vaikuttavuudesta.
”Minusta ne vaikuttavat vain vähän AVI:n päätökseen. Ammattiliittojen lausunnolla on merkitystä lähinnä rajatapauksissa, jolloin voidaan saada myönteinen päätös”, Nuutinen sanoo.
Hänen näkemyksensä mukaan AVIn työsuojeluosastolla on ollut vaihtuvuutta, mikä on vaikuttanut lupien myöntämisessä totuttuun linjaan. Wennberg puolestaan sanoo, että jos työntekijät vastustavat asiaa, niin se on syytä olla kirjattuna ja hyvin perusteltuna.
”Mitä mieltä jäsenet ovat?”
”Kun paikallinen luottamusmies ottaa meihin (Tehy) yhteyttä ja kertoo, että poikkeuslupaa haetaan, ensimmäinen kysymyksemme on: Mitä meidän jäsenemme ovat asiasta mieltä? Luottamusmiesten tärkein tehtävä on ajaa työntekijöiden etuja”, Kasanen sanoo.
SPAL kysyy säännöllisesti jäsenistönsä mielipiteitä. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on: Minkälainen työaika edistää heidän työhyvinvointiaan ja työssäjaksamistaan”, Nikula sanoo.
Nuutinen edustaa Siun sotessa 130 tehyläistä.
”Voin kysyä ja huomioida jokaisen kannan. Käytän netissä tehtäviä profiloituja kyselyjä sekä järjestän jäseniltoja, joissa asioita käsitellään kulloisenkin tiedon valossa.” Keräämäänsä tietoa Nuutinen käyttää neuvotteluissa ja tuo julki jäsenilleen.
”Heidän tietonsa tulisi olla oikeat ja ajantasaiset. Tunnetusti käytävä- ja tornihuhut kuitenkin vellovat tahtoen tai tahtomattaan, siksi tietoa on tuotava usein”. Nuutinen sanoo.
AVI kuitenkin lopulta päättää, olivatpa työnantaja ja työntekijä mitä mieltä tahansa.
Erilainen kanta
Ammattiliittojen erilainen kanta työaika- ja viikkotyöaika-asiassa hämmentää työntekijöitä. Wennbergin mukaan ensin on huomioitava, minkä työehtosopimuksen mukaan työtä tehdään, jonka jälkeen voidaan aloittaa keskustelu viikkotuntimääristä.
Teknisessä sopimuksessa viikkotuntimäärä on 40, jolloin kahden tunnin lisäys viikossa on maltillinen. Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES) ja tuoreessa SOTE-sopimuksessa viikkotuntimäärä on 38,25, johon verrattuna 42 viikkotuntia on jo lähes neljä tuntia pidempi.
”Se ei mielestämme enää ole maltillinen”, Nuutinen sanoo.
Wennberg toteaa, että yksityisen puolen työehtosopimus mahdollistaa vain 38,25 tunnin viikkotyöajan, eikä siitä voi poiketa.
SPAL:n jäsenet kuuluvat eri työ- ja virkaehtosopimusten piiriin. Henkilöt, jotka tekevät vähintään 51% työajastaan pelastuksen tehtäviä, kuuluvat tekniseen sopimukseen, jossa on määritelty enintään 40 tunnin viikkotyöaika. Nikulan mukaan poikkeusluvalla tehtävä 42 tunnin viikkotyöaika on ainoa tapa turvata pelastustoimessa aika ajoin tehtävä työ.
”Meillä ei ole mitään 38,25 tai 40 tunnin viikkotyöaikaa vastaan, mutta SPAL:n vaatimukset eivät edenneet työnantajan leirissä. Pelastusjohtajat ry:n viesti oli yksiselitteinen, mikäli työntekijät haluavat tehdä 24 tunnin työvuoroja, on 42 tunnin viikkotyöaika pelastuksen puolella ainoa, mikä toimii.”
Kuten kenttä tahtoo
Nikula kannustaa systemaattisesti pyörivään 1+3 -työkiertoon.
”Kyselyjen perusteella parhaimmillaan yli 90% jäsenistämme kannattaa poikkeusluvallista 42 tunnin viikkotyöaikaa. Kunnioitamme toiminnassamme jäsenistömme tahtoa ja ajamme sitä eteenpäin”, Nikula sanoo.
24 tunnin työvuorot istuvat pitkällä tasoittumajaksolla mihin viikkotyöaikaan tahansa.
”1+3-kierto on joka tapauksessa säästösopimus millä tahansa viikkotyöajalla. Vuoronvaihtoja on yksi kolmen sijasta, jolloin ’ylityöriski’ on vain 33% kolmivuorotyöhön verrattuna”, Nuutinen laskeskelee.
Kasanen ei osaa sanoa, miksi julkisen puolen viikkotuntitoiveet ovat niin erilaisia. Hän kehottaa muistelemaan 24 kiky-tunnista tullutta meteliä ja pohtimaan, mitä 40 tai 42 viikkotuntia tarkoittaa.
”Tehyn mielestä pidemmän työviikon pitäisi näkyä myös palkassa”.
Ylimääräiset tunnit maksuun
Kasasen mielestä ylimääräisten viikkotuntien korvaamisesta olisi hyvä neuvotella erillinen sopimus. Kun viikkotunteja tehdään enemmän kuin työehtosopimuksessa on sovittu, niin laskennallinen tuntipalkka vähenee.
Nuutinen muistelee, että joissakin palokunnissa on aikoinaan tehty sopimuksia, joissa työntekijät tekevät kaksi ylimääräistä viikkotuntia ilmaiseksi, kun taas toisissa paikoissa tehty työ kompensoidaan jotenkin. ”On mielenkiintoista, että tässä unohdetaan eri työehtosopimuksien erot. Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES) määrää yleistyöajan viikkotuntimääräksi 38,25, jolloin ensihoitajat tekevät lähes tuplat ilmaista työtä vaikkapa 40 viikkotuntimäärää tekeviin palomiehiin nähden. Näkemyksemme mukaan ’ylimääräinen työ’ on unohdettu tiukan talouden aikana ja siihen on suostuttu, kunhan 24 tunnin työvuoroista koostuva rakenne säilyy”.
Nuutinen huomauttaakin, että jos asiaa tarkastellaan työehtosopimuksen ja viikkotyöajan näkökulmasta, niin ylimääräiset tunnit ovat ylitöitä. ”Ylimääräiset tunnit ovat paikallisneuvotteluissa yksi liikkuva osa. Etujen ja haittojen puntaroinnissa ne päädytään monesti tekemään ilmaiseksi”.
SPAL:n Nikula on samoilla linjoilla. ”Viikkotuntien kompensoiminen työntekijöille on perusteltua. Näin on tehty esimerkiksi Pohjois-Savossa. Olennaista on myös se, että tehtäväkohtainen palkka vastaa työn vaativuutta.”
Puolesta ja vastaan
SPAL:n jäsenistö on ottanut vain vähän kantaa viikkotyöajan pitkään tasoittumisjaksoon, joka voi olla 52 viikon mittainen.
”Kuuntelemme jäsentemme toivetta. He ovat kokeneet, että pitkät tasoittumisjaksot mahdollistavat paremmin siviilielämän suunnittelun ja sovittelun”, Nikula sanoo.
Tehyn kanta on pyrkiä lyhimpään mahdolliseen tasoittumaan, joka ei kuitenkaan ole kynnyskysymys. Pidemmillä tasoittumisjaksoilla Tehy haluaa kuitenkin pitää työvuorolistat mahdollisimman tasaisina.
”Itse en näe 52 viikon tasoittumisaikaa hirveän huonona. Se mahdollistaa joustavuutta sekä työnantajan, että työntekijän puolelta. Sen sijaan sijaisilla työsopimuksen mukainen viikkotuntien tasoittuminen on hankalasti laskettavissa”, Nuutinen pohtii.
”Työntekijä voi hyötyä pitkästä tasoittumisjaksosta saamalla pidempiä vapaa-aikajaksoja. Valitettavan usein työnantajan ajatus on kuitenkin säästää tasoittamalla ylityö antamalla vapaata toisessa kohdassa listaa”, Wennberg sanoo. Työehtosopimuksen mukaan työvuoromuutoksia voidaan tehdä vain työntekijän suostumuksella.
Tehy ei kannusta tekemään pitkiä tasoittumisjaksoja nimenomaan erilaisten ylityökikkailujen takia. ”Pitkiin tasoitusjaksoihin liittyy myös pieni miina, jos työsuhde päättyy pitkän tasoitusjakson aikana, voi työntekijä jäädä työnantajalle velkaa tekemättömien työtuntien muodossa, mikä vähennetään loppupalkasta, Kasanen toteaa.
Erilaisia työaikoja samassa työpaikassa
On kaksipiippuista mutta täysin mahdollista, että sama työnantaja teettää erilaisia työaikoja.
”Kun jaksot ovat selkeitä ja sopimukset kunnossa, tasoittuma ratkaisee”, Nuutinen sanoo. Hän huomauttaa, että jos työnantajalla on sekä 12 tunnin ja 24 tunnin yksiköitä, niin 24 tunnin yksiköissä tehdään ilmaista työtä. Saman työnantajan teettämät erilaiset työajat myös hankaloittavat työntekijöiden edunvalvontaa. Tällöin eri viikkotyöaikoja tekevät töitä eri suuruisilla tuntikorvauksilla tai pitempiä viikkotyöaikoja tekevät niin sanottuja ilmaisia tunteja. Lisäksi 12 tunnin työvuoroja ei voida tehdä 40:n tai 42 tunnin viikkotyöajan puitteissa.
Poikkeusluvalla voidaan pääsääntöisesti tehdä töitä enintään 24 tunnin vuoroissa, jolloin on mahdollista teettää myös lyhyempiä työvuoroja. Nikula näkee suurimpana haasteena sen, että 24-tuntisia työvuoroja tehden saavutettu säännöllinen työrytmi menetetään, jos tehdään lyhyempiä työvuoroja.
”SPAL:n toive on, että työrytmi säilyy säännöllisenä. Satunnainen lyhyempi vuoro on hyväksyttävää, kunhan se ei riko liikaa säännöllistä työrytmitystä.”
”Jos AVI:n lupaehdot sallivat, niin molempia työvuoron pituuksia voidaan toteuttaa. Työnkierto on mahdollista eri yksiköiden välillä, kunhan tasoittumisjakso menee järkevästi. Hän arveleekin, että sekaisin 12 ja 24 tunnin työvuoroja tehden, saattaa palkanlaskijalle ja listojen tekijälle aiheutua päänsärkyä. ”Olemme pari kertaa törmänneet tällaiseen menettelyyn. Siinä oli vaikea valvoa, mikä työaika työntekijällä on ja mistä syntyy ylitöitä”, Kasanen sanoo.
Monia viikkotyöaikoja
On hankala määrittää viikkotyöaikaa ja tasoittumisjärjestelmää, jos henkilö tekee kahta viikkotyöaikaa saman työehtosopimuksen sisällä. Erityisesti ylitöiden hahmottaminen on tällöin vaikeaa, Nikula pohtii.
Nuutinen pohtii sanoin.
”Kahta viikkotyöaikaa voi tehdä silloin, kun työntekijä tekee työnkiertoa. Esimerkiksi silloin, kun työntekijä vaihtaa 24 tuntia päivystävästä ja 42 tunnin viikkotyöajan yksiköstä 12 tuntia päivystävään ja 38.25 tunnin viikkotyöaikaa tekevään yksikköön. Tällöin työntekijälle solmitaan erillinen b-sopimus. Käytännössä kaikki on mahdollista, kunhan saadaan järjesteltyä niin, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.”
Kasanen kertoo tapauksista, joissa työntekijä sijaistaa lyhempää viikkotyöaikaa tekevää esimiestä. “Tällöin työajan pitäisi seurata työtehtävää. Ongelmasta päästään toki eroon, kun haetaan koko alueelle poikkeuslupa, jossa 38,25 tunnin viikkotyöaika on mahdollinen.”
Kun lepoajoista poiketaan
Pääsääntöisesti lepoaikaa pitää noudattaa. Jos sitä ei noudateta, lupa raukeaa. ”Jos lepoajasta pitää poiketa, se on määriteltävä poikkeuslupahakemuksessa”, Nikula sanoo. Kasanen muistuttaa, että lepoaika perustuu EU:n työaikadirektiivissä olevaan työntekijän suojeluun. Sen tarkoitus on suojella työntekijää liialliselta rasitukselta.
“Työnantaja vastaa lopulta siitä, että lepoajat toteutuvat.”
Ensihoidossa sattuu force majeure -tyyppisiä tilanteita, joissa lupaehtojen rajatapauksia on ratkottava nopeassakin ajassa. ”Tulevaisuudessa olisi hyvä miettiä ja kirjata myös mahdolliset ylitöiden aiheuttamat poikkeukset hakemukseen. Uskoisin esimerkiksi, että jos työvuoro venyy kaksi tuntia ja työntekijälle jää vuorojen välille 70 tuntia aikaa toipua, niin se kyllä riittää, Nuutinen naurahtaa.
12 tunnin työvuoroissa tehdään yleistyöaikaa, jolloin vuorokausilevon on täytyttävä. Se, että vuorokausilevosta poiketaan, edellyttää keskusteluita työnantajan ja työntekijöiden välillä, mutta lakia on silti noudatettava.
Yksityisessä ensihoidossa tehdään aina jaksotyöaikaa, ellei työn toisella tavalla teettämiseen ole haettu poikkeuslupaa.
”Jaksotyöajassa noudatetaan sen mukaista käytäntöä, mikä mahdollistaa tilapäisesti myös yhdeksän tunnin lepoajan. Tällöin lepoajan ylitys on korvattava työntekijälle seuraavan lepoajan yhteydessä. Vastuu oikeanmittaisista työajoista on työnantajalla, eikä työntekijä joudu siitä pulaan”, Wennberg sanoo.
Työaika-asiat sopimuksiin
SPAL kannattaa 24 tunnin työvuorojen ja pitempien viikkotyöaikojen sisällyttämistä KVTES -ja SOTE-sopimuksiin. Nikulan mukaan se helpottaisi huomattavasti koko prosessia. Pelastustoiminnalle tämä olikin jo kirjattuna, kunnes uuteen työaikalakiin tuli virhe ja kirjaus poistui.
”Työnantajat ja työntekijäjärjestöt pystyivät sopimaan paikallisesti omista työajoistaan. Ikävästi kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi uuden työaikalain myötä. Se on harmi, sillä siitä tuli hyvää palautetta”, Nikula kertoo.
Nuutisen mukaan työaika-asioiden kirjaaminen voisi olla ratkaisu poikkeuslupamenettelyssä käydylle kissa ja hiiri -leikille. Hän näkee, että se voisi avata ovet paikalliselle sopimiselle.
”Sinne on saatava myös palkkakirjaus, sillä ilmaista työtä on tehty jo liian kauan.”
Ennen kuin 24 tunnin työvuoroista ja viikkotyöajasta voidaan sopia, se edellyttää, että virhe voimassa olevassa työaikalaissa korjataan. Pelkkä työaikalain korjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan asia on saatava myös sopimuksiin. Kun Kasanen kysyi Tehyn jäsenten kantaa työaika-asioiden kirjaamisesta KVTES- ja SOTE-sopimuksiin, enemmistö oli kirjaamisen kannalla. Hänen mukaansa paikallinen sopiminen toisi enemmän pelivaraa ehtojen sopimiselle, jossa myös työntekijät saisivat neuvotteluihin enemmän vipuvartta.
”En pidä työaika-asioiden kirjaamista sopimuksiin mahdottomana myöskään yksityisellä puolella, jos se laki nyt muuttuu. Tähän pitää saada jäsenistömme kanta”, Wennberg sanoo. Hänen mukaansa yksityisen puolen sopimista kuitenkin hankaloittaa se, että kaikilla työpaikoilla ei ole luottamusmiestä.
Loppukaneetit
”Poikkeuslupaan perustuvan työaika herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Ammattiliittojen tulisi kuulla tarkkaan kentältä tulevaa ääntä ja linjata näkemyksiään sen perusteella. 42 tunnin viikkotyöaikaa ei pitäisi demonisoida tai vaikeuttaa sen toteuttamista periaatteellisista syistä.”
– Kim Nikula, Suomen pelastusalan ammattilaisten järjestön johtaja –
”Poikkeuslupaa tulisi puoltaa tai vastustaa yhteistuumin. Erimielisyys heikentää lausunnon voimaa, aiheuttaa päänvaivaa AVIlle ja antaa työnantajalle työkalun hajottaa pakkaa. Jos henkilöstöjärjestöt ovat erimielisiä, sitä ei kannata näyttää työnantajalle neuvottelupöydässä, vaan ratkoa erimielisyydet kulisseissa. On hyvä selvittää avoimesti, mitä minkäkin työajan tai viikkotuntivaihtoehdon tekeminen tarkoittaa. Ammattiliiton vahvuus perustuu yhtenäisyyteen ja joukkovoimaan.”
– Juho Kasanen, Tehyn lakimies –
”Yksityisessä ensihoidossa työskenteleville Tehyn jäsenille tehtiin kysely, jonka mukaan työaika näytteli työhyvinvoinnissa ja työssäjaksamisessa isoa osaa. Toivottavaa olisi, että heilläkin olisi mahdollisuus vaikuttaa paremmin työvuoroihinsa, esimerkiksi tekemälläautonomista työvuorosuunnittelua kuten joissakin terveydenhuollon yksiköissä on. Kannustaisin työnantajia kokeilemaan tätä.”
– Ilkka Wennberg, Tehyn lakimies –
”Siellä, missä 24 työvuorot nähdään järkeviksi ja henkilöstö niitä haluaa tehdä, se on ok. Pelkkänä säästökeinona työajan teettäminen ei ole ok. Poikkeuslupa-asiat menivät jo hetken hyvään suuntaan, kunnes työneuvoston tekemät oikaisut romuttivat alkavan muutoksen. Viikkotyöajasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Neuvottelutoiminnalle on edelleen suuri tarve, työajan kehittämistä ja työaikasuojelua ei voi koskaan korostaa liikaa.”
– Markku Nuutinen, Tehyn pääluottamusmies, Siun sote –
Teksti Dimitri Lisitsyn, Anu Venesoja
Lue lisää aiheesta:
Työaikakysely kertoi myös kentän tilanteen
Työaikakysely: Työaika on mielekkyyttä ja jaksamista
Työaikakysely: Työaika on ikuinen kiistakapula
Voiko ylityöksi venyvästä keikasta kieltäytyä
Onko aktiivityöaika 50% vai enemmän
