Vuonna 2021 tehtyyn ensihoidon työaikakyselyyn jätettiin runsaasti vapaamuotoisia kommentteja. Niistä oli tunnistettavissa useampi työaikaan ja työskentelyoloihin liittyvä teema, mutta lähes poikkeuksetta vastauksissa toistuivat viittaukset työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.
Vapaamuotoisia kommentteja kirjoitti kaikkiaan 440 vastaajaa. Kommenttien runsaan määrän takia pyrimme muodostamaan niistä yleiskuvan ja nostamaan esiin mielenkiintoisia teemoja.
Suurin osa kommenteista sisälsi viittauksia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Ne toistuivat niin valtakunnallisesti yhtenäisiä käytäntöjä, paikallista sopimista, työntekijöiden kuulemista, työvuorosuunnittelua kuin työvuorojen pituuttakin käsittelevissä vastauksissa. Työssä jaksamisella koettiin olevan yhteys työ- ja potilasturvallisuuteen, työntekijöiden pysymiseen alalla sekä rekrytointivaikeuksiin.
Yhteneviä käytäntöjä kaivataan
Vastaajat toivoivat, että poikkeuslupia myönnettäessä käytettäisiin koko maan kattavia yhtenäisiä käytäntöjä. Organisaatioiden kesken erilaiset poikkeuslupien myöntämiskäytännöt hämmensivät vastaajia. He kokivat, ettei Aluehallintoviraston (AVI) toiminta ole ollut tämän suhteen tasalaatuista. Vastauksissa ehdotettiin esimerkiksi ensihoidon 24 tunnin työvuorojen kirjaamista tulevaan SOTE-sopimukseen.
”Avin päätökset poikkeuslupien perusteissa vaihtelevat suuresti. Nämä pitäisi olla linjassa keskenään. Esim. erääseen organisaatioon myönnettiin 42 h/viikossa -työaika, jossa vuoronvaihdot olivat mahdollisia. Toiseen organisaatioon myönnettiin vain 40 h/viikossa -työaika, mutta sanamuoto oli sellainen, että se estää vuoronvaihdot, koska vuorojen välissä tulee olla aina 72 h vapaata. Työntekijöiden jaksamiseen tällainen poikkeuslupa ei vaikuta ainakaan positiivisesti, kun itse ei voi vaikuttaa mitenkään työvuorojen toteutumiseen.”
Poikkeuslupiin kirjatut ehdot on myös voitu tulkita eri tavoin eri palveluntuottajien välillä.
”Minusta on outoa, kuinka eri tavoin työnantajat voivat tulkita poikkeusluvan ehtoja, vaikka eri alueiden lupaehtoihin olisi kirjattu sanatarkasti samat ehdot. Oman työpaikkani naapurikunnassa eri sairaanhoitopiirin alueella 24 t vuorossa 12 t aktiivituntien ylittyessä auto laitetaan tauolle loppuvuoron ajaksi. Meillä taas 24 t vuorossa 12 t aktiivityöajan ylittyminen ei vaikuta mihinkään, vaan me ajetaan vaikka 18 t vuorokauden aikana. Täällä työnantajan mielestä aktiivityöajan ylittyminen ei aiheuta toimenpiteitä, kunhan ylittyminen on vain satunnaista.”
Työntekijää tulisi kuulla paremmin
Vastauksissa toivottiin mahdollisuutta lisätä paikallista sopimista työaikojen osalta. Työntekijät halusivat tulla paremmin kuulluiksi päätettäessä heidän työajoistaan.
”Työntekijöiden ja sitä kautta työnhyvinvoinnin näkökulmasta katsoen, voisi enemmän kysyä työntekijöiden ideoita työaika malleista…”
Erityisesti toivottiin sitä, että alueiden sisällä voitaisiin tehdä eri pituisia työvuoroja riippuen yksiköiden kuormituksesta.
”Vilkkailla kaupunkialueilla 12 t toimii, kun taas haja-asutuksella ja pienissä kunnissa 24 t tai jopa 48 t on toimiva. Kuormituksen ja asemapaikkakohtaisen mukainen työaika olisi hyvä.”
Työvuoroihin lisää mahdollisuuksia
Työvuorosuunnitteluun toivottiin lisää joustavuutta. Haluttiin, että olisi mahdollista yhdistellä 12 t ja 24 t työvuoroja ja jopa pilkkoa ennalta kiireelliseksi tiedettyjä työvuoroja (esim. uusivuosi ja juhannus) 12 t vuoroihin. 12 t ja 24 t työvuoroja yhdistelevä malli nähtiin positiivisena vaihtoehtona pelkälle kaksivuorotyölle tai 24 t työvuoroille.
”Työpaikkojen sisälläkin voisi olla mahdollisuus erilaisiin työaikoihin. Ymmärrän 24 t-rytmin viehätyksen autoissa, joissa keikkamäärät ovat järkeviä, mutta jos olisi tarjolla sekä kahta vuoroa että 24 t -vuoroja tekeviä autoja, työntekijöillä olisi enemmän valinnanvaraa ja se parantaisi työssäjaksamista. Vaihtelu virkistäisi.”
Työvuoroilta toivottiin säännöllisyyttä ja mahdollisuutta pitkiin yhtäjaksoisiin vapaisiin. Säännöllisyys ja ennustettavuus nähtiin mahdollisuutena sovittaa muu elämä työhön.
”Hyvin monille ja itselle on tärkeää, että työvuorot kulkevat laskettavissa olevalla syklillä. Siviilielämä on helpompi järjestää ja on hallittavampi säännöllisellä työaikasyklillä.”
Jotkut puolestaan toivoivat, että työ joustaa muun elämän mukaan. Työvuorosuunnitteluun kaivattiin työaika-autonomiaa eli mahdollisuutta vaikuttaa omiin työvuoroihin esimerkiksi työvuororytmityksen muodossa tai vapaatoiveiden osalta. Ne vastaajat, ketkä olivat päässeet toteuttamaan työaika-autonomiaa, pitivät sitä myös hyvänä vaihtoehtona.
”Autonominen työvuorosuunnittelu on huippu. Vuorot suunnitellaan titaniaan (tietojörjestelmä) itse. Näin voi erittäin hyvin huomioida henkilökohtaisen elämän tarpeet. Välillä tulee myös pitkiä, jopa viikon vapaita, jolloin ennättää palautua. Suunnittelussa korostuu työntekijöiden välinen sopiminen ja selkeät pelisäännöt. Neljän viikon listoilla suunnittelu on helppoa ja järkevää.”
12 tuntia vs. 24 tuntia
Avoimissa vastauksissa vastaajat halusivat vielä tarkemmin perustella, miksi juuri 12 tai 24 tunnin työvuoro olisi se ”ainoa oikea”. Molempia työaikamalleja perusteltiin lähes poikkeuksetta samoin argumentein, työssäjaksamisella ja työhyvinvoinnilla. Toiset eivät halunneet ottaa kantaa kummankaan työvuoromallin puolesta tai sitä vastaan, vaan työvuorojen pituutta toivottiin arvioitavan tutkimusnäytön perusteella.
”Toivoisin, että työvuorojen pituutta arvioitaisiin enemmän terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta ja selkeällä tutkimusnäytöllä myös siitä, miten työaika vaikuttaa potilasturvallisuuteen ja tasapuoliseen hoitotulokseen ja potilaan kohtaamiseen.”
24 tunnin vuorot kuvattiin ajoittain raskaaksi, vaikka tämän työaikamallin kannattajat kokivat, että pidemmillä vapailla ehti hyvin palautua seuraavaan työvuoroon. Myös ylitöistä johtuvan kuormituksen lisääntymisen riski koettiin pienemmäksi 24 tunnin työrytmityksessä. 24 tunnin vuorot nähtiin hyvänä työ- ja perhe-elämän yhdistämisen kannalta.
”24 t -työajalla saadaan aikaiseksi enemmän vapaata toipumiseen ja harrastuksiin perheen kesken. Perheellisenä tämä on kuormittanut vähemmän, kun esim. 12 t. Hoitopäiviä tulee vähemmän ja olen päivisin tukemassa koululaisen arjessa.”
Toisaalta 24 tunnin työvuorojen katsottiin muodostavan työ- ja potilasturvallisuusriskin ensihoitoyksiköiden kasvavien käyttöasteiden ja lisääntyvän työn vaatimusten vuoksi.
”24 t -vuorot eivät ole enää nykypäivää. Ensihoitoyksiköiden käyttöaste on kasvusuuntainen ja työn vaatimukset kovenevat vrt. lääkitys, diagnostiset koneet jne. Työn tulisi perustua potilasturvallisuuteen ja mitenkään ei ole perusteltavissa, että 24 t vuoro olisi potilasturvallinen, tämä on todettu tutkimuksin. Kaunopuheissa työtä ja sen vaativuutta verrataan lennonjohtoon/lentäjiin. Edellä mainituilla aloilla työ perustuu riittäviin lepoaikoihin ja sopiviin vuoroihin. Henkilökohtaisen elämän kannalta toki ko. rytmi olisi paras, mutta se katsantokanta ei mielestäni ole perusteltu, kun verrataan sitä haittoihin ja riskeihin.”
12 tunnin työvuorojen koettiin edistävän työ- ja potilasturvallisuutta erityisesti kiireellisillä alueilla. 12 t -työvuorot koettiin myös muuten jaksamisen kannalta hyväksi vaihtoehdoksi.
”Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta 12 t -vuorot parempia. Mutta 24 t vielä menee. Ikää kun tulee, elimistön palautuminen hitaampaa vuoron jälkeen. Siksikin 12 t parempi. Ainakin meille perheellisille kehäraakeille.”
Toisaalta kaksivuorotyön koettiin heikentävän jaksamista ja vaikeuttavan työn ja muun elämän yhdistämistä. Osittain tämän kuvattiin johtuvan epäsäännöllisestä työvuorosuunnittelusta ja toisaalta myös pitkistä työmatkoista.
”Itse olen kokenut kaksivuorotyön kokonaisuutena kuitenkin raskaampana, koska siinä ei kerkeä oikein koskaan kunnolla nukkumaan univelkoja pois, joten on koko ajan väsynyt. Lisäksi säännölliset harrastukset ja liikunta ovat lähes mahdottomia järjestää pitkien työpäivien ja poikkeavien työaikojen takia. Kaksi- tai kolmivuorotyö tiputtaa pois myös henkilöt, jotka asuvat kauempana toisella paikkakunnalla. Ei ole mitään järkeä ajaa päivittäin pitkän työpäivän lisäksi 2–4 tunnin työmatkoja vain käydäkseen kotona nukkumassa ja lähteä sen jälkeen ajamaan takaisin töihin.”
Työaika on rahaa
Työntekijän näkökulmasta 42 t ja 40 t viikkotyöaika nähtiin ilmaisena työnä työnantajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennallinen tuntipalkka jää pienemmäksi, mikäli viikkotuntimäärä on suurempi kuin 38,25 h.
”Pidämme 24 t vuoroja 42 t/vk systeemillä jonain taivaan lahjana, vaikka painamme omaa tyhmyyttämme 21 työpäivän verran ylimääräistä työtä normaalia työaikaa tekeviin verrattuna.”
Korkeammasta viikkotuntimäärästä toivottiin rahallista kompensaatiota työnantajan taholta. Toisaalta viikkotuntien pudottaminen alle 42 viikkotuntiin nähtiin myös ”palkan alennuksena” menetettyjen vuorolisien muodossa.
”Palkan takia työtä tehdään ja nyt kikkailu viikkotuntimäärän kanssa 24 t -vuoroissa pienentää kokonaisansioita!!! Tuntipalkan putoamisella on perusteltu syytä tehdä ”normi” viikkotuntimäärää on virheellinen väite, koska vuorolisät jää saamatta usealta puretulta vuorolta ja näin vaikuttavat kokonaispalkkaa pienentäen.”
Ensihoitajat arvelivat, että 24 t työvuoromalli voisi tuoda säästöjä työnantajalle. Konkreettisina esimerkkeinä mainittiin sairaspäivistä ja ylitöistä aiheutuvat kustannukset työnantajalle.
”Lisäksi jos ajatellaan sairastumistilannetta, niin 24 t vuorosta olet yhden työvuoron pois, kun taas vastaavasti 12 t säännöllisessä työaikamallissa olet heti mahdollisesti 4x12t vuoroa pois. 24 t vuoro on myös siitäkin syystä kustannustehokkaampi työaika, että harvemmin työvuorot aamulla ylittyvät reilusti, kun taas 12 h työaikamallissa vuoroylitykset painottuvat luonnollisesti iltaan/yöhön.”
Teksti Anu Venesoja ja Dimitri Lisitsyn
Piirros Miia Toronen
Juttu liittyy vuonna 2021 tehtyyn ”Ensihoidon työaikakyselyyn”.
Lue lisää aiheesta:
Työaikakysely kertoi myös kentän tilanteen
Työaikakysely: Työaika on ikuinen kiistakapula
Voiko ylityöksi venyvästä keikasta kieltäytyä
Onko aktiivityöaika 50% vai enemmän
Vääntöä viikkotunneista
