
Markus Viitaniemi on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja ja Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Sisäministeriö julkaisi hiljattain virkapuheenvuoron tulevaa hallituskautta varten. Virkakunta korostaa, että muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää ennakoivaa varautumista, vahvaa sisäistä turvallisuutta ja pitkäjänteistä kehittämistä yli vaalikausien. Hyvinvointialueiden ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää tulee kehittää pelastustoimen näkökulmasta, jotta kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kyetään vastaamaan myös äkillisiin uhkiin ja tarpeisiin nykyistä joustavammin.
Kenelläkään ei varmasti tullut yllätyksenä, että sisäministeriö tuo keinoina esiin järjestämisvastuullisten alueiden määrän tarkastelun ja samassa yhteydessä pelastustoimen valtiollistamisen selvittämisen. Myös valtiovarainministeriö nosti omassa virkapuheenvuorossaan esiin hyvinvointialueiden määrän vähentämisen osana julkisen talouden sopeutusta. Valtiovarainministeriö ei kuitenkaan lähtisi selvittämään pelkästään pelastustoimen järjestelmän muuttamista.
Vajaat neljä vuotta toimineilla hyvinvointialueilla on tehty hartiavoimin töitä uusien organisaatioiden toiminnan käynnistämisessä ja talouden hallinnassa, mutta myös palvelujen turvaamisessa, yhteistyössä ja kehittämisessä säästämisen ohella. Hyvinvointialueet ovat suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti sitoutuneet kertyneiden alijäämien kattamiseen ja taloutensa kuntoon saattamiseen.
”Hyvinvointialueiden määrän vähentämiselle en lämpene. Mutta kannatan alueiden välisen yhteistyön lisäämistä säädösperusteisesti.”
Täältä alueelta katsottuna tuntuukin hieman epäreilulta, että samaan aikaan ministeriöt nostavat esille uudet rakennemuutokset, ennen kuin tulokset ja hyödyt nykyisistä organisaatioista ovat edes kunnolla ulos mitatut. Tällä hetkellä tilanne näyttäytyykin hieman kärjistäen siltä, hyvinvointialueet rutistetaan ensin tiukalla talouden ohjauksella kuiviin ja pakotetaan sitten isompiin alueisiin tai pelastustoimen kohdalla siirtymään valtiolle. Rukkaset uhkaavat tippua, jos ja kun hallitusohjelmaan tulee kirjaus jälleen uudesta rakenneuudistuksesta. Hyvinvointialueet tarvitsisivat sen sijaan aikaa ja työrauhaa sekä riittävän rahoituspohjan, jolloin niillä olisi mahdollisuus oikeasti onnistua.
Hyvinvointialueiden määrän vähentämiselle en lämpene. Mutta kannatan alueiden välisen yhteistyön lisäämistä säädösperusteisesti. On paljon asioita, missä voisimme tehdä yhteistyöalueilla nykyistä enemmän yhdessä, yhteisillä resursseilla ja keskinäistä työnjakoa lisäämällä.
Pelastustoimen valtiollistamisen suhteen en ole ehdottomasti puolesta, enkä vastaan. Ehkäpä riippumaton selvitys yhteistyössä alan toimijoiden kanssa kannattaa tehdä jo siksikin, että tälle valtiollistamiskeskustelulle saataisiin joku päätös tällä erää ja ennen kaikkea työrauha tuleville vuosille turvattua. Enkä sinänsä vastusta muutoksia, mutta parempia perusteluja niille kaipaan. Hyvä kysymys esimerkiksi on, paranevatko palvelut tai lisääntyykö ihmisten turvallisuus siirryttäessä isompiin alueisiin tai valtion hellään huomaan? Näin harva-alueelta katsottuna en siihen oikein jaksa uskoa, mutta toivottavasti selvitys tuo tähän vastauksen.
Puheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 5/2026.








