Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, nyt virkavapaalla. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com
Pelastustoimen kumppanuusverkosto on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana parasta, mitä alalle on tapahtunut. Pelastuslaitokset tekevät yhteistyötä eri palvelualueiden aiheiden parissa ja yhteistyön tekeminen on ottanut vauvanaskelia eteenpäin. Tämä on ollut hyvää kehitystä, joskin se on ollut hieman hitaanlaista. Nyt pelastustoimen uudistuksen kynnyksellä yhteistyön tekeminen tulisikin saada aivan toiselle tasolle ja koskettamaan koko alaa. Nyt muutaman vuoden alaa hieman sivusta seuranneena on sanottava, että on ollut tuskastuttavaa seurata yhteistyön tekemisen tasoa pelastustoimessa.
Teoriassa ja erilaisia yhteistyösopimuksia tarkastelemalla voidaan sanoa, että yhteistyötä tehdään pelastuslaitosten, valtion pelastusviranomaisten ja alan järjestöjen kesken, mutta käytännössä tilanne on aivan toinen: tietoa pantataan, omaa kehitystyötä ei uskalleta altistaa keskustelulle ja arvostelulle alttiiksi. Kaikkialla tuntuu leijuvan pelko siitä, että joku tulee vielä vetämään maton alta. Pelätään, että valta katoaa tietoa jakamalla. Onko pirstaloitunut alamme vienyt myös toimijoiden ammatillisen itsetunnon?
Pelastustoimessa tehdään vuosittain useita erilaisia hankkeita, joita rahoitetaan julkisella rahalla. Kovin monestakaan näistä hankkeista ei löydä mitään tietoa julkisista tietolähteistä tai edes mistään keskitetystä tietopankista. Tämä tarkoittaa sitä, että väistämättäkin paljon myös päällekkäistä työtä tehdään, kun tieto ei liiku. Tiedon jakaminen onkin yksi keskeinen yhteistyön tekemisen muoto. Tiedottaminen eri kehityshankkeista veisi alaa sille toiselle tasolle ja niistä voisi olla hyötyä myös muillekin toimijoille. Pitäisinkin esimerkiksi Palosuojelurahaston myöntämille hankeavustuksien myöntämiselle ehdottomana edellytyksenä julkaisun tekemistä hankkeen lopputuloksista keskitettyyn tietopankkiin. Tiedon panttaaminen ei nimittäin vie alaa lainkaan eteenpäin.
Viimeistään nyt olisi viisasta aloittaa tietoinen asenneilmaston muutos yhteistyön tekemisen puolesta niin pelastuslaitoksissa, valtion pelastusviranomaisissa kuin alan järjestöissäkin. Pelastustoimen uudistamishankkeen toivonkin suorastaan pakottavan alan tekemään yhteistyötä keskenään aivan uudella tavalla. Yhteistyön tekeminen vaatii raameja, joiden mukaan tulee toimia. Yhteistyötä tehdessä on tärkeää pysyä omana itsenään ja kuunnella toista osapuolta sekä kokea myös itse tulevansa kuulluksi. Tämä tuntuukin olevan monesti pelastustoimen kompastuskivi; joustoa ei ole yhtään, se on joko minun tapani toimia tai sitten ei millään tavalla. Yhteistyötä tehdessä onkin tärkeää malttaa mielensä ja hidastaa näkemyksien muodostamista, sillä useimmiten paras lopputulos ei tule yhden ihmisen osaamisen kautta, vaan yhteistyön kautta. Tieto on valtaa, mutta vain kun se on jaettuna.
Teksti: Mira Leinonen
Kuva: Kimmo Kaisto
