Alueellinen pelastajakoulutus on perusteltu ratkaisu pelastajapulaan

Vastine Pelastustieto-lehden (7/2022) jutun ”Alueellinen koulutus avuksi pelastajapulaan” rehtori Mervi Parviaisen osuuteen, jossa hän kyseenalaistaa alueellisen pelastajakoulutuksen tarpeellisuuden ja mielekkyyden.

Talous

Rehtori Parviainen mainitsee kommenteissaan alueellisen koulutuksen tulevan opiston koulutusta kalliimmaksi, mahdollisten lisäkustannusten perusteet olisi hyvä selvittää. Alueellista pelastajakoulutusta ei ole järjestetty kuin ruotsinkielisenä ja voidaan olettaa, että opetuksen järjestäminen muulla kuin suomen kielellä nostaa koulutuksen kustannuksia, niin alueellisesti kuin Pelastusopistolla toteutettuna. Toinen syy ilmeisimmin on kurssikoko, joka ruotsinkielisillä kursseilla on ollut huomattavasti suomenkielisiä pienempi, jolloin kustannukset eri syistä per oppilas ovat suuremmat. Opetustehtäviin käytettävissä olevia ruotsinkielisiä henkilöitä on rajallinen joukko, joita ei esimerkiksi resurssipulan vuoksi ole kyetty kokonaan irrottamaan omista työtehtävistään, jolloin opetusta lienee toteutettu ylityönä ja vastaavaa.

Pelastusopiston kokemukset alueellisen koulutuksen korkeammista kustannuksista perustuvat ilmeisesti pääosin hätäkeskuspäivystäjien koulutukseen, jossa korkeampien kustannusten kertymistä emme pysty arvioimaan. Nämä ovat siis opetusta järjestävälle taholle mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia, mutta se ei ole kustannusten kokonaisuus.

Kokonaiskustannuksissa tulee muistaa myös opiskelijoille aiheutuvat matkakustannukset, jotka suurimmalle osalle opiskelijoista ovat Pelastusopiston koulutuksessa merkittävästi suuremmat kuin alueellisessa koulutuksessa. Eikä tänä päivänä voi tyystin sivuuttaa matkustamisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Muualta kulkeville opettajille kysymys on myös aikaresurssista.

Rehtori Parviainen kysyy, miksi rahoitusta löytyisi alueelliseen koulutukseen, kun sitä ei tunnu löytyvän opiston koulutukseen. Yksi syy voisi olla, että alueellinen toiminta nimenomaisesti olisi peruste lisärahoitukselle, koska tällöin maan eri osat olisivat yhdenvertaisessa asemassa työvoiman saatavuudessa tärkeällä yhteiskunnan sektorilla. Samaan aikaan opetusta modernisoidaan ja erilaisia hybridimalleja otetaan yhä laajemmin käyttöön.

Hakija- ja opiskelijamäärät

Yksi tärkeimmistä argumenteista alueellisen pelastajakoulutukset puolesta ovat hakijamäärät. Pelastusopiston lehtori Kari Kinnunen esitti huolen asiasta Pelastusalan työterveyshuollon ja työturvallisuuden ajankohtaispäivillä. Esityksestä kävi ilmi, että hakijamäärät pelastajakoulutukseen ovat huimasti pudonneet totutusta. Sen mukaan tammikuussa 2022 alkaneeseen koulutukseen testit läpäisseiden ja sisään päässeiden erotus oli vain 16 henkilöä. Elokuussa 2022 alkaneeseen koulutukseen tilanne ei ollut paljoakaan muuttunut: erotus oli 31 henkilöä.

Ruotsinkielisen koulutuksen hakijamäärät ovat olleet harmittavan pienet. Todennäköisesti keskeinen syy tähän on ollut koulutuksen järjestämisen poukkoilevuus – Pelastusopistosta riippumattomista syistä. Tieto alkavasta koulutuksesta hakuajan päättymiseen on ollut vain joitakin viikkoja eli huomattavan lyhyt, ja tuossa ajassa mahdollisten hakijoiden on tullut tehdä elämänkokoisia ratkaisuja tulevaisuudestaan. Ruotsinkielisen väestönosan osuus ei lisäksi voine olla vaikuttamatta hakijamääriin.

Hakijamäärän vähyys on yhteinen ongelma. On nähtävillä, että monelle opinnot Kuopiossa ovat koulutukseen ja alalle hakeutumiseen ylittämätön kynnyskysymys. Pelastusopistoon hakeneiden ja koulutuksesta valmistuneiden kotipaikkakuntia on tutkittu ja todettu, että näissä on vahva painotus Itä-Suomeen ja Pohjois-Savoon. Tähän on vastattava toteuttamalla koulutusta lähempänä mahdollisten hakijoiden kotipaikkaa. Näin saadaan yhtäältä laajennettua hakijajoukkoa ja toisaalta koulutettua henkilöitä aiemmin valmistuneiden painopistealueen ulkopuolelle. Todennäköisemmin nämä henkilöt myös rekrytoituvat herkemmin ja pysyvämmin Etelä- ja Länsi-Suomen pelastuslaitoksiin kuin Itä-Suomesta kotoisin olevat ja siellä koulutetut. Alueelliset hätäkeskuspäivystäjäkurssit vahvistavat tämän. On muistettava ja korostettava, että pelastustoimen työpaikat painottuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Kapasiteetti

Pelastusopiston koulutuksen resurssit ja harjoitusalue ovat Suomen parhaat, mutta eivät ainoat. Opiston resurssit on mitoitettu nykyiselle opiskelijamäärälle ja lisäys edellyttää lisäpanostuksia ja erityisjärjestelyitä. Nämä ovat tiettyyn rajaan saakka ja määräaikaisesti mahdollisia, mutta esimerkiksi opetushenkilöstö, joka on harjoittavan opetuksen keskeinen resurssi ja menoerä, ei voi määräänsä enempää opettaa – joten lisäys olisi ilmeisen välttämätön. Pelastusopistolla on puutetta opetushenkilöstöstä jo nyt ja se on kääntynyt pelastuslaitosten puoleen tämän ratkaisemiseksi. Satakunnassa on useita sekä opistolla opetustehtävissä toimineita että potentiaalisia henkilöitä, jotka ovat kokemuksiinsa vedoten ilmoittaneet, että Kuopio on liian kaukana. Sen sijaan opetustehtävät Länsi-Suomessa kiinnostaisivat, kun olisi mahdollisuus elää tavanomaista perhe- ja sosiaalista elämää. Arvion mukaan Poriin on maantieteellisen sijainnin takia Kuopioon verrattuna helpompi houkutella vierailevia opettajia. Alueelliseen koulutukseen olisi kohtuullisella etäisyydellä tarjolla useiden vahvojen naapuripelastuslaitosten osaavaa opetushenkilöstöä ja erityisosaamista, joita kyettäisiin mielekkäästi lyhyehköillä opetusjaksoilla hyödyntämään.

Satakunnassa on Suomen toiseksi paras pelastusharjoitusalue Pelastusopiston jälkeen. Tämä fasiliteetti on olemassa eri osapuolen, muun muassa Palosuojelurahaston rahoittamana, mutta ei valtion. On jopa paradoksaalista, että sitä ei Helsingin pelastuskoulun lisäksi pelastajakoulutuksessa hyödynnetä, ottaen alueellisen koulutuksen muut edut huomioon. Satakunnan pelastusharjoitusaluetta käyttävät muut viranomaiset omassa koulutuksessaan jo nyt ja siksi alue on nykyisin moniviranomaisharjoitusalue. Satakuntalaiset, opistolla opettaneet ja siellä opiskelleet, vakuuttavat, että Satakunnan pelastusharjoitusalueella on yhtä teollisuuspaloharjoitusta lukuun ottamatta kaikki pelastajakoulutuksen toteutukseen tarvittavat harjoituspaikat, laitteet, välineet ja simulaattorit. Mainitun harjoituksen painopiste ei ole itse liekin sammuttaminen vaan sammutusylivoiman tuottaminen, joka kyettäisiin hyvin harjoituttamaan soveltavalla harjoituksella.

Oppimisen laatu

Pelastusopiston opetushenkilöstön pedagogisia taitoja ei ole syytä väheksyä, kuten ei suoraviivaisesti muidenkaan. On nähtävillä, että alueelliset opetusvoimat ovat erittäin motivoituneet osoittamaan osaamistaan ja kykyään saada oppimistuloksia. Jo nyt useat ovat suorittaneet pedagogisia opintoja muun muassa osana sopimuspalokuntien kouluttajakoulutusta. Ajatus, että alueellinen opetushenkilöstö vain kertoisi omasta työstään ei anna oikeutta tämän henkilöstön osaamiselle ja sitoutumiselle. Usein kuulee sanottavan, että opisto antaa eväät työelämään, mutta ammatti opitaan työelämässä, johon opiston kytkös on ohut. Alueellisessa koulutuksessa oppiminen tapahtuu merkittävässä määrin työelämän sisällä ja osalle opiskelijoista tämä on paras metodi.

Alueellinen pelastajakoulutus toteutuisi monessa suhteessa samoin kuin Helsingin pelastajakoulutus, joka on hiljattain auditoitu. Helsingin koulutuksen opetuksen laatuun ei kuitenkaan kohdistu vastaavaa opetuksen laadun kyseenalaistusta kuin alueelliseen koulutukseen. Mahdollinen pienehkö poikkeama opetuksen tasossa kompensoituisi osaltaan laadukkaammilla opiskelijoilla hakijamäärien kasvaessa. Pelastajapulaan täytyy saada ratkaisu.

Resurssien riittävyys

Olemme tehneet pelastusharjoitusalueen, alueen infran ja opetushenkilöstön osalta kartoituksen pelastajakoulutuksen mahdollisuuksista, ruotsinkielisen pelastajakoulutuksen varalta. Selvityksen yksiselitteinen lopputulos oli, että harjoitusalueen, infran ja tukitoimintojen osalta koulutuksen järjestäminen onnistuu Porissa nopeallakin varoitusajalla.

Pelastuslaitokset ylläpitävät kalusto- ja varustevoimaa varautuakseen yllättäviin tarpeisiin, vaativiin tilanteisiin ja poikkeusoloihin. Tätä voimaa voidaan hyödyntää koulutuksessa, joten alueellinen koulutus ei juurikaan edellytä lisähankintoja. Samoin esimerkiksi Satakunnassa jo oleva ensihoidon simulaatiokeskus on ollut pelastajakoulutuksessa hyödyntämätön voimavara.

Alueellista pelastajakoulutusta ei saa nähdä Pelastusopiston kilpailijana vaan sitä tukevana toimintana. Alueellinen koulutus tapahtuisi Pelastusopiston alaisuudessa, jolloin koulutusmuoto tuottaisi lisäresurssia ja -arvoa niin kasvavina hakijamäärinä, koulutustiloina ja -kalustona sekä erityisesti harjoitus- ja oppimisympäristöinä ja maantieteellisenä kattavuutena hajautetusti.

Yhteistyöllä tuloksia

Nykyisenkaltainen vastakkainasettelu koulutuksen toteuttamismahdollisuuksissa ja -muodoissa on tappioksi koko pelastustoimelle. Eripuran vuoksi alan uskottavuus on monessa suhteessa helppo kyseenalaistaa. Pelastajapulaongelmaa tulee lähestyä yhdessä, avoimesti ja ilman etukäteen poissuljettuja vaihtoehtoja, kuten Mika Kontio ja Harri Setälä artikkelissa esittävät. Tärkeintä on eri ongelmien kuten hakijapulan, koulutuskapasiteetin ja opetushenkilöstövajeen selättäminen.

Pelastajapula vaatii pikaisia korjaustoimia. Pelastusopisto on ilmoittanut, että se kykenee aloittamaan lisäopetuksen vuoden 2024 syksyllä, jos se saa tarvittavan rahoituksen. Satakunnassa on valmius aloittaa opetus nopeammin, Pelastusopistolle ensi vuodeksi esitetyllä suunnittelurahalla opetus olisi voitu aloittaa Satakunnassa jo vuoden 2023 syksyllä – ja voidaan vieläkin, edellyttäen, että tartutaan toimeen.

Pelastajapula on todellinen ongelma, jonka ratkaiseminen on yhteinen asia. Alueellinen pelastajakoulutus on Pelastusopistossa ja pelastuskoulussa toteutettavan koulutuksen rinnalla suorastaan ainoa järkevä ratkaisu.

Teksti: Kirsi Varhila, hyvinvointialuejohtaja
Pekka Tähtinen, pelastusjohtaja
Satakunta