Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Pelastustointa ei ole olemassa ilman henkilöstöä; meitä kaikkia pelastustoimessa työskenteleviä eri osa-alueiden asiantuntijoita. Pelastustoimi nousee esiin keulapaikoille aina luotetuimpia turvallisuusviranomaisia kartoittaessa suuren yleisön silmissä. Kuitenkin yhteiskunnan resursseja jakaessa olemme yleensä siellä pienenpienessä marginaalissa ja vaikka lisäresursseille olisi tarve, niin osaamme aina itsekin heti ensimmäisenä kertoa, kuinka pielessä talous on ja miksi emme varmasti tule lisäresursseja saamaan. Millä tolalla toimialan yhteiskunnallinen vaikuttaminen on? Miksi pelastustoimen asiantuntijat eivät nouse esiin ja kerro, miten erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt vaikuttavat pelastustoimeen?
Yhteiskunta muuttuu kiivaalla tahdilla; sähköautojen määrää halutaan lisätä, aurinkopaneeleja hyödynnetään energiantuotannossa, puurakentamisen sääntelyä halutaan purkaa, halutaan rakentaa entistä korkeammalle ja toisaalta maan alle. Nämä kaikki ilmiöt ovat sellaisia, joilla on välittömiä vaikutuksia pelastustoimeen, niin onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn kuin pelastustoimintaan ja ovat sellaisia esimerkkiaihepiirejä, jotka tarvitsisivat pelastustoimen asiantuntijoita tuomaan esille yhteiskunnallisessa keskustelussa näkemyksiä meidän kannalta.
Alan asiantuntijaviestintä on kuitenkin vielä varsin lapsen kengissä; ei tunnisteta niitä keskusteluja, joissa pelastustoimen tulisi olla eikä näin ollen tunnisteta niitä alan asiantuntijoita, joiden tulisi olla mukana niissä keskusteluissa. Asiantuntijaviestintä perustuu yksittäisten pelastustoimen organisaatioiden yksittäisiin asiantuntijoihin, kun pelastustoimen asiantuntijaviestintä voisi perustua useisiin asiantuntijoihin, joilla on erilaiset roolit, mutta yhdessä terävöitetyt viestit. Täydellisessä maailmassa pelastustoimen asiantuntijat olisivat verkostoituneet muutenkin kuin keskenään ja kullakin olisi oma henkilökohtainen viestintäsuunnitelmansa. Siten toimiala näkyisi ja kuuluisi kaikilla yhteiskunnallisilla foorumeilla, missä sen kuuluisikin ja saisi aikaan toimintaa eli vaikuttavuutta. Tällä hetkellä ihaillaan salaa sitä, miten vaikkapa poliisi vaikuttamistyötään tekee.
Omassa pelastustoimen kuplassa pitäytyminen, satunnainen yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ja pelastustoimen keskinäinen kilpailu eivät enää toimi, niillä ei tulosta synny. Tyhjän saa pyytämättäkin. Näköpiirissä on kuitenkin paljon asioita, jotka vaativat aktiivista ja systemaattista yhteiskunnallista vaikuttamista – niin edellä mainitut asiat kuin niiden lisäksi vaikkapa soteuudistus, koronakriisi ja sen talousvaikutukset. Pelastustoimen on koottava rivit eikä vain johtajien osalta, vaan yhdessä koko leveydeltä ja saatettava meidät sinne yhteiskunnallisten keskustelujen piiriin, missä meidän tulee olla. Asiantuntijat esiin!
Teksti: Mira Leinonen
