Olli Luukkola työskentelee pelastajana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Hän kirjoittaa erityisesti käytännön työelämästä.
Monesti kuvitellaan, että johtajien pitää osata parhaiten kaikki. Kyseinen ajatusmalli juontaa varmastikin juurensa perinteiseen urakehityksen logiikkaan: teknisessä asiantuntijuudessa menestynyt henkilö etenee portaita ylöspäin, kunnes hänestä lopulta tulee johtaja.
Pelastusalalla tämä korostuu entisestään, koska taktinen osaaminen ja tekninen pätevyys ovat keikalla korvaamattomia. Alalla vallitsee syystäkin vahva hierarkia, joka on operatiivisessa toiminnassa välttämätöntä. Kun sekunnit ratkaisevat, ei ole aikaa hukattavaksi epäselviin päätöksentekoprosesseihin.
Pelastusalalla johtotehtäviin hamuavat voivat kuvitella, että vuodet on syytä käyttää teknisen suorittamisen harjoitteluun, ja itse henkilöstöjohtamisen merkitys jää toissijaiseksi. Joskus jopa oletetaan, että hyvä operatiivinen johtaja olisi automaattisesti myös hyvä ihmisten johtaja, vaikka nämä ovat täysin eri taitoja.
Henkilöstöjohtamisen osuus ei sitä paitsi rajoitu vain paloasemalle, vaan se on myös olennainen osa operatiivista toimintaa. Paineenalaisena, epäselvissä tilanteissa ja haastavissa olosuhteissa toimiessa ryhmän sisäinen toiminta ja vuorovaikutus ovat yhtä tärkeitä kuin itse taktiikka.
”Palautteen ja jatkuvan vuoropuhelun merkitys on aliarvioitu.”
Vielä nykyisellään henkilöstöjohtamista painotetaan aivan liian vähän. Esihenkilöiden rooli työyhteisössä nähdään usein pitkälti hallinnollisena tai operatiivisena, vaikka heidän toiminnallaan on merkittävä vaikutus sekä yksilön että työyhteisön hyvinvointiin, motivaatioon ja jaksamiseen. Tämä näkyy muun muassa siinä, miten palautetta annetaan tai jätetään antamatta, kuinka työhyvinvointiin panostetaan ja työssä tapahtuvaa kehitystä tuetaan.
Erityisesti palautteen ja jatkuvan vuoropuhelun merkitys on aliarvioitu. Rakentava palaute ja tunnustus onnistumisista voivat merkittävästi parantaa työmotivaatiota ja luottamusta esihenkilöön. Jos työntekijät kokevat, että heidän työtään ei arvosteta, työyhteisön ilmapiiri ja sitoutuminen heikkenevät.
Työntekijäkokemus ratkaisee, kuinka hyvin pelastusala kykenee säilyttämään nykyiset osaajansa ja houkuttelemaan uusia ammattilaisia. Jos työntekijöiden hyvinvointiin ei panosteta, he eivät yksinkertaisesti jaksa tai halua jäädä alalle. Hyvä henkilöstöjohtaminen näkyy parempana työilmapiirinä, vahvempana yhteishenkenä ja sitä kautta myös turvallisempana ja tehokkaampana operatiivisena toimintana.
Hyvä johtaja ymmärtää, että hänen tehtävänään on mahdollistaa muiden onnistuminen. Tämä edellyttää kykyä kuunnella, ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja rakentaa luottamusta – ominaisuuksia, joita ei opita pelkästään teknisiä taitoja hiomalla.
Teksti: Olli Luukkola
Kirjoittaja työskentelee pelastajana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella ja opiskelee pelastusalan päällystötutkinnossa. Hän kirjoittaa Ääni kentältä -palstalla erityisesti käytännön työelämästä.
