Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Pelastustoimi on kehityshankkeiden luvattu toimiala. Näin totesin jo pelkästään luettuani viime vuosien aikana Palosuojelurahaston myöntämien lukuisten rahoituspäätöksien perusteella. Aika monen kohdalla piti todeta, että vaikka hanke on ollut erittäinkin tarpeellinen ja asian ytimessä, ei sen tuloksia ole pantu käytäntöön lainkaan ja lopputulokset ovat kadonneet hankeviidakon uumeniin.
Toimialamme kehittämisvimma on tällä hetkellä kova. Niin pelastuslaitosten kumppanuusverkosto kuin myös toimialaa johtava sisäministeriön pelastusosasto ovat pistäneet pystyyn vuorotellen erinäisen kasan työryhmiä, jotka osittain tekevät jopa päällekkäistä työtä, sillä kokonaiskuva ja koordinaatio puuttuvat. Virkamiehiä ja viranhaltijoita nimetään erilaisiin työryhmiin, joista osalta putoaa kynä jo siinä vaiheessa, kun työryhmään on saatu nimettyä henkilöt.
Joissakin kehittämishankkeissa sentään päästään eteenpäin sen verran, että saatetaan miettiä jopa hankkeelle tavoitteita ja haaveillaan yhteisesti, miten asioiden pitäisi olla. Monesti tämä yhteinen haaveilu, erinäinen määrä merkintöjä kalenterissa ja pieni kiireen tunne on riittävä kokemus asioiden kehittämisestä. Äärimmäisen tehokkaassa – ja monesti myös vaikkapa Palosuojelurahaston rahoittamassa ja siten vaatimassa – hankkeessa saadaan puristettua kasaan loppuraportti.
Usein tähän hankkeiden elinkaari päättyy, uskotaan siihen, että maailma muuttuu raportteja lukemalla eikä lopputulosten panemisesta käytäntöön vastaa kukaan. Tämä johtuu myös siitä, että kehityshankkeet ovat luonteeltaan määräaikaisia henkilöstöä myöten, eikä kokonaiskoordinaation kautta kehittämiselle tule pysyvyyttä.
Toimialamme on pieni ja usein samat henkilöt pyörivät erilaisissa hankkeissa. Ennen kuin henkilöt uupuvat päämäärättömyyteen, on kehittämisvimmaan uskallettava pistää hetkeksi stoppi, lopettaa koheltaminen ja valaa perusta kuntoon toimialan yhteiselle kehittämiselle. Kehittämishankkeen pitää perustua tarpeeseen, sillä tulee olla tavoitteet ja päämäärät selkeitä, hankejohtamiseen on panostettava eikä hanke pääty siihen, kun jonkinlainen loppuraportti saadaan puristettua ulos.
Valitamme resurssien puutteesta, mutta samaan aikaan olemme kuitenkin niin rikkaita, että meillä on varaa tällä hetkellä tehdä samoja asioita samaan aikaan useassa eri paikassa. Enemmän siis yhdessä ja yhteistyössä!
Mira Leinonen
mirafoni112@gmail.com
