Sote- ja maakuntauudistus pyyhkiytyi pois tämän hallituksen toteutettavien asioiden joukosta. Mitä se tarkoittaa pelastustoimen tulevaisuuden kannalta?
…niin uudistaisin pelastustoimen valtion pelastusviranomaisten osalta niin, että järjestäisin kaikki valtion pelastusviranomaiset yhden ja saman organisaation alaisuuteen. Seuraisin poliisin mallia, hakisin synergiaa, purkaisin pois aluehallintovirastoportaan ja keskittäisin vähäiset valtion henkilöresurssit yhteen. Pelastustoimessa kun tarvitaan yhden- ja johdonmukaista johtamista koko toimialan kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi.
Muutamien kymmenien henkilötyövuosien ylläpitäminen erillisissä organisaatioissa on nykyisillä säästövelvoitteilla tehotonta valtion varojen käyttöä, etenkin kun valtionhallinnon henkilökehyksessä ei eläköityvien virkamiesten tilallekaan saa palkata uusia – pitää siis pärjätä samoista tehtävistä entistä vähemmällä henkilömäärällä.
Valtion pelastusviranomaisten keskittäminen saman johdon alle voisi toisaalta vaarantaa päätöksenteossa läheisyysperiaatteen noudattamisen ja siksipä en pakottaisi kaikkia virkamiehiä samalle pääkallopaikalle pääkaupunkiin, vaan noudattaisin valtion pelastusviranomaisten organisoitumisessa sote-alueiden mallia, mikäli määrä olisi järkevä. Toimipaikkoja olisi kuitenkin vähemmän kuin mitä tällä hetkellä valtion pelastusviranomaisilla yhteensä, sillä seinistä ja katoista ei kannata maksaa – etätöiden mahdollistaminen on nykypäivää.
Työt tehtäisiin erilaisissa tiimeissä, esimerkiksi pelastustoimen valvonta toimisi yhtenä tiiminä, toinen tiimi erikoistuisi vaarallisiin aineisiin ja hoitaisi EU-lainsäädännön kautta jalkautuneet lakisääteiset velvoitteet ulkoisten pelastussuunnitelmien valvonnan osalta. Pelastustointa koskevien kanteluiden käsittely on yksi aluehallintovirastoja työllistänyt tekijä. Ongelmana kanteluprosessissa on ollut, että tietoa kanteluista tai niiden ratkaisuista ei ole liikkunut edes aluehallintovirastosta toiseen – teoriassa on siis ollut mahdollista, että samasta kantelusta kaksi aluehallintovirastoa päätyy erilaiseen ratkaisuun. Samassa organisaatiossa työskennellessä tämäkään ei olisi ongelma, sillä kanteluiden käsittelystä vastaisi oma laillisuusvalvontatiimi.
Minun organisoitumismallissa valtion pelastusviranomaiset vastaisivat edelleen myös varautumisesta – yllättäen kuntien varautumista ohjaisi oma tiiminsä. Valmiusharjoituksien vetämisen keskittäisin puolestaan Pelastusopistolle, jolla on jo nyt pitkä kokemus niiden järjestämisestä yhteistyössä kunkin aluehallintoviraston kanssa. Valmiusharjoitusten yhdenmukaistamista on yritetty jo useamman vuoden ajan siinä onnistumatta – Pelastusopiston vetämänä valmiusharjoituksien yhdenmukaistamista ei tarvitsisi enää yrittää. Myös alueellisien maanpuolustuskurssien järjestämisestä vastaisi oma porukkansa – konsepti kun olisi valtakunnallisesti sama, niin miksi keksiä pyörää monesti uudelleen?
Mutta koska en saa valtion pelastusviranomaisten organisoitumisesta päättää, niin voin vaan asiaa näin ääneen ajatella.
Teksti: Mira Leinonen
Alkuperäisgrafiikka: Peter Bange
Kolumnisti Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa.
Sähköposti: mirafoni112@gmail.com
