Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Viimeisimmästä kolumnistani on lyhyt aika, mutta tällä aikavälillä on ehtinyt tapahtua paljon. Suomi on siirtynyt poikkeusoloihin ensimmäistä kertaa sitten sotien. Pelastustoimi on yksi koronan kannalta etulinjassa toimiva organisaatio, jonka tulee kyetä tuottamaan palveluita niin normaalioloissa kuin vallitsevissa poikkeusoloissa. Vuosien varrella valmiussuunnitelmia on tehty ja asioita suunniteltu, nyt niitä laitetaan pikaisella aikataululla täytäntöön ja jälkikäteen lopputuloksia varmasti tullaan tarkistelemaan ja ottamaan asioista opiksi.
Samaan aikaan, kun pelastustoimen johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt työskentelevät etätöissä, pyörii pelastustoimen palvelutuotanto edelleen hienosti. Tätä kirjoittaessa pelastustoimen tehtävämäärät ovat vähentyneet lähes 20 prosenttia ja pelastustoimen ammattilaisista koronaan on sairastunut kourallinen. Vuosilomiin ja ylitöiden teettämiseen koskevaan sääntelyyn on kuitenkin tehty ennakolta muutoksia, jos tilanne eskaloituu. Suomen pelastustoimen tilanne on toistaiseksi ollut varsin hyvä verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin kollegoihin, jossa omankin henkilöstön sairastuvuus on ollut suurta ja pelastustoimen ammattilaisia on siirretty omien toimiensa lisäksi hoitamaan myös esimerkiksi tilapäissairaalatoimintaan ja hautaustoimeen liittyviä asioita. Tämä uhkakuva tulee meidänkin pitää jatkuvasti mielessä ja huolehtia, että paloasemilla koronan leviämisen ehkäisemiseksi annettuja ohjeita noudatetaan. Koronaepidemia ei leviä tulipalon lailla sekunneissa, vaan tavoitteena on viivyttää epidemiaa ja näin koronaohjeiden noudattaminenkin voi alkaa tuntua turhalta. Yhden ihmisen koronaan sairastuminen voi viedä kuitenkin kokonaisen työvuoron tai sopimuspalokunnan karanteenin ja tällaisen henkilöstövajeen paikkaaminen on haasteellista – puhumattakaan tilanteesta, jossa näitä on useita.
Pelastustoimessa on venytty poikkeusolojen alkuvaiheessa jo sellaisiin jumppaliikkeisiin, mitkä koettiin täysin mahdottomiksi aiemmin. Kertaheitolla pelastustoimesta löytyykin yllättäen sellaisia työtehtäviä asiantuntija- ja johtoportaassa, mitä voikin tehdä etätyönä. Nopeaa päätöksentekokykyä on löytynyt, kun sitä on tarvittu. Valtion pelastusviranomaiset, pelastuslaitokset, sopimuspalokunnat ja alan järjestöt ovat tehneet koronan myötä entistä tiiviimpää yhteistyötä. Viranomaisten välinen tiedonvaihto on entisestään parantunut, kun erityinen kokemus samassa veneessä olemisesta huoltovarmuuskriittisessä tehtävässä on yhdistänyt eri viranomaistahoja. Pelastustoimen viestintää on toteutettava laajemmasta näkökulmasta; meidän on omalla viestinnällään tuettava paitsi terveysviranomaisten viestintää, mutta samalla vahvistettava kansalaisten henkistä kriisinkestävyyttä ja turvallisuuden tunnetta, sillä se, jos mikä on tällaisessa kriisissä koetuksella.
Lopuksi toivon pikaista paranemista koronaan sairastuneille. Koko pelastustoimen kannalta ajatellen: vaikka korona on viheliäinen tauti, on tämä pakottanut koko toimialan pikaiselle ja toivotulle oppimispolulle, jonka myötä koko toimiala kehittyy.
Pysykäämme terveinä!
Teksti: Mira Leinonen
