Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Pelastustoimi on yhteiskunnan kannalta tärkeä toimija, jolla on keskeinen vaikutus ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin hädän hetkellä. Pelastusalan toimijat ovat aina läsnä ja valmiina auttamaan – oli kyse sitten päivittäisestä onnettomuudesta, tulipalosta tai liikenneonnettomuudesta tai sitten laajamittaisesta ja pitkäkestoisesta luonnononnettomuudesta. Toimialamme on verrattain pieni. Päätoimista henkilöstöä, joiden tehtävänä on alan kehittäminen, on hyvin vähän. Olemme myös kansainvälisesti katsottuna omissa tapahtumissamme ja kehittämistoimissamme varsin sisäänpäin kääntyneitä – koulutus- ja kehitystyö tapahtuu suomeksi ja Suomessa.
Pelastustoimen on joka tilanteessa vastattava yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin, pidettävä itsensä ajan tasalla ja ammattitaitoisena. Tämä tarkoittaa samalla panostamista koulutukseen ja kehittämiseen sekä tiedon jakamiseen verkostoissa. Pienellä alallamme yhteisillä seminaareilla, koulutuksilla ja muilla ammattitaitoa ylläpitävillä tapahtumilla on tässä ollut tärkeä ja keskeinen rooli. On totutusti tukeuduttu yhteisiin tilaisuuksiin ja koulutustapahtumiin.
”Innovaatiot tapahtuvat, kun ihmiset kohtaavat.”
Nyt taloustilanne on monissa organisaatioissa ajanut siihen, ettei ole rahaa osallistua mihinkään tapahtumaan, kehittämisestä karsitaan ja monesta tilaisuudesta on lähettävien organisaatioiden mielestä tullut liian kalliita. Kun ei osallistuta, poistuu samalla myös mahdollisuus verkostoitua, jakaa tietoa ja oppia uusia taitoja. Alan uusista kehityssuunnista pyritään pysymään kartalla käytännössä vain sosiaalisen median ja eri viestimien kautta.
Koulutuksesta ja kehittämisestä säästäminen on helppo säästötoimenpide, mutta pitemmällä aikatähtäimellä se on varsin lyhytnäköistä. Ilman riittävää koulutusta ja kehittämistä – sitä alan ihmisten tapaamista ja verkostoitumista – ei myöskään ala kehity ja tieto liiku. Yhteiskuntamme on uusien haasteiden edessä niin ilmastonmuutoksen, teknologisen kehityksen kuin varautumisen ja väestönsuojelun kanssa. Näihin meidän tulee olla varautuneita ja se vaatii kouluttautumista.
Oma pelkoni on, että koulutuksesta ja kehittämisestä säästäminen voi katkaista pelastusalan tulevaisuudelta siivet, kun pelastusalan ihmiset eivät enää samalla tavoin kouluttaudu, tapaa ja verkostoidu ja itse kukin työskentelee omassa poterossaan. Innovaatiot tapahtuvat, kun pelastusalan ihmiset kohtaavat, vaihtavat ajatuksia ja sparraavat toisiaan.
Kouluttaminen ja kehittämistoiminta voi vaatia investointeja, mutta ne voivat pidemmällä aikavälillä tuoda kustannussäästöjä alallemme. Niukkoja resursseja on kohdennettava myös koulutukseen ja kehittämiseen, sillä ne ovat olennainen osa ammattitaidon ylläpitämistä, ja siihen on annettava koko henkilöstölle myös voimavaroja. Pitkän tähtäimen suunnittelu ei ole ollut alan vahvuuksia, mutta alan keskinäinen yhteistyö, tiedonvaihto ja verkostot ovat. Pidetään huolta, että siipemme kantavat myös tulevaisuudessa!
Mirafoni-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 5/2024.
