Suomi on laaja maa, jonka pelastustoimen toimintaympäristö on monimuotoinen. Pelastustoimella ja etenkin palokuntatoiminnalla on useimmiten vastattu paikalliseen tarpeeseen. Toiminta on edelleen vahvasti historian saatossa muodostunutta ja paikallisesti järjestettyä lähipalvelua. Pelastustoimen uudistuksessa keskiössä ovat yhdenmukaisten palvelujen tuottaminen ja saatavuuden varmistaminen koko maassa (sisäministeriö 2021).
Vaikka eroja palvelujen järjestämisessä on edelleen, ovat ne kuitenkin kuroutuneet aimo harppauksen Suomen pelastustoimen ensiaskeleista 1300-luvulta. Tuolloin kuningas antoi Kaupunkilain, jonka mukaan mm. kaupunginosien uskotut miehet pelastivat omaisuutta ja sammuttivat paloa kaupunkilaisten kanssa, mutta maaseudun Maanlaissa oli määritelty ainoastaan tulipalon uhrille oikeus kerjätä apua naapureilta (Molarius 2013, 160). Nykyään koko maassa hätätilanteisiin vastataan koulutetun henkilöstön ja tehokkaan kaluston voimin. Miten nykypäivän pelastustoimi saavuttaa maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden tehtävät ja ketkä tehtäviä hoitavat?
Alueluokittelu ja Suomen paloasemaverkosto
Suomen ympäristökeskus on luokitellut eri tyyppisiä maaseutu- ja kaupunkialueita (kuva 1). Luokittelun mukaan lähes 70 % Suomen pinta-alasta kuuluu harvaan asuttuun maaseutuun. Harvaan asutulla maaseudulla suurin osa alasta on metsää, ja toiminnoiltaan monipuoliset keskukset ovat pieniä ja kaukana toisistaan (SYKE 2013). Alueella on tyypillisesti pitkät välimatkat, palvelut ovat voineet karata etäälle ja siellä on vähäiset resurssit sen laajuuteen nähden. Harvaan asutulla maaseudulla on kuitenkin asutusta ja monenlaisia toimintoja kuten kuntakeskuksia, kyliä, teollisuutta ja matkailualueita. Joillakin matkailualueilla on sesonkina keskikokoisen suomalaisen kaupungin verran väkeä ja tehtävämäärät ovat usein sen mukaisia.
Kuva 2 oikealla: paloasemat Suomessa.
Nykyisin Suomen 22 pelastuslaitoksen paloasemaverkosto kattaa lähes kaikki taajaan asutut alueet (kuva 2). Suurimmissa kaupungeissa toimivat päätoimiset palomiehet. Muissa paikoissa tehtäviä hoitavat sopimus- ja sivutoimiset palokuntalaiset yhdessä päätoimisten kanssa tai likimain itsenäisesti palveluiden järjestämistavasta riippuen. Palokuntalaiset lähtevät hälytyksille vapaa-ajalta, töistä tai muista arkiaskareista elleivät satu olemaan paloasemalla tai -harjoituksissa. Paloasemalle saapuminen lähialueilta lisää avun saapumisen viivettä joitakin minuutteja.
Harvaan asutulla maaseudulla palokuntalaiset hälytetään yli 90 % tehtävistä
Pelastustoimen tilastointijärjestelmä Pronton mukaan Suomessa on ollut noin 110000 pelastustoimen hälytystehtävää vuodessa. Tehtävistä kiireellisiä on ollut 73 % eli reilu 77000 per vuosi. Harvaan asutulla maaseudulla kiireellisiä tehtäviä on vuosittain ollut noin 8500, joka on 76 % harvaan asuttujen alueiden 11 200 tehtävästä. Harvaan asutulla maaseudulla kolme yleisintä tehtävää ovat pieni tieliikenneonnettomuus (15 %), pieni vahingontorjunta (12 %) ja automaattinen palohälytys (6 %). Kaupunkien keskustoissa yleisimmät tehtävät ovat automaattinen palohälytys (24 %), pieni rakennuspalo (15 %) ja pieni tieliikenneonnettomuus (10 %). Keskisuuria rakennuspaloja tapahtuu harvaan asutuilla alueilla noin 330 vuodessa, joka on noin 3 % tehtävistä kuten kaupunkialueillakin.
Tehtävätilastoanalyysin perusteella palokuntalaisia on hälytetty 46 % hälytystehtävistä vuosina 2018–2020 (kuva 3). Aluetyypeittäin luokiteltuna nähdään, että etenkin harvaan asutuilla alueilla ja maaseudulla palokuntalaiset ovat mukana suurimmassa osassa tehtäviä (taulukko 1). Kaupungeissa päätoimiset hoitavat suurimman osuuden tehtävistä, mutta lukumääräisesti palokuntalaiset hälytetään vuodessa yli 10000 tehtävälle. Datan avulla ei pysty erottelemaan, ketkä ovat olleet tehtävällä kädet savessa ja ketkä esimerkiksi palautettu matkalta kotiin.
Hätätilanteissa avun odotetaan saapuvan ripeästi myös harva-alueilla
Sisäministeriössä meneillään olevassa Pelastustoimen ja siviilivalmiuden suorituskyky ja suunnitteluperusteet -hankkeessa toteutettiin kansalaisille kysely, jossa tutkittiin muun muassa ihmisten käsityksiä kohtuullisista avunsaantiajoista nopeaa apua vaativassa hätätilanteessa harvaan asutuilla alueilla. Vertailtaessa kyselytuloksia ja toteutuneita kiireellisten tehtävien toimintavalmiusaikoja harvaan asutulla maaseudulla huomataan, että kansalaisten käsitykset kohtuullisesta avunsaantiajasta ovat kovat (kuva 4). Vastaajien asuinpaikalla (maaseutu vs. kaupunki) on vain vähän vaikutusta siihen, miten kohtuullisesta avunsaantiajasta ajatellaan. Maaseudulla vastaukset ovat hieman realistisempia ja lähempänä toteutuvia toimintavalmiusaikoja.
Tilastotietoja analysoidessa käy selkeästi ilmi, että koko maan kattava pelastustoimen lähipalvelu on perusteltu ja siitä tulee pitää huolta niin toimijoiden, kaluston kuin paloasemien osalta. Hätätilanne voi sattua missä päin Suomea tahansa, ja yksittäiselle henkilölle avun tarve on silloin sijainnista riippumaton. Useimmiten ihmiset odottavat saavansa apua siellä, missä he ovat tai minne he matkustavat. Suorituskykyhankkeessa pyritään osaltaan varmistamaan myös maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen palvelujen laatua ja jatkuvuutta.
Erityisasiantuntija Joel Kauppinen, sisäministeriö
Lähteet:
Sisäministeriö (2021). Pelastustoimen uudistus – Sisäministeriö (intermin.fi)
SYKE 2013. Kaupunki-maaseutu-luokitus – tarkkaa tietoa alueista. Ladattavissa osoitteesta https://www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus
Molarius R. (2013). Kenen riskejä pelastustoimi hallitsee?. Teoksessa Palokuntalaisuus Suomessa. Mankkinen T. (toim.), Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.
