Sami Kerman toimi aiemmin Suomen Palopäällystöliiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkönä.
Pelastustoimessa on voimakkaana eetos, että tarvitsemme mittareita toiminnan arvioimiseen, suunnitteluun ja johtamiseen. Vaikuttavuuden mittaaminen on – jos nyt ei helppoa – niin kuitenkin riittävän yksiselitteistä ja mittarein todennettavaa. Eikä siinä mitään, tunnistan kyllä, mikä mekanistisessa mittaamisessa viehättää. Emme kuitenkaan tunnu päässeen valtakunnallisella tasolla keskustelussa hyvien mittareiden haikailua ja puutteellisten mittareiden haukkumista pidemmälle. Samalla emme anna arvoa asiakkaiden, sidosryhmien tai omien asiantuntijoiden käsityksille, koska ne eivät ole ”objektiivisia”.
Monia ansiokkaita mittaristoja kuten Pelastustoimen indikaattorit -hankkeessa tuotettuja työkaluja ei oteta käyttöön. Pelastustoimen taskutilasto tekee tässä suhteessa ilahduttavan poikkeuksen, koska siinä on relevanteiksi arvioituja lukuja PRONTOsta. Sieltä saadaan yhdenlaista tietoa, joka auttaa yhdessä asiakaspalautteiden ja asiantuntijatulkinnan kanssa tekemään päätöksiä ja viestimään ulospäin, miten turvallisuutta olisi tarkoituksenmukaista parantaa. Monilla pelastuslaitoksilla on palvelutasopäätöstensä pohjaksi älykästä mittaritietoa, mutta tieto vaihtelee talosta toiseen. Onneksi pelastuslaitosten kumppanuusverkostolla on riskianalyysityöryhmä, joka on Pelastusopiston ohella pelipaikalla, mitä tulee valtakunnalliseen, yhteismitalliseen ja avoimeen tietoon.
Jos tässä saisi toivoa, ja saahan sitä toivoa, Opistolla olisi taskutilaston lisäksi mittaristo, jota se päivittäisi korvamerkityllä resurssilla vähintään vuosittain. Käytössä olevilla resursseilla paras mahdollinen lopputulos on riittävän hyvä, ei rakenneta Iisakin kirkkoa. Kaikesta puutteellisuudestaan huolimatta palokuolematiedotteetkin tuovat yleistä huomiota paloturvallisuuteen ja antoivat alalle keskustelualoitteen.
Vaikuttavuuden arviointi on ennemminkin hyvä filosofia kuin varsinainen menetelmä. Samoin kuin nolla tapaturmaa -periaate, ei vaikuttavuuden arviointi tarkoita, että tuntisimme toimintamme vaikutukset yhteiskunnan turvallisuuteen tarkkaan vaan sitä, että pyrimme tekemään vähiten turhia asioita. Puutteellinenkin tieto voi olla ihan riittävää toiminnan suunnittelun pohjaksi ja täydellistä vaikuttavuuden arviointia tavoiteltaessa jää itse tekeminen sivuosaan. Yleensä mittarit asiantuntijoiden tulkitsemina antavat riittävän pohjan toiminnan kohdentamiselle. Ja jos mitään mittaria ei ole kohtuullisella vaivalla rakennettavissa, pärjätään myös pelkillä asiantuntijakäsityksillä eli pelastusalan omalla riskienhallinnan ammattitaidolla.
Teksti: Sami Kerman
