Niki Haake on sopimuspalokuntatoiminnan kansallisen yhteistoimintaryhmän sihteeri.
Suomessa sopimuspalokuntien toiminta perustuu vahvasti vapaaehtoisten palokuntayhdistyksien (VPK) varaan. Myös Sopimuspalokuntatoiminnan kansallisessa yhteistyöryhmässä palokuntien vapaaehtoinen yhdistystoiminta on liitetty osaksi sopimuspalokuntien toimintaohjelmaa, ja hyvästä syystä. Vapaaehtoiset palokuntayhteisöt ja niiden nuorisotoiminta mahdollistavat uuden sopimuspalokuntalaissukupolven kasvun alalle.
Sisäministeriössä on sopimuspalokuntatoiminnan yhteistyöryhmän lisäksi kuitenkin käynnissä toinenkin hanke, jonka voisi osin nivoa yhteen vapaaehtoiseen palokuntatyöhön. Vapaaehtoiset pelastustoiminnassa on hanke, jonka tavoitteena kolmannen sektorin järjestöjen ja pelastuslaitosten yhteistoiminnan kehittäminen. Tästä hankkeesta on rajattu sopimuspalokunnat ulkopuolelle, koska nämä katsotaan kiinteäksi osaksi pelastustoimen palveluntuotantoa ja resurssia. Rajanveto on toisaalta tärkeä, mutta toisaalta ongelmallinen. Vapaaehtoisista palokuntayhteisöistä löytyy paljon puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jota olisi mielekästä tarkastella yhdessä muiden pelastusalan järjestöjen vapaaehtoistoiminnan kanssa. Toisaalta muista vapaaehtoisjärjestöistä löytyy toimijoita, jotka ovat lähellä sopimuspalokuntien määritelmää. Esimerkiksi järvi- ja meripelastusseurat toimivat pelastustehtävissä sopimusten perusteella. Ero sopimuspalokuntiin jää nimelliseksi.
Nykyisin olemme tarkkoja siitä, että puhumme oikeilla termeillä. Käsitteenmäärittelyyn käytetään paljon aikaa, ja silti moni arkikieleen vakiintunut termi pakenee yksiselitteistä määritelmää. Pelastustoimen uudistushankkeen sopimuspalokuntatoiminnan edistämisen työryhmässä (2018) sopimuspalokunta määriteltiin seuraavasti: Pelastuslaitoksen kanssa pelastustoimeen kuuluvien tehtävien hoidosta sopimuksen tehnyt järjestettyä apua antava palokuntayhteisö. Määritelmä on hyvä ja ytimekäs. Sopimuspalokuntatoimintaa määrittävät palokuntayhteisö, sopimus pelastuslaitoksen kanssa ja pelastustoimen tehtävät. Sopimuspalokuntien liitto onkin korostanut, että tulee puhua nimenomaan sopimuspalokunnista eikä niitä tule sekoittaa muuhun vapaaehtoistoimintaan.
Palokuntien vapaaehtoinen järjestötoiminta ja sopimuspalokuntatoiminta muodostavat kiinteän linkin toisiinsa ja niiden tarkastelu yhtenä kokonaisuutena on perusteltua. Mutta kun samalla halutaan korostaa sopimuspalokuntien eroa vapaaehtoisjärjestöistä, tulee tunne, että yritetään sekä syödä että säästää kakku.
Sopimuspalokuntajärjestelmä perustuu Suomessa pitkään historiaan, ja on tämän vuoksi myös poikkeuksellinen. Sopimuspalokunnat ja palokuntayhteisöt tuottavat merkittävän osan pelastustoimen lakisääteisistä palveluista, mikä ei ole vapaaehtoisella järjestösektorilla tyypillistä. Sopimuspalokuntajärjestelmä Suomessa on tehokas ja toimiva, mutta millaisia vaatimuksia sen rinnalla vapaaehtoiselle järjestötoiminnalle voidaan jatkossa asettaa? Pitäisikö järjestötoiminta ehkä tulevaisuudessa tarkastella erillään sopimuspalokuntien toiminnasta, jotta turvattaisiin molempien asema ja kehitys?
Teksti: Niki Haake
Erityisasiantuntija, YTM
Sisäministeriö
Pelastusosasto
Sopimuspalokuntatoiminnan kansallisen yhteistoimintaryhmän sihteeri
