Sopimuspalokunnat ovat keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Mutta mitä tapahtuu, jos häiriö ei kestä tunteja vaan päiviä tai viikkoja? Toimintakyky ei silloin ratkea vain kalustolla ja suunnitelmilla, vaan sillä, riittävätkö ihmiset, osaaminen, jaksaminen ja viestiyhteydet.
Valot sammuvat kesken turvallisuusseminaarin. Lähes sadan sopimuspalokuntalaisen salissa ei synny paniikkia, eikä edes hämminkiä. Ohjelma jatkuu hetken pimeässä, kunnes sähköt palaavat. Myöhemmin sama tapahtuu uudelleen.
artikkeli jatkuu
Pari lyhyttä sähkökatkoa oli sattumaa, mutta tilanteessa on jotakin osuvaa. Varautumisessa ei lopulta ole kyse siitä, etteikö mitään odottamatonta tapahtuisi. Ratkaisevaa on, pystyykö toiminta jatkumaan häiriöstä huolimatta. Sama kysymys koskee sopimuspalokuntia paljon suuremmassa mittakaavassa.
Syyskuun lopulla Vantaalla järjestetyssä Kivijalka 2026 -turvallisuusseminaarissa lähes sata sopimuspalokuntalaista pohti turvallisuusympäristön muutosta, ihmisen toimintakykyä, sopimuspalokuntien asemaa ja kyberkriiseihin varautumista. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Uudenmaan Pelastusliitto, Helsingin Pelastusliitto sekä Finlands Svenska Brand- och Räddningsförbund.
Puheenvuorojen taustalta piirtyi yhteinen kysymys: mitä tapahtuu, jos häiriö ei ole hetkellinen?
Entä jos häiriö ei lopukaan?
”Kansalaisilla ja vapaaehtoistoimijoilla on yhä merkittävämpi rooli yhteiskunnan toimintakyvyssä”, muistutti kyberturvallisuuden dosentti ja kansanedustaja Jarno Limnell, joka on työskennellyt pitkään turvallisuuden, varautumisen ja kyberturvallisuuden parissa.
Sopimuspalokunnissa tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Eri puolilla Suomea on jo valmiiksi koulutettuja ja organisoituneita ihmisiä, joilla on kalustoa, tiloja, paikallistuntemusta ja kykyä ryhtyä toimintaan.
Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta kyse ei siis ole vain siitä, kuinka nopeasti palokunnan kalusto saadaan liikkeelle. Kysymys on myös siitä, millaista toimintakykyä palokuntiin on vuosien aikana rakentunut ja miten sitä voidaan hyödyntää erilaisissa häiriötilanteissa.
Kuinka kauan ihminen jaksaa?
Pitkittyvä häiriö muuttaa myös käsitystä toimintakyvystä. Ensimmäisestä hälytystehtävästä voidaan selvitä hyvin. Ensimmäisestä vuorokaudestakin. Tilanne muuttuu, jos poikkeukselliset olot jatkuvat päivästä toiseen.
Ensihoitolääketieteen dosentti ja lääkärihelikopterin ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälän asiantuntemus liittyy muun muassa toimintakykyyn, palautumiseen ja kuormituksen hallintaan. Hän toi esiin stressin ja vaikeiden kokemusten vaikutukset toimintakykyyn, palautumiseen sekä auttajien omaan jaksamiseen. Näkökulma on sopimuspalokunnille olennainen. Sopimuspalokuntalaisella on hälytystehtävien lisäksi työ, perhe ja muu elämä. Pitkittyneessä häiriötilanteessa näiden vaatimukset eivät katoa.
Siksi henkilöstön riittävyys ei ole vain kysymys siitä, kuinka monta nimeä listalla on. Olennaista on, kuinka pitkään ihmiset pystyvät toimimaan ja miten heidän palautumisensa turvataan.
Mitä kaikkea omasta palokunnasta löytyy?
Pitkittyneessä häiriötilanteessa myös palokunnan omaa henkilöstöä on syytä katsoa tavallista laajemmin. Voimavara ei rajoitu operatiiviseen henkilöstöön, vaan samasta yhteisöstä voi löytyä paljon muutakin osaamista, jota häiriötilanteessa tarvitaan.
Petri Parviainen toimii Helsingin pelastuslaitoksella varautumisen ja väestönsuojelun johtamisen palveluiden yksikön päällikkönä. Hänen asiantuntemuksensa liittyy varautumiseen, väestönsuojeluun ja häiriötilanteisiin. Parviainen toi esiin sopimuspalokuntien roolia kokonaisturvallisuudessa sekä Ukrainasta saatuja kokemuksia. Niissä korostuvat muun muassa asemien turvallisuus, henkilöstön jaksaminen, kansalaisten kouluttaminen ja vapaaehtoisten merkitys.
Muonitusta, huoltoa, logistiikkaa, viestintää, ensiapua, kuljetuksia, tietotekniikkaa ja paikallistuntemusta voidaan tarvita nopeasti. Palokunnan eri osastoihin vuosien aikana kertynyttä osaamista voidaan siis tarvita aivan uudenlaisissa tehtävissä.
Seminaarin loppukeskustelussa nousi esiin tarve selvittää jo ennakolta, keitä häiriötilanteessa olisi käytettävissä ja millaista osaamista palokunnan jäsenistöstä löytyy.
Usein katsotaan vain sitä, kuinka paljon palokunnassa on jäseniä. Vähintään yhtä tärkeää olisi tietää, mitä nämä ihmiset osaavat ja millaista osaamista häiriötilanteessa voitaisiin ottaa käyttöön.
Mitä jos yhteydet katkeavat?
Digitaaliset järjestelmät ovat helpottaneet palokuntien arkea, mutta samalla olemme yhä riippuvaisempia niiden toiminnasta. Ongelma muuttuu hyvin konkreettiseksi, jos sähköposti, pilvipalvelut tai tutut viestintävälineet eivät yhtäkkiä olekaan käytettävissä.
Christina Forsgård on viestinnän ja kriisiviestinnän asiantuntija, kouluttaja ja Netprofilen perustaja. Hän on erikoistunut kyberkriiseihin, informaatiovaikuttamiseen ja strategiseen viestintään. Forsgård toi esiin kyberkriisejä ja sitä, miten pelastustoimen toimintakyky turvataan digitaalisten järjestelmien häiriöissä.
Teknisestä häiriöstä voi nopeasti tulla myös johtamisen ongelma. Ihmiset pitää tavoittaa, tiedon pitää kulkea ja vastuut tuntea silloinkin, kun normaalisti käytössä olevat välineet eivät toimi.
Palokunnalle kyberturvallisuus on paljon muutakin kuin tietotekniikkaa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, pystyykö toiminta jatkumaan myös häiriötilanteessa.
Varautuminen tehdään ennen kriisiä
Varautuminen ei sopimuspalokunnissa ala kriisistä. Sen pohja rakennetaan tavallisessa arjessa. Palokunnissa harjoitellaan viikoittain, ylläpidetään kalustoa, koulutetaan uusia ja vanhoja jäseniä ja tehdään yhteistyötä. Palokuntalaiset tuntevat toisensa ja oman alueensa, ja juuri näihin rakenteisiin varautuminen pitäisi sovittaa.
Kivijalka 2026 -seminaarin loppukeskustelussa korostuivat yhteistyö, osaamisen jakaminen, tiedonkulku ja vastuunjako sekä ajatus siitä, että varautuminen pitäisi kytkeä osaksi palokuntien tavallista toimintaa.
Palokunnassa voidaan kartoittaa jäsenten muuta osaamista, sopia varaviestintätavoista ja miettiä etukäteen, miten henkilöstöä kierrätetään pitkässä häiriötilanteessa. Samalla voidaan tunnistaa tehtäviä, joissa myös muut kuin operatiivisen osaston jäsenet voivat toimia.
Kriisin ensimmäinen tunti kertoo, kuinka hyvin palokunta reagoi. Seuraavat päivät kertovat, kuinka hyvin se on varautunut.
Seminaaripäivänä sähköt lopulta palasivat ja ohjelma jatkui. Muutaman minuutin katkossa se oli helppoa. Todellinen varautuminen mitataan kuitenkin vasta silloin, kun häiriö jatkuu tuntien sijasta päiviä.
Silloin ratkaisevaa ei ole vain se, löytyykö palokunnalta kalustoa ja suunnitelmia. Ratkaisevaa on, löytyykö ihmisiä, osaamista ja keinoja pitää toiminta käynnissä.
Teksti ja kuvat: Sari Tuuri
Kirjoittaja työskentelee Uudenmaan Pelastusliitossa järjestötehtävissä ja toimii vapaaehtoisena kahdessa sopimuspalokunnassa.
