Laura Korkeamäki on pitkän linjan VPK:lainen Kangasalta, ensihoitaja, kätilö ja kolmen lapsen äiti.
Nainen vierailee VPK:n avoimien ovien päivässä. Hän on nuorehko ja liikunnallinen, joten ainakin ensikatsomalta hän voisi ikänsä sekä kuntonsa puolesta sopia esimerkiksi hälytystoimintaan. VPK:ssa mukana olevat miehet toivottavat hänet avosylin tervetulleeksi mukaan.
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
”Kyllähän naiselle yleensä ensimmäisenä esitellään, että meillä on täällä tällainen naisosasto. Kahvia voi keittää ja sitten vähän tehdä muonitusta,” vastaa Laura Korkeamäki. Hän on pitkän linjan VPK:lainen Kangasalta, ensihoitaja, kätilö ja kolmen lapsen äiti.
”Se on aika automaattista. Vähemmän siinä tilanteessa kerrotaan, että tässä on meidän miehistö. Miehistö tekee sammutusta ja pelastusta, lähde mukaan.”
Monelle naiselle on vaikeaa pyrkiä mukaan hälytystehtäviin ja murtautua ulos roolistaan tilanteessa, jossa hänen oletetaan haluavan olla tukitoimissa. Vaatii uskallusta sanoa, että haluaisi tehdä muutakin. Hälytysryhmässä vuosikausia mukana ollut Korkeamäki uskalsi, mutta tietää, että moni ei uskalla.
Korkeamäki näkee, että pelastusalalle pitäisi saada lisää naisia, ja naisten pitäisi tukea toisiaan. Viime vuonna perustettu Pelastusalan naiset -verkosto vastaa tähän tarpeeseen, mutta yhteishengen pitäisi näkyä myös asemilla. Saattaa esimerkiksi olla, että pitkään asemalla ainoana naisena ollut haluaa pitää osin tiedostamattaan kiinni vaivalla saavutetusta asemastaan.
Korkeamäki painottaa, että jokaisen pitäisi saada olla palokunnassa sellainen kuin on.
”Ei tarvitsisi olla hyvä äijä, ei äiti muille. Se vaatisi myös yhteistyötä naisilta. Nyt meillä on pelastusalan naisverkosto, sitä pitäisi saada leviämään. Meitä kannattaisi olla lisää.”
Laura Korkeamäki puhuu lisää tärkeää asiaa pelastusalan naisten asemasta Pelastustiedossa 2, joka ilmestyy 30. maaliskuuta! Muista lukea!
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Teemu Heikkilä
