Harjoitus ja koulutus 15.11.2018

Seveso-harjoituksissa paljon kehittämistä

Kemikaalisukeltajat matkalla tehtävään Seveso-harjoituksessa ”VEITSI 2018”. Kuva: Lapin pelastuslaitos.

Kemikaalisukeltajat matkalla tehtävään Seveso-harjoituksessa ”VEITSI 2018”. Kuva: Lapin pelastuslaitos.

Seveso-harjoitusten alkuperäinen tarkoitus pelastustoimintaa kehittävänä tilaisuutena on usein unohtunut. Seveso-harjoitusprosessin kehittämistä käsittelevän opinnäytetyön tarkoituksena oli selkeyttää harjoitusten toteutusta sekä kiinnittää huomiota niiden laatuun. Opinnäytetyö vahvisti näkemystä Seveso-harjoitusten vaativuudesta, työllistävyydestä sekä odotuksista pelastuslaitoksen toimintaan. Maailma muuttuu ja myös pelastuslaitosten on entistä enemmän pohdittava keinoja turvallisuuspalveluiden laadun kehittämiseksi.

Seveso III -direktiiviin nojalla pelastuslain 48§:ssä on säädetty ulkoisen pelastussuunnitelman laatimisesta erityisvaaraa aiheuttaviin kohteisiin sekä harjoittelusta suunnitelmien toimivuuden varmistamiseksi. Näistä harjoituksista käytetään yleisesti nimitystä ”Seveso-harjoitus. Seveso-harjoitusten tarpeellisuus tai ketä varten niitä pidetään, ovatkin usein aiheuttaneet keskustelua alan piireissä.

Olen ollut valmistelemassa useita Seveso-harjoituksia kohdaten erilaisia harjoituksen toteuttamiseen liittyviä ongelmia. Myös kommentit harjoitusten tarpeellisuudesta ovat tuttuja. Kokemusten kautta on muodostunut mielikuva Seveso-harjoitusten haasteista ja kehittämistarpeista, jotka innoittivat tutkimaan aihetta syvemmin ylemmän AMK- tutkinnon opinnäytetyössä. Opinnäytetyössä tavoitteeksi asetettiin harjoitusprosessin vaiheiden kuvaaminen sekä harjoitusprosessin arvioinnin kehittäminen. Opinnäytetyö on hyväksytty Lapin ammattikorkeakoulussa syyskuussa 2018, työn toimeksiantaja oli Lapin aluehallintovirasto.

Herätti tunteita ja vastauksia kertyi runsaasti

Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin pelastus- ja turvallisuusselvityslaitoksiin suunnatuilla Webropol-kyselyillä, joilla selvitettiin Seveso-harjoituksissa ilmenneitä ongelmia sekä mahdollisia kehityskohteita. Harjoitusprosessin laadullisesta toteuttamisesta haluttiin mahdollisimman kattava näkemys, minkä vuoksi kyselyt suunnattiin pelastuslaitosten ohella myös tuotantolaitoksiin – molemmissa kohteissa erityisesti vielä niille henkilöille, joilla on käytännön kokemusta Seveso-harjoitusten toteuttamisesta.

Kyselyistä saatujen vastausten määrä ja sisältö antoivat jo ensinäkemällä viitteitä tärkeästä tunteita herättävästä aiheesta. Materiaalin runsaus teki aineiston analysoinnista odotettua työläämmän, mutta vastaavasti tutkimusongelmaan löytyi odotettua enemmän vastauksia. Seveso-harjoituksia ei ole vastaavasti aiemmin tutkittu, mikä saattoi vaikuttaa vastaajien innokkuuteen. Vastausten perusteella on kuitenkin tulkittavissa, että Seveso-harjoituksia halutaan kehittää.

Johtamis- ja resurssiongelmia

Tutkimusaineistoa analysoimalla harjoitusprosessista selvitettiin yleisimmät ongelmien aiheuttajat sekä tärkeänä pidetyt kehityskohteet. Molemmista osa-alueista muodostettiin seitsemän yläluokkaa (kuva), joista ilmenee, mihin aiheisiin ongelmat tai kehittämistarpeet liittyvät. Harjoituksen kehittämiseen liittyviä yläluokkia pidettiin onnistuneen harjoituksen perustana, joten niitä käytettiin harjoitusprosessin arviointimenetelmää laadittaessa. Harjoitusprosessin ongelmiin liittyviä yläluokkia käsiteltiin opinnäytetyön kehitysehdotuksissa.

 

Harjoitusprosessin kehittämis- ja ongelma-alueet:

Harjoitusprosessin kehittäminen Harjoitusprosessin ongelma-alueet
Johtaminen Johtamisongelmat
Harjoituksen päämäärän selventäminen Puutteellinen ohjeistus
Harjoitusprosessin organisointi Puutteet dokumentoinnissa
Riittävien resurssien varmistaminen Resurssien puute
Yhteistoiminnan kehittäminen Yhteistyöongelmat
Suuronnettomuusharjoituksen toteutus Motivaation puute
Kehitystoimenpiteiden toteuttaminen Kehitystoimenpiteet jäävät toteuttamatta

 

Kyselyiden vastausten perusteella, harjoituksen toteutuksen ongelmat liittyivät hyvin usein johtamiseen. Se kuinka harjoitusprosessia pelastuslaitoksen toimesta ohjattiin ja johdettiin, vaikutti kaikkiin osa-alueisiin. Harjoitusprosessin tehtävät hyvin hallitseva harjoituksen johtaja oli hyvän aloituskokouksen ohella merkittävä harjoituksen onnistumiselle.

Harjoitusprosessiin liittyviä ongelmia tarkastelemalla kaksi asiaa erottui selkeästi muista: kehitystoimien toteuttaminen ja resurssipula. Vastaajien mukaan harjoituksessa todetut kehitystoimenpiteet jätetään usein toteuttamatta eikä niiden toteuttamista valvota riittävästi. Monen vastaajan mielestä yhteistyö ja kehittäminen päättyvät harjoitusraporttiin, jonka jälkeen yhteydenpito tuotantolaitokseen jatkuu seuraavan Seveso-harjoituksen yhteydessä reilun kahden vuoden päästä. Kehitystoimien laiminlyönti on vastoin harjoitusten tarkoitusta ja heikentää myös motivaatiota osallistua tuleviin harjoituksiin.

Toinen esille nostettava ongelma on harjoitusten riittämätön resursointi, jota pidettiin puutteellisena varsinkin henkilöstön osalta. Vastaajien mielestä valmistelut tehdään lähes aina muiden virkatehtävien päälle, minkä takia harjoituksen toteutukseen ei ole juuri aikaa perehtyä. Lisäksi vastuuhenkilöt vaihtuvat usein, joten kenellekään ei muodostu rutiinia harjoituksen valmisteluista – tämä vaikuttaa myös harjoitusten laatuun. Seveso-harjoitusten laadullinen kehittäminen edellyttää Seveso-velvoitteista huolehtivien vastuuhenkilöiden nimittämistä pelastuslaitoksiin.

Työkalut harjoitusprosessin arviointiin

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selkeyttää Seveso-harjoitusprosessin toteutusta ja kehittää harjoitusten laadun arviointia. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi harjoitusprosessiin liittyvät työvaiheet kuvattiin mahdollisimman tarkasti ja onnistumisen kannalta tärkeimmistä osa-alueista muodostettiin harjoitusprosessin arviointimenetelmä. Perustana käytettiin eurooppalaisen laatupalkintomallin (EFQM) periaatteita. EFQM-mallissa arvioidaan yhdeksää yrityksen tai organisaation menestymiseen vaikuttavaa osa-aluetta. Harjoitusprosessin arviointimenetelmä kehitettiin vastaavasti tutkimuksessa määritellyn seitsemän yläluokan perusteella, joista jokaiseen sisältyy neljä harjoitusprosessin tehtäviin liittyvää arviointikohtaa.

 

Harjoitusprosessin arviointialueet EFQM-mallia soveltaen:

Harjoitusprosessin arviointi toteutetaan harjoituksen palautetilaisuuden jälkeen kyselyllä, jossa harjoituksen valmisteluihin osallistuneet tuotantolaitoksen, yt-viranomaisten ja muiden sidosryhmien edustajat arvioivat, miten pelastuslaitos on onnistunut harjoituksen ohjauksessa eri osa-alueilla. Saadun palautteen perusteella tehdään päätelmiä ja toimintaa korjataan tulevissa Seveso-harjoituksissa. Arviointimenetelmä huomioi myös kehitystoimenpiteiden toteuttamisen, jolloin harjoitus vastaa paremmin tarkoitustaan pelastussuunnitelmien testaus- ja kehittämistapahtumana. Arviointimenetelmää voidaan käyttää viitekehyksenä myös harjoitusvalmisteluiden aloitusvaiheessa, jolloin tärkeät osa-alueet huomioidaan paremmin jo alusta alkaen.

Pitkä asiakasuhde, ei vain kemikaalisukellusta

Opinnäytetyö vahvisti näkemystäni Seveso-harjoitusten vaativuudesta, työllistävyydestä sekä odotuksista pelastuslaitoksen toimintaa kohtaan. Yleinen mielikuva Seveso-harjoituksista on kemikaalipuvussa kulkeva pelastaja, joka pelastaa harjoituksessa potilaat ja tukkii kemikaalivuodon. Todellisuudessa kemikaalisukeltajan toiminta on vain pieni palanen suuressa kokonaisuudessa. Suurin työ on tehty jo valmisteluvaiheessa ja jatkuu vielä toimintaharjoituksen jälkeen. Seveso-harjoitusprosessia voisi paremminkin kuvata 6–9 kuukauden asiakassuhteeksi, missä pelastuslaitokset tuottavat asiantuntijapalveluita. Toiminnanharjoittajat ovat vastaavasti asiakkaita, jotka odottavat laadukasta neuvontaa ja ohjausta. Suuronnettomuusharjoitukseen voi osallistua jopa 200–300 henkilöä, mistä aiheutuu tuotantolaitoksille ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Näille toiminnanharjoittajan tekemille sijoituksille pitää saada laadullista vastinetta.

Pelastuslaitosten perustehtävä on turvallisuuspalveluiden tuottaminen, joka aika usein tiivistetään termillä ”lakisääteinen tehtävä”. Lakisääteisyys on kuitenkin monesti niin voimakas vaikuttaja, että palveluiden laatu tai niiden kehittäminen unohtuvat. Maailma kuitenkin muuttuu ja tulevaisuudessa myös pelastuslaitosten on entistä enemmän pohdittava keinoja turvallisuuspalveluiden laadun kehittämiseksi. Seveso-harjoitusprosessin jatkuva arviointi ja kehittäminen ovat yksi keino kehittää ”lakisääteisten tehtävien” laatua Seveso-harjoitusten muodossa.

Teksti: Palomestari Mika Tirroniemi, insinööri (ylempi AMK)

Opinnäytetyö on luettavissa Theseus-tietokannassa osoitteessa http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091715184

Lisätietoja opinnäytetyöstä tai Seveso-harjoituksiin liittyen voi kysellä sähköpostitse osoitteella mika.tirroniemi@lapinpelastuslaitos.fi