Sopimuspalokuntien Vellamo-kilpailu syksyllä 2015.
Maahanmuuttajat voisivat työllistyä pelastustoimeen helpommin, jos kielivaatimuksissa joustettaisiin. Suomen sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala ehdottaa, että esimerkiksi hälytyskelpoisuuden mahdollistava koulutus voisi olla sopeutettu.
”Siinä ei edellytettäisi suomen kielen taitoa, vaan ihmiset osoittaisivat tekemisellään hallitsevansa asioita sen verran, että voivat lähteä mukaan palokunnan hälytystehtäviin”, Kujala sanoo.
”Tietenkin heillä pitää olla muuten samanlaiset vaatimukset kuin muillakin. Tämä koskee myös pakolaisia”, hän sanoo.
Kujalan mukaan nykyinen vaatimustaso on maahanmuuttajille liian tiukka.
”Meillähän on lähtökohtana se, että kaikkien pitää osata erinomaisesti suomea, ennen kuin voi tulla palokuntatehtäviin. Jos me pidämme siitä kiinni, ei meistä ole apua kotouttamisessa.”
”Suomi on sen verran vaikea kieli, että jos ajatellaan maahanmuuttajaa, joka haluaisi tulla esimerkiksi sopimuspalokuntatoimintaan, hänellä ehtii hiipua innostus, ennen kuin hän oppii suomea. Siksi meillä pitäisi olla joustavampi suhtautuminen tähän asiaan.”
Hälytystehtävät muutakin kuin tekemistä
Kujalan mukaan ainakaan nuoremman sammutusmiehen tehtävissä täydellistä suomen kielen taitoa ei tarvitsisi edellyttää.
”Nehän ovat monta kertaa hyvin avustavia tehtäviä, eivät ne kielitaitoa välttämättä vaadi. Mutta se vaatii meiltä muilta uudenlaista ajattelua.”
Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen ei ole täysin samoilla linjoilla.
”Pääsen kyllä kärryille ajatuksesta, mutta en ole ihan samaa mieltä. Kyllä jonkinasteinen kielitaito täytyy olla”, Parviainen sanoo.
Hän muistuttaa, että hälytystehtävät eivät ole pelkkää tekemistä.
”Kyllä siellä saatetaan puhuakin. Ja jos ummikko menee jonnekin, missä ihmisiä pitää auttaa, kyllä siinä voi tulla ongelmatilanteita ilman yhteistä kieltä.”
Parviaisen mukaan suomen ei tietenkään tarvitse olla täydellistä, mutta auttava suomen kielen taito ulkosuomalaisella täytyisi olla.
Parviaisen mukaan VPK-toiminnan voisi aloittaa vähälläkin kielen osaamisella, koska käytännön myötä kielitaitokin kehittyisi.
”Olennaista on se, että jos VPK:ssa löytyy joku yhteinen kieli, jolla päästään alkuun, se on askel kotouttamisessa. Sehän voi toimia kielikylpynä”, hän sanoo.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Teemu Heikkilä
