Pääkaupunkiseudun ongelmaruudut muodostavat pahimmillaan jopa yli 20 neliökilometrin kokoisia yhtenäisiä alueita.
Helsinki vastaa ongelmiin omavalvonnalla, turvallisuuskoulutuksella ja tihennetyillä palotarkastuksilla.
Neljä viidestä pelastustoimen alueesta ei yllä toimintavalmiusaikojen vähimmäistavoitteisiin. Parantamisen varaa on varsinkin Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Aluehallintovirastot selvittivät pelastustoiminnan toimintavalmiusajan toteutumista vuosina 2013-2016. Selvitys julkaistiin keskiviikkona.
Toimintavalmiusaikojen toteutumista tarkasteltiin riskiruuduilla, neliökilometrin kokoisilla alueilla, joihin koko Suomi on jaettu. Riskiruudut jaetaan riskiluokkiin I-IV muun muassa asukasluvun, rakennusten ja liikennemäärien perusteella. Eri riskiluokille on annettu aikatavoite, jossa ensimmäisen yksikön tulee olla onnettomuuspaikalla hälytyksen vastaanottamisesta. Riskiluokassa I aika on kuusi minuuttia, riskiluokan III 20 minuuttia. Pelastusyksikön täytyy saavuttaa riskiruudulle asetettu tavoite vähintään puolessa tehtävistä.
Käytännössä riskiluokan I ruudut sijaitsevat suurimpien kaupunkien keskustoissa ja riskiluokan IV ruudut harvaan rakennetuilla alueilla. Vaikka Suomen pinta-alasta 98 prosenttia kuuluu riskiluokan IV ruutuihin, tapahtuu näissä ruuduissa ainoastaan kolmannes pelastustehtävistä. Riskiluokan I ruuduissa tapahtuu neljännes kiireellisistä pelastustehtävistä.
Selvityksessä kävi ilmi, että neljällä viidestä pelastustoimen alueesta on sellaisia riskiruutuja, joissa ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan tai pelastustoiminnan toimintavalmiusajan vähimmäistavoite ei tarkastelujaksolla ole toteutunut minään vuonna. Näitä riskiruutuja kutsutaan selvityksessä ongelmaruuduiksi, ja niitä on valtakunnallisesti noin 200. Ongelmaruudut kuuluvat lähes poikkeuksetta riskiluokkiin I ja II.
”Erityisesti suurten kaupunkien keskustoissa ykkösriskialueilla ei saavuteta toimintavalmiusohjeen 50 prosentin vähimmäistavoitetta. Tavoitteesta jäädään kolmanneksessa näillä alueilla”, sanoo pelastustoimen ja varautumisen johtaja Kimmo Kohvakka Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Jatkotoimenpiteitä tullaan arvioimaan jatkossa sisäministeriön kanssa. Onko esimerkiksi ongelma sellainen, että se aiheuttaa lain tarkoittaman epäkohdan palvelutasossa.
Tavoitetason saavutettavuuteen voivat vaikuttaa tiestö ja sääolosuhteet, mutta myös se, että yksiköiden sijoittelussa on epäkohtia suhteessa vaatimuksiin.
Riskienhallinnan keinot käyttöön Helsingissä
Ongelmaruutuja on viisinkertaisesti riskiluokassa I. Riskiluokan I ongelmaruutuja on eniten Uudenmaan maakunnassa sijaitsevilla (Helsinki, Keski-Uusimaa ja Länsi-Uusimaa) sekä Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen pelastustoimen alueilla. Vain neljällä pelastustoimen alueella ei esiintynyt yhtään ongelmaruutua missään riskiluokassa.
Erityistä on se, että pääkaupunkiseudun ongelmaruudut muodostavat pahimmillaan jopa yli 20 neliökilometrin kokoisia yhtenäisiä alueita, joihin sijoittuu kokonaisia kaupunginosia.
Tällainen alue on esimerkiksi Lauttasaaresta Pasilan kautta koilliseen aina Tikkurilaan saakka ulottuva alue.
”Helsingissä ovat asukkaat ja riskit, joten tälle alueelle ykkösluokan ruudutkin sijoittuvat”, sanoo pelastustoimen päällikkö Jari Korkiamäki Helsingin pelastuslaitokselta.
”Helsinki kaupunkina kasvaa nopeasti, samoin Espoo ja Vantaa. Näitä ruutuja tulee koko ajan lisää ihmisten ja rakentamisen myötä.”
Korkiamäki näkee kaksi vaihtoehtoa ongelman korjaamiseen. Toinen on uusien paloasemien rakentaminen alueiden tavoittamiseksi. Se on kuitenkin kallista, sillä yhden paloaseman perustaminen maksaa noin kymmenen miljoonaa euroa, käyttökuluineen muutaman miljoonan.
Siksi pelastuslaitos on ottanut käyttöön valvonnallisia riskienhallinnan keinoja tarkan riskianalyysin pohjalta.
”Olemme kohdentaneet ongelmaruutuihin riskienhallinnan toimenpiteitä, kuten asuinrakennusten omavalvontaa, asukkaiden turvallisuuskoulutusta ja tihennettyä palotarkastusväliä. Pyrimme löytämään riskikohteet ja tehostamaan niiden tarkastusta”, Korkiamäki kertoo.
Kartat ongelmaruuduista täällä.
Teksti ja kuva: Kaisu Puranen
